Muuttuva toimintaympäristö ja yhteiskunnalliset tarpeet haastavat jokaisen vapaaehtoistoimintaan osallistuvan löytämään uusia keinoja varautua muutoksiin. Apukeinot ja työkalut varautumiseen sekä uudenlaisten mahdollisuuksien löytämiseen voivat löytyä kasvattamalla ennakointitaitoja ja tulevaisuustietoisuutta.

Järjestö- ja vapaaehtoistyön kiireessä ei aina löydy riittävästi aikaa toiminnan ja suunnan pohtimiseen tai kehittämiseen. Yllättävät muutokset voivat kuormittaa niin vapaaehtoisten kuin vapaaehtoistyötä koordinoivien arkea, ja nopeaa apua haetaan ratkaisuista, jotka vain paikkaavat tilannetta, mutta eivät luo pitkäjänteistä muutosta toimintaan.

Kansalaisareenan Kohti tulevaa -hanke yhdistää ennakointitiedon hyödyntämisen ja konkreettiset, toimintaan ohjaavat kehittämisen askelmerkit. Hankkeeseen osallistumalla vapaaehtoistoimijat voivat jäsentää vapaaehtoistoiminnan tulevaisuuden roolia, vahvuuksia ja uusia toimintamalleja tulevaisuustiedon kautta. Hankkeeseen osallistujat pääsevät tarkastelemaan monipuolisesti ja uteliaasti pidemmän aikavälin mahdollisuuksia ennakoinnin keinoin. 

Rohkeasti tulevaisuuden äärellä

Lisääntynyt puhe ja uutisointi erilaisista yhteiskunnallisista muutosilmiöistä ja muutosvauhdista saattavat tuntua arjessa liian abstrakteilta ja etäisiltä.

Ennakointitaidot antavat kuitenkin jokaiselle keinoja tulkita niiden vaikutuksia järjestö- ja vapaaehtoistoimintaan ja sen toimintamalleihin. Liika keskittyminen vain lähiaikojen haasteisiin ja jumitutuminen totuttuihin toimintamalleihin estää usein uteliaisuuden ja ihmettelyn uuden äärellä. Muutosten ymmärtäminen, mahdollisuuksien etsiminen ja uusien taitojen omaksuminen edellyttää kuitenkin yksilöltä ja yhteisöltä uteliaisuutta muuttuvaa maailmaa kohtaan. 

Paras keino aloittaa tulevaisuusajattelu on ottaa itselleen ja yhteisölle riittävästi aikaa erilaisten muutosilmiöiden tarkasteluun. Millaisia näkymiä ne luovat vapaaehtoistoiminnan kehittämiseen ja sen tulevaisuuden suuntaan?

Vapaaehtoistoiminnan monipuolisuus on avain vaikuttavaan kansalaisyhteiskuntaan

Vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksien havaitseminen edellyttää tulevaisuuden muutostarpeiden pohdintaa ja erilaisten toimintavaihtoehtojen rakentamista. Kentän murroksiin on helpompi vastata, kun tavat toteuttaa vapaaehtoisuutta moninaistuvat vastaamaan myös uudenlaisia tarpeita ja toiveita. Mahdollisuudet vaikuttaa kasvavat, kun vaihtoehdot lisääntyvät.

Tulevaisuuden tarkastelu auttaa toimijoita miettimään, mitkä ovat oman toiminnan tulevaisuuden toimintamallit, palvelut ja kohderyhmät, joilla se pyrkii ja kykenee jatkossa toimimaan. Tämä helpottaa myös ymmärtämään, mitkä ovat ne taidot ja kyvyt, joilla haluttu tulevaisuus on mahdollista saavuttaa.

 Vapaaehtoistoiminta on usein heikoimmassa asemassa olevien puolella tarjoten heille tukea, palveluja ja osallisuuden mahdollisuuksia. Siksi on erityisen tärkeää vahvistaa vapaaehtoistoiminnan kykyä uudistua muutosten edessä. Kun vapaaehtoistoiminnan ammattilaiset pystyvät ylläpitämään omaa toiveikkuuttaan suhteessa tulevaisuuteen, voivat he auttaa myös heitä, joille se syystä tai toisesta on juuri nyt vaikeaa.

Ajastusmallit mahdollisuuksien rakentajina tai rajaajina

Ajatusmallimme muokkaavat käsityksiämme tulevaisuudesta enemmän kuin arvaammekaan. Ne vaikuttavat siihen, mitä näemme ja mitä jätämme näkemättä, kun havainnoimme maailmaa. Ajatusmallit vaikuttavat myös siihen, miten tulkitaan tähän saakka tehtyä toimintaa ja osaamisia ja sitä, millaisena näet tulevaisuuden mahdollisuudet.  

Uudistumista voi hidastaa yhteisön jo vanhentuneet ajattelumallit. Omaksuttu ajattelu ylläpitää toimintatapoja, jotka eivät tue kehittymistä ja uuden oppimista. Tämä on inhimillistä ja ymmärrettävää, sillä tavat ovat yhteisölle tuttuja ja helppoja, ja todennäköisesti ne ovat palvelleet toimintaa aikanaan myös hyvin. Osa yhteisöön juurtuneista toimintamalleista kuitenkin vanhenee vääjäämättä, ellei niihin kohdisteta kyseenalaistamista ja toisinajattelua. Tulevaisuusajatteluun on sisäänrakennettu nykytilan kyseenalaistaminen. Sitä käyttämällä voidaan työyhteisössä yhteisesti huomata, että toimijat tarvitsevat lisää osaamista jostakin toiminnan osa-alueesta. Ratkaisuna tähän voitaisiin esimerkiksi järjestää työpäivä, joka keskittyisi vain osaamiseen ja kouluttautumiseen tai vaikkapa uusien rutiinien muodostamiseen. Tulevaisuusajattelu voi tehdä toimijoista kokoaan suurempia, kun uudistumista eivät hidasta vanhentuneet ajatusmallit.

Ennakointi luo pohjaa osaamiselle, jolla yhteisö vastaa muutosvoimiin

Ennakointi parantaa mahdollisuuksia toimia monimutkaisissa, haastavissa ja muuttuvissa olosuhteissa sekä helpottaa yhteisön jatkuvaa oppimista. Kun vapaaehtoistoiminnan vaatimukset muuttuvat, paineet muutostarpeisiin vastaamisessa voivat haastaa yksilöä liikaa, ellei mukana uuden oppimiseen saada koko yhteisön tuki.  Ennakointi onkin onnistunut silloin, kun yhteisöllä on osaamista hyödyntää monipuolista tulevaisuusajattelua ja arvioida kehityskulkujen vaikutuksia nykyhetkessä sekä arjen tasolla. Kun ennakointitietoa hyödynnetään laajasti läpi toimintakentän ja uutta osaamista rakennetaan sen päälle, osaaminen kehittyy ja syvenee osana arkea. Tällöin työyhteisön uuden oivaltaminen ja oppiminen on kestävää, motivoivaa ja yhteisön hyvinvointia tukevaa.

Teksti: Mari Tähjä

Kirjoittaja toimii Kansalaisareenan Kohti tulevaa -ennakointihankkeen projektipäällikkönä ja tulevaisuusmuotoilijana.

Kohti tulevaa – hanke pyrkii tuomaan tukea ja koulutusta vapaaehtoistyön arkeen tarjoamalla uudenlaisia näkökulmia ja osaamista kehittää vapaaehtoistoiminnan kenttää ennakointitietoa keräämällä ja hyödyntämällä.

Teksti on julkaistu aiemmin Kansalaisareenan sivuilla 12.9.2022.

Tervehdys täältä Espoon keväisiltä kalliorannoilta. Olen Väisäsen Heli ja aloitin maalis-huhtikuun vaihteessa Vapaaehtoistyö.fi-palvelun hankepäällikkönä. Jo näiden ensimmäisten viikkojen jälkeen huomaan tulleeni välittämisen ja innostuksen äärelle. On ollut suuri ilo saada liittyä työtiimiimme työskentelemään vapaaehtoistehtäviä tarjoavien ja vapaaehtoistyötä etsivien palveluksessa.

Kuten hyvin tiedämme, vapaaehtoistyön merkitys on yhteiskunnallemme valtavan suuri, sekä euroina että hyvinvointivaikutuksiltaan. Vapaaehtoistyötä tekevät muodostavat auttamisen kivijalan, jota ilman yhteiskuntamme ei pysyisi pystyssä. Myös omassa kokemusmaailmassani vapaaehtoistyön korvaamattomuus on näkynyt jo lapsuudestani lähtien, vaikkakin vasta aikuisiällä olen ymmärtänyt sen todellisen arvon. Eri harrastuksissani mm. kulttuurin ja liikunnan parissa vapaaehtoiset ovat ammattilaisten rinnalla mahdollistaneet toiminnan ja näin on edelleen. Juttelin aika vasta erään sukulaiseni, entisen ammattilaisjääkiekkoilijan kanssa, jolla on vieläkin niin suuri palo oman lajinsa pariin, että hän vapaaehtoistyönään valmentaa ja siirtää omaa tietotaitoaan nuoremmilleen.

Myös työurallani vapaaehtoiset ovat aina olleet erityisen tärkeässä roolissa. Olen koulutukseltani mm. kulttuurin ja taiteen tuottaja ja toiminut eri festivaaleilla toiminnanjohtajan, koordinaattorin ja tuottajan tehtävissä. Toteuttamani festivaalit ja tapahtumat eivät olisi onnistuneet alkuunkaan, mikäli mukana ei olisi ollut sitoutuneita vapaaehtoisia mitä moninaisemmissa tehtävissä. Tapahtumajärjestämisen lisäksi olen nähnyt vapaaehtoisten merkityksen työskennellessäni eri järjestöissä ja viimeisimpinä vuosina vanhusalan asiantuntijaverkostoissa. Vapaaehtoiset ovat ammattilaisten rinnalla tärkeässä roolissa eritoten heikommassa asemassa tai muutoin haasteellisessa tilanteessa elävien turvaverkkoa rakennettaessa.

Oma toimintani vapaaehtoistehtävissä on kohdentunut lähinnä digiauttamiseen. Viime talvena kävin myös saattohoidon vapaaehtoisen peruskurssin ja sellaiseen tehtävään haaveilen joskus pääseväni mukaan. Yksi parhaita asioita vapaaehtoistyötä tehdessä on mielestäni se, että silloin voimme unohtaa kaikki siviilielämän ammatteihin ja koulutuksiin liittyvät tittelit ja nimikkeet. Saamme kohdata toisemme aidosti ihmisinä.

Kokemukseni vapaaehtoistyön merkityksestä sekä työtehtävissäni että tavallisena rivikansalaisena antoivat minulle myös loistavan aiheen Turun kauppakorkeakoulun lopputyöhöni, jossa tarkastelin järjestölähtöisen vapaaehtoistyön merkitystä julkisen palvelutuotannon kumppanina. Tuolloin eräs haastateltavani esitti kysymyksen:

”Sehän tässä niinkö oikeastaan on se pointti, että miten me löydetään ne ihmiset, joilla ois halua tehdä sellaista vapaaehtoistyötä, joka ois helposti järjestettävissä ja sillä ois lisäarvo esim. yksinäisyyden ehkäisemisessä.”

Nyt voisin vastata hänelle, että kannattaa klikata sivustolle Vapaaehtoistyö.fi ja joko ilmoittaa vapaaehtoistehtävä tai ilmoittautua tehtävään sekä levittää sanaa sivustosta muillekin.

Tähän uuteen työhön perehtyessäni olen yllätyksekseni todennut, kuinka suuri käyttäjäkunta sivustollamme jo tällä hetkellä on. Vuosittain tuhannet eri-ikäiset kansalaiset ilmoittautuvat vapaaehtoistehtäviin ja tehtäviä ilmoittavia organisaatioita on niitäkin valtava määrä. Olen pohtinut suosion syytä ja uskon sen johtuvan siitä, että sivuston kehittämistyötä tehnyt loistava työryhmä on heti alusta alkaen osannut ajatella palvelua käyttäjien näkökulmasta eli aidosti asiakaslähtöisesti. Sivustomme jatkokehittäminen ja levittämistyö eri puolille Suomea jatkuu Kirkkopalvelut ry:n ja Kansalaisareenan yhteisen Vapaaehtoistyö.fi-tiimimme sekä yhteistyöverkostojemme ja sivustoa käyttävien yhteistyönä. Suuri kiitos siitä kaikille!

Silloin kun en ole työn äärellä, minut voi löytää vaikkapa sauvakävelyltä, pyöräilemästä, jonkin kulttuuri- tai taide-elämyksen parista, luontoretkeltä metsästä tai mereltä ja näin kesän kynnyksellä jälleen myös kakkoskotimme eli vanhan maalaistalon puutarhasta, jossa kasvukausi on jälleen lähtenyt vauhdilla käyntiin.

Toivotan sinulle ja meille kaikille mukavaa kesän odotusta ja onnistumisen iloa tärkeän yhteisen tehtävämme äärellä!

Heli

Minut tavoittaa osoitteesta [email protected] ja Vapaaehtoistyö.fi-palveluun liittyviä kysymyksiä voi lähettää myös asiakaspalvelumme osoitteeseen [email protected].

Kansainvälisen vapaaehtoistyöleirin vetäjänä pitää varautua monenlaisiin yllättäviin tilanteisiin. Parhaimmillaan kokemuksesta jää vapaaehtoiselle uusia ystäviä, kokemuksia ja oma ajattelu voi avartua ihmisten kohdatessa yhteisen päämäärän merkeissä.

Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry eli KVT järjestää kesäisin Suomessa kuudesta kymmeneen leiriä, joille saapuu vapaaehtoisia ympäri maailman. Yhdessä leiriläiset pääsevät vaikkapa kylätaloa kunnostamaan, pystyttämään kansanmusiikin festivaalia tai jakamaan hävikkiruuasta valmistettuja ilmaisia aterioita. Toimivan leirin ytimessä on yhdessä tekeminen ja uusiin kulttuureihin tutustuminen, sillä uskomme, että näin voimme luoda ymmärrystä sekä arvostusta erilaisuutta kohtaan ja näin jopa rauhaa ruohonjuuritasolla. Jaetun kokemuksen syntymisessä leirinvetäjällä on tärkeä rooli. 

“Perustimme leirinvetäjäparini kanssa WhatsApp-ryhmän noin viikko ennen leirin alkua. Oli kiva jo etukäteen tutustua hieman tuleviin leiriläisiin. Leirin ensimmäisenä päivänä heitä saapui yksitellen, ja oli ihana ottaa avosylin jännittyneet osallistujat vastaan. Meitä vetäjiä jännitti myös kovasti! Ensimmäisenä iltana kokoonnuimme yhdessä kuulostelemaan fiiliksiä ja sopimaan yhteisistä säännöistä. Oma fiilis oli innokas, sillä oli mahtavaa viettää seuraavat kaksi viikkoa motivoituneen ja innokkaan porukan kanssa”, kertoo kesällä 2019 leiriä vetämässä ollut Leena.

Ryhmän yhteishengen nostatus voi tuntua isolta vastuulta, mutta leirinvetäjät eivät ole yksin tehtävän edessä. KVT kouluttaa leirinvetäjät ja on tukena tarvittaessa myös leirin aikana. Aikaisempi kokemus samankaltaisista tehtävistä ei siis ole leirinvetäjänä toimimisen edellytyksenä, vaan avoin mieli ja toimeen tarttuva asenne vievät pitkälle. Englannin kielen osaaminen on ainoa ehdoton vaatimus leirinvetäjille, jotta kommunikointi onnistuu kaikkien leiriläisten kanssa.

Vapaaehtoistyön muotona leirinvetäjyys tarjoaa paljon tekijälleen. Kesällä 2021 leiriä vetämässä ollut Riina sai kokemuksesta myös uutta näkökulmaa koto-Suomeen: “Leirinvetäjänä Suomessa pääsi kokemaan kansainvälisiä ihmisiä, ruokia ja tunnelmaa, ihan vaan kotoisassa Jyväskylässä. Korona-aikaan järjestetty leiri oli pienimuotoinen, mutta sitäkin intensiivisempi kokemus ihanine ihmisineen. Itse näki myös suomalaisen kulttuurin erikoisuuksia aivan uudenlaisesta näkökulmasta leiriläisten mukana siihen tutustuessa. Keskikesä antoi parastaan ja esimerkiksi puhtaissa järvivesissä uinnista työpäivän päätteeksi nautti koko porukka.”

Lisäksi leirinvetäjyys sopii tilanteeseen, jossa etsit lyhytaikaisempaa vapaaehtoisuuden muotoa. Leiriä ennen osallistut valmennukseen sekä jonkin verran leirin etukäteisvalmisteluihin ja leirin jälkeen kirjoitat lyhyen raportin kokemuksestasi. Syksyllä kutsumme kaikki kuluneen kesän leirinvetäjät vapaamuotoiseen virkistyspäivään, johon osallistumisesta toki päätät itse. Pyrimme pitämään leirinvetäjistä hyvää huolta ja siksi valmennuksissa tullaan keskustelemaan muun muassa omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta vapaaehtoisena.

Jos innostuit leirinvetäjyydestä, voit hakea heti osoitteessa [email protected] tai Vapaaehtoistyö.fi-palvelun ilmoitusten kautta (linkit eri paikkakuntien tehtäväilmoituksiin tekstin lopussa).

Lisätietoja saat samasta sähköpostiosoitteesta sekä nettisivuiltamme. Voit myös vinkata tästä mahdollisuudesta esimerkiksi opiskelijalle, joka etsii kesäksi harjoittelupaikkaa. Pienenä toimijana olemme iloisia kaikesta avusta ja tuesta!

Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry (KVT) on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö, joka edistää ruohonjuuritason toiminnalla rauhaa, yhdessä tekemistä, yhdenvertaisuutta ja aktiivista kansalaisuutta. Toimintamuotoina ovat muun muassa kansainväliset vapaaehtoistyöleirit ja pidempiaikaiset vapaaehtoistyöprojektit ulkomailla.

Hae leirinvetäjäksi:

Tuusula

Rääkkylä

Helsinki

Jyväskylä

Kaukonen

Saarela

Kuva: Stella-Filda Nyamande, 2022, Kaukonen

HelsinkiMission sateenkaaritukihenkilöt tapaavat tukinuortaan säännöllisesti noin vuoden ajan. Susanna ja Ada kertovat kokemuksiaan tukisuhteesta, joka on ollut antoisa ja inspiroiva molemmille.

Helsinkiläiset Susanna Nurmi ja Ada Sirkiä tutustuivat toisiinsa lähemmäs vuosi sitten HelsinkiMission sateenkaaritukihenkilötoiminnan kautta. Aiemminkin vapaaehtoistyötä tehnyt Susanna kokee nuoren tukihenkilönä toimimisen hyväksi keinoksi tarjota konkreettista tukea ja apua. Myös hänen elämäntilanteensa on sopiva toimintaan osallistumiseen.

− Ensimmäisellä tapaamiskerralla menimme kahville ostoskeskukseen ja meillä lähti juttu heti hyvin luistamaan. Ada oli saman tien todella avoin ja rohkea, Susanna muistelee.

Sittemmin Susanna ja lukiossa opiskeleva Ada ovat käyneet yhdessä esimerkiksi taidenäyttelyssä, kirpputorilla, kirjastossa lautapelejä pelaamassa, Linnanmäellä ja drag show´ssa. He tapaavat pääsääntöisesti yhdestä kahteen kertaan kuukaudessa ja pitävät välillä yhteyttä myös tekstiviestitse.

− Yleensä tapaamisemme päätyvät aina siihen, että olemme ruoan ja kahvin äärellä, Ada naurahtaa. − Nykyisin ei tunnu, että menisin tapaamaan tukihenkilöäni vaan ennemmin jotakuta kaveriani.

Inspiroivia keskusteluja turvallisen aikuisen kanssa

Mukavan yhdessäolon ja tekemisen lomassa Susannan ja Adan keskustelunaiheet liittyvät usein queer-kulttuuriin sekä heidän ajatuksiinsa ja kokemuksiinsa sateenkaarevuudesta. Queer-termillä viitataan joustavasti ja laajasti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluviin ihmisiin sekä ajattelumalliin, jossa kyseenalaistetaan yhteiskunnan seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyviä normeja.

− Minulle oli uutta, että voin puhua näistä asioista itseäni vanhemman ihmisen kanssa tuntien oloni turvalliseksi. Puhumme sateenkaarevuudesta rakentavalla tavalla ja myös vitsailemme paljon. On kivaa puhua sellaisista asioista, jotka ovat yhteisiä, kertoo Ada.

Susanna kokee tärkeäksi kertoa Adalle myös käytännön vinkkejä, millaisissa paikoissa ja ajankohtaisissa tapahtumissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset käyvät Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla. Tätä kautta myös verkostoituminen ja uusien ystävien löytäminen voivat helpottua.

− En aiemmin tiennyt esimerkiksi, että Helsingissä on queer-kahviloita, Ada sanoo.

− Ja tänään Ada kysyi minulta, voinko vinkata uudelleen erään queer-ystävällisen kampaajan, josta olin aiemmin maininnut, Susanna toteaa.

Ada kuvailee Susannan kanssa käytyjä keskusteluita inspiroiviksi.

− Saan niistä paljon uusia näkökulmia, joita mietin vielä myöhemminkin. Tapaamisten jälkeen oloni on kuitenkin rento ja rauhallinen. Minulle tulee keskusteluistamme myös toiveikas olo, kun ymmärrän, että saan vielä oppia ja kokea paljon tulevaisuudessa.

”Sateenkaariyhteisö on eräänlainen kannustusjoukko”

Nuoren tukihenkilönä toimiva Susanna Nurmi kertoo löytäneensä oman queer-yhteisönsä 23-vuotiaana yliopisto-opintojen kautta. 

− Se mullisti koko elämäni. On äärimmäisen tärkeää, että on olemassa ihmisiä, jotka ottavat sinut avosylin vastaan sellaisena kuin olet ja antavat täyden hyväksyntänsä. Joskus ihminen voi näennäisesti hyväksyä queer-identiteetin, mutta toivoo silti sinun käyttäytyvän kuin hetero.

− Sateenkaariyhteisö on eräänlainen kannustusjoukko, joka kannustaa olemaan avoimen queer. Tästä yhteisöstä on tullut minulle toinen perhe ja toinen koti, mikä on korvaamatonta.

Ympäristön ahtaat käsitykset sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta vaikuttavat puolestaan haitallisesti monen nuoren hyvinvointiin ja osalla ne aiheuttavat myös mielenterveysongelmia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan moni sateenkaarinuori joutuu kokemaan kiusaamista, väkivaltaa ja ulkopuolisuuden tunnetta. HelsinkiMission sateenkaaritukihenkilötoiminnan kautta nuoret saavat tärkeää tukea turvalliselta aikuiselta seksuaalisuuteen ja sukupuoli-identiteettiin liittyvissä kysymyksissä.

− Minulla on mahdollisuus olla sateenkaarinuorelle sellainen aikuinen, jollaista olisin itse tarvinnut teininä. On ihanaa, että pystyn myötävaikuttamaan myös siihen, että joku toinen voi löytää oman yhteisönsä mahdollisimman hyvissä ajoin, Susanna kertoo.

Filosofian opintoihin ulkomaille tähtäävä Ada kokee, että tukisuhteen ansiosta hän on saanut lisää rohkeutta olla avoimesti oma itsensä ja tuoda sateenkaarevuutta yleisemmin esille myös opiskelupäivien aikana.

− Olen saanut enemmän itsevarmuutta artikuloida ajatuksiani ja tunteitani muille ihmisille. Olen esimerkiksi pitänyt koulussa puheita sateenkaari-aiheista ja alkanut järjestämään kuraattoreiden kanssa sateenkaarikahvilaa. Enää ei tunnu nololta tai provosoivalta puhua näistä aiheista. Aiemmin joidenkin aikuisten suhtautuminen vaikutti tuollaisiin tuntemuksiin.

Tärkeää ja antoisaa vapaaehtoistyötä

Sateenkaarevuutta on välttämätöntä normalisoida, painottavat Susanna Nurmi ja Ada Sirkiä. He muistuttavat, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia ihmisiä on kaikkialla ja mitä todennäköisimmin aivan jokaisessa oppilaitoksessa ja työyhteisössä.

− Sateenkaarevilla ihmisillä pitäisi aina olla mahdollisuus olla oma itsensä kaikkialla eikä vaikkapa pelkästään kesäkuussa Priden aikaan. Jokaisella on oikeus olla olemassa ja jokainen on arvokas sellaisena kuin on, Susanna sanoo.

− Olen suositellut myös ystävilleni, että jos heillä vain on aikaa ja energiaa niin kannattaa hakea HelsinkiMissiolle sateenkaaritukihenkilöiksi. Tämä toiminta on todella antoisaa, kiinnostavaa ja inspiroivaa.

HelsinkiMissiolla tukihenkilösuhteet kestävät noin vuoden, mikä tulee pian Susannalla ja Adalla täyteen.

− En häviä mihinkään, jos et halua. Tietysti voit olla, että kiitos vuosi riitti – mutta olen tavoitettavissa jatkossakin, Susanna tuumaa Adalle iloisesti nauraen.

Hae tukihenkilöksi:

Nuorten tukihenkilöt — HelsinkiMissio

Hae tukihenkilöksi Vapaaehtoistyö.fi-palvelun kautta

Kuva: Jani Laukkanen

Näin koirapuistossa lappusen, jossa etsittiin koiranomistajia iäkkäiden ulkoiluystäviksi. Minä – Laura – ajattelin heti, että tämä voisi olla minun ja Helgan yhteinen juttu. Helga on 4-vuotias rauhallinen suomenlapinkoira, joka on hyvä lukemaan ihmisten tunnetiloja ja mielestäni täydellinen tällaiseen toimintaan. Olemme Helgan kanssa melko samanlaisia. Minulla yleensä synkkaa kaikkien ihmisten kanssa iästä riippumatta. Olen tottunut kohtaamaan iäkkäitä työn puolesta puhelimessa ja koen tärkeäksi antaa heille aikaa. Kun muutenkin käymme Helgan kanssa ulkoilemassa, niin miksemme samalla voisi ottaa jonkun ulkoilukaveria kaipaavan mukaamme.

Toimintaan perehdyttämisen jälkeen kaupungin ulkoiluystävätoimintaa koordinoiva Tanja järjesti meille yhteisen tapaamisen ulkoiluseuraa vailla olevan iäkkään miehen kotiin. Keittiön pöydän ääressä mies kertoi asuneensa Raumalla jo vuosikymmeniä, mutta ei siltikään oikein tunne täältä ihmisiä, kun lapsuuden- ja nuoruuden ajan kaverit ovat muualla. Aikuisiällä tutustuminen ei ollutkaan enää niin helppoa kuin nuorempana. Lenkkiseuraa ei ole ja muutenkin ulkoilukaverin läsnäolo toisi ikämiehelle turvaa, jos ulkoillessa jotain sattuisi.

Kun tapasimme kävelyn merkeissä, huomasimme tulevamme hyvin juttuun. Molemmilla on halu yhteiseen ulkoiluun ja pyrimme kävelylle kerran viikossa, joko tiistaina tai keskiviikkona. Viestittelemme, jos suunnitelmiin tulee muutoksia esim. huonon ulkoilusään takia. Lenkille lähdemme työpäiväni jälkeen neljän maissa ja lenkkeilemme yleensä puolesta tunnista tuntiin vähän reittiä vaihdellen. Kaverini kävelee vähän huonosti ja käyttää siksi sauvoja tukenaan. Välillä voimme pysähtyä rapsuttamaan Helgaa ja jatkamme sitten taas matkaa. Koira tuo toimintaan iloisuutta ja siitä syntyy helposti keskustelua. Helga itse itkee aina innosta, kun tapaamme iäkkään ulkoilukaverimme.

Koen saaneeni tämän vapaaehtoistoiminnan myötä itselleni uuden ystävän ja uskon, että iäkäs ulkoilukaverini on samaa mieltä. Toiminta tuo hyvän mielen ja tuntuu itselle hyvin luonnolliselta. Meillä on ollut kävellessä tosi antoisia keskusteluja. Yksi mieleenpainuvimmista keskusteluistamme lähti liikkeelle lahjaksi saamastani Aaveiden Rauma -kirjasta. On kiva huomata, että kaverini lähtee erilaisiin juttuihin mukaan. Olen ollut jopa vähän yllättynyt siitä, miten syvällisistä asioista olemme jo keskustelleet melko lyhyellä tuntemisella. Ajattelen ulkoilukaverini olevan kuin ”varavaari” minulle ja Helgalle. Helga on saanut kaverin lisäksi uuden aktiviteetin, jossa pääsee opettelemaan rauhallisempaa menoa.

Ulkoiluystävänä toimiminen edellyttää mielestäni positiivista asennetta, tilannetajua ja kykyä lukea toista ihmistä. Toiminta sopii täysi-ikäiselle, joka on valmis kohtaamaan ihmisiä aikuisena aikuiselle. Ei pidä luovuttaa, jos homma ei heti lähde lentoon tai ensimmäisen ulkoilukaverin kanssa kemiat eivät kohtaa. Ymmärrän hyvin ihmisen tarpeen sosiaalisiin suhteisiin. Olisikin hienoa, jos ihmiset lähtisivät enenevässä määrin mukaan tällaiseen toimintaan.

Teksti: Ulla Pohjanmaa Laura Saarisen kertoman pohjalta

Tossut ja tassut liikkeelle (2022–2024) on Ikäinstituutin koordinoima hanke, joka edistää iäkkäiden ulkoilua vapaehtoistoiminnan keinoin. Hankkeessa kehitetään kahta uutta tapaa ulkoiluavun lisäämiseksi: ulkoiluystävätoimintaa koiranomistajien toteuttamana sekä ulkoiluystävärinkiä, jossa vastuu iäkkään ulkoilussa auttamisesta jakautuu useamman vapaaehtoisen kesken.

Ulkoiluystäviä koulutetaan Raumalla jälleen 24.4. alkaen. Tutustu tarkemmin: Ulkoiluystäväksi iäkkäälle koiran kanssa

Muut koiranomistajille suunnatut ulkoiluystäväkoulutukset löydät täältä: https://www.ikainstituutti.fi/tossut-ja-tassut-koulutukset/

Moi, mä olen Mikko ja seuraavassa tekstissä haluan kertoa vapaaehtoistyöstä, jota olen tehnyt jo vuodesta 2007.

Kaikki alkoi, kun olimme muuttaneet takaisin minun ja vaimoni kotikuntaan Mäntsälään. Olin siihen aikaan koti-isä tyttärellemme. Vaikka tyttäreni oli vielä pieni ja isää kotona tarvitseva, niin aloin pikku hiljaa miettiä myös omaa elämääni kodin ulkopuolella. Olin työkyvyttömyyseläkkeellä rajussa auto-onnettomuudesta saatujen vammojen takia.

Kiinnostus vapaaehtoistyöhön lähti jo vuosia aikaisemmin. Tosin jalkapallovalmentajan roolissa, mutta yhtä lailla on vapaaehtoisesta valmentaa ilman minkäänlaista korvausta.

Vuosi 2007 oli kuitenkin se vuosi, milloin löysin kutsumustyön, mitä olen tehnyt aina tähän päivään asti.

Ensi alkuun vapaaehtoistyöt oli lähinnä yhdistystoimintaa, kun Mäntsälässä oli vielä paikallinen Invalidiliiton yhdistys, ennen kuin se sulautui Järvenpäänseudun Invalidit ry:n. Vuosina 2007-2010 Invalidiliitto haki paikallisia toimijoita koulutukseen nimeltä ”Iskujoukko”. Meidän tehtävänä oli auttaa vammaisia ihmisiä, jos heillä oli vaikka ongelmaa hakemuksissa, valituksissa, tms.

Vuonna 2010 löysin paikallislehdestä ilmoituksen, että vapaaehtoisten sekä Mäntsälän kunnan nuorisopalvelun pyörittämä Yökahvila kaipaa uusia vapaaehtoisia. Yökahvila oli perjantaisin avoinna oleva nuorisotila, jossa oli 3-5:n vapaaehtoisen lisäksi vastuuhenkilö kunnan nuorisotoimesta. Yökahvila oli päihteetön vaihtoehto 13―17-vuotiaille nuorille. Monitoimitalon nuorisotiloissa on biljardipöytä, tietokoneet, liitokiekko, pingis, pleikkari, jne. + kahvia, mehua, suolaista ja makeaa tarjottavaa. Olin 7 vuotta mukana kuvioissa. Valitettavasti toiminta loppui 2017, kun vapaaehtoisia ei oikein enää ollut riittävästi.

Vuonna 2015 olin perustamassa Mäntsälän Nuorten Kummit ry -yhdistystä. Ensimmäinen tapahtuma oli samaisen vuoden päättäjäispäivystys, jonka suoritimme keskusurheilukentän liepeillä. Tarkoituksenamme oli pitää huolta, grillata juhlivalle nuorisolle makkaraa ja lettuja sekä tarjota virkistävää mehua/vettä ja seurata että kaikki menee hyvin. Tätä päivystystä jatkoimme säännöllisesti, kunnes koronapandemia tuli häiriöksi. Viimeisin päivystys oli viime vuonna 2022.

Seuraavaksi oli ”Kummilan” vuoro. Kummila toimi joka toinen lauantai ja se oli avoin nuorille, vähän samalla periaatteella kuin Yökahvila toimi. Kokeilimme toimintaa kolmessa eri paikassa. Välillä porukkaa oli paljon ja välillä taas melko hiljaista. Nuoret kyllä piti, kun oli paikka mihin sai tulla viettämään lauantai-iltaa.

Olen myös vaikuttanut vanhempainyhdistyksissä. Ollessani Kirkonkylän Koulun ala-asteen vanhempainyhdistyksessä, eräs jäsen sai idean erään nuoren artistin esiintymisestä koululla. Homma laajeni sen verran, että lopulta päädyimme järjestämään vuonna 2016 Mäntsälän Perhepäivän kuuluisalla Mäntsälän Suurlavalla.

Olen myös ollut mukana paikallisen MLL:n tapahtumissa. Suojatiepäivystys (tai #koulutienturvaajat) on ollut osana Mäntsälän kouluja vuodesta 2011-2012. Olen alusta lähtien ollut yhtenä vastaavana päivystäjänä tyttäreni entisen koulun kouluteillä. Lisäksi olen ollut vapaaehtoisena järjestäjänä ja talkoolaisena monissa muissa tapahtumissa.

Motiivina vapaaehtoistoiminnalle on avun antaminen

Minua on motivoinut vapaaehtoistyössä suuresti apu, jota kohderyhmälle annan yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa. Minua kun on autettu/autetaan, niin tiedän sen [arvon] varsin hyvin.

Parhaat hetket on ehdottomasti ne, kun näkee kuinka muutkin vanhemmat innostuvat mm. päättäjäispäivystykseen osallistumaan. Lisäksi se, että nuoret muistaa meidät vapaaehtoiset vuosienkin jälkeen.

Vapaaehtoistoiminnassa voi myös uupua

Voimat on ollut välillä loppu mm. päättäjäispäivystyksen aikana, kun kävellään pitkin keskusurheilupuistoa ja lähiseutua, niin voi olla varma että kroppa on melko loppu, kun kotia pääsee. Henkisellä puolella olen opiskellut nollaamista, mikä onkin aika hyvin onnistunut. Mutta pakko tunnustaa, että välillä jää asiat päähän ja tuon ”duunit himaan”, varsinkin, jos tapaus tuo mieleen oman nuoruuden.

Parasta antia vapaaehtoistyö antaa, kun saa tehdä jotakin tärkeää duunia. Myös ihmiskontakteja on tullut lukuisia vapaaehtoistyön kautta. Vaikka en julkisuudesta niin välitä, niin myös sydäntälämmittävä tunnustukset on vuonna 2020 ”Vuoden Mäntsäläläinen” & ”Vuoden 2020 Paras Palveluntuottaja”.

Vapaaehtoistyö on muuttanut muotoaan paljon vuodesta toiseen. Näiden 16 vuoden aikana valitettavasti yksilöllinen vapaaehtoistyö on ollut katoavaa. Onneksi kumminkin suuremmat organisaatiot (SPR & MLL, jne.) jatkavat toimintaansa, tosin koronapandemian rajoitukset näkyvät vieläkin mm. tapahtumien supistumisessa, kun vapaaehtoisia ei ole tarpeeksi. Voin kuitenkin olla tiennäyttäjänä uusille vapaaehtoisille!

Siispä kannattaa katsoa vapaaehtoistyön kortit. Voit löytää niistä aivan uuden asian, johon tykästyt!

Kuva: Mikko ja Kasper-kissa

Olen Minna ja aloitin keräyskoordinaattorina Pieni ele ry:ssä syksyllä 2020. Olen sukeltanut hyväntekeväisyyden kuin vapaaehtoisuudenkin koukeroihin ja päässyt tekemään työtä sydämellä. Työnkuvaani kuuluu keräyksen käytännön järjestelyt ja vapaaehtoisten kouluttaminen ja avustaminen.

Mutta miltä tuntuu olla lipasvahtina? Halusin uteliaana heti ensimmäisen mahdollisuuden tullen kokeilla, miltä tuntuu olla vapaaehtoisena pieni ele -keräyksessä. Sovin oman kotipaikkani Vantaan vapaaehtoisen keräysvastaavan kanssa minulle sopivan paikan ja ajan lipasvahtina toimimiseen, ja jäin odottamaan h-hetkeä.

Miltä lipasvahdin tehtävä tuntui?

Lipasvahtivuoroani edeltävänä iltana hieman jännitti – se yllätti. Tunnenhan keräyksen työni puolesta kuin omat taskuni, ja osaan varmasti vastata kysymykseen kuin kysymykseen, jos sellaisia tulisi. Minulla on jo kokemusta vastuullisista vapaaehtoistehtävistä aiemmilta vuosilta, mutta tämä oli minulle täysin uutta.

Keräyspäivän aamuna menin sovittuun keräyspisteeseen, kotini lähellä olevalle päiväkodille.

Jännitys laantui, kun vastassani oli vaalilautakunnan jäseniä näyttämässä minulle paikan, johon voin käydä lippaan kanssa istumaan. He olivat mukavia, osa heistä oli ollut mukana vaalilautakunnassa jo vuosia tai vuosikymmeniä, ja tunsi keräyksemme hyvin ja otti minut avosylin vastaan.

Ja sitten se alkoi, äänestyspaikka aukesi ja ihmisiä alkoi virrata tilaan! Oli ilo huomata, että yli sata vuotta vanha perinteinen, yhteisvastuullinen keräys kotimaan vammaisten ja pitkäaikaissairaiden hyväksi oli tuttu monelle äänestäjälle. Moni jopa tuli sisätiloihin valmiiksi raha kädessään, valmiina lahjoittamaan ja sitten vasta äänestämään. Minun ei tarvinnut muuta kuin istua paikallani, tervehtiä äänestäjiä ja kiittää kaikkia lahjoittajia. Vaalirauhan vuoksi lipasvahti ei pyydä lahjoitusta. Todella siis hymyllä ja kiitoksella selvisi!

Lipasvahtivuorossa voi myös kutoa sukkaa tai tehdä ristisanatehtäviä, jotain sellaista hiljaista mikä ei riko vaalirauhaa. Itselleni ohi lipuvien ihmisten seuraaminen oli mukavaa. Ja ai että lahjoitusten odottaminen oli jopa hieman koukuttavaa puuhaa, kuin olisi hiljaa kalassa ja odottaisi milloin tärppää!

Muutamalla tunnilla apua monelle – apuvälineitä, vertaistukea…

Päivä kului nopeasti ja itselle jäi onnistunut ja hyvä olo – olen päässyt tekemään vapaaehtoistehtävää, josta hyötyy moni vammainen ja pitkäaikaissairas. Puolet lahjoituksista jää kotipaikkakunnalleni Vantaalle, jossa järjestetään mm. neuvontaa sairastuneille, vertaistukiryhmiä sekä virkistystoimintaa. Toinen puolikas menee valtakunnalliseen vammais- ja terveystyöhön. Eli juuri tehty muutaman tunnin mielekäs ja mukava istuminen lippaan äärellä voi mahdollistaa esimerkiksi epilepsiaan sairastuneen lapsen perheen yhteisen virkistysretken, tapaturmaisesti invalidisoituneen nuoren apuvälineen tai näkövammaisen ikäihmisen opaskoiran koulutuksen ja kaikkea siltä väliltä.

Ja sen verran koukuttavaa homma oli, että olen oman kuntani keräyksessä mukana jatkossakin vapaaehtoisen pöksyissä!

Haluatko nopean, kivan ja helpon vapaaehtoistyön?

Tekisi mieli osallistua tärkeään yhteisvastuulliseen toimintaan, mutta hieman jännittää osaanko, olenko todella hyödyksi ja ei kai minulta odoteta liikoja? Aikaakaan ei ole sitoutua mihinkään pitkäaikaiseen tehtävään. Mutta silti haluaisin kantaa korteni kekoon ja tehdä hyvää.

Kuulostaako tutulta? Ei hätää! pieni ele -keräykseen voit tulla juuri sellaisena kuin olet, ja sillä panostuksella kuin sinulle sopii – otamme sinut avosylin vastaan!

pieni ele -keräys on yli sata vuotta kerännyt lahjoituksia vammaisten ja pitkäaikaissairaiden hyvinvoinnin vaalimiseen. Keräys on aina vaalien aikaan äänestyspaikoilla. Toimintamme perustuu hyväntekeväisyyteen ja olemme poliittisesti sitoutumattomia. Pieni ele ry:llä on vain kaksi palkattua työntekijää, ja keräys toteutetaan noin 10 000 vapaaehtoisen voimin ympäri Suomea. Suurin osa vapaaehtoisistamme ovat itse pitkäaikaissairaita tai vammaisia. Mukaan voi tulla kuka tahansa, joten tule sinäkin, koska lipasvahteja tarvitaan!

Lipaskeräys on helppo ja palkitseva tapa auttaa. Mukaan voi tulla vaikka pariksi tunniksi. Ja tässä tulee se lupaus Suomen helpoimmasta vapaaehtoistehtävästä – meillä lipaskerääjä ei pyydä lahjoituksia, vaan vain vahtii lipasta ja kiittää lahjoittajia. Voit siis vahtiessasi lipasta esimerkiksi kutoa sukkaa, tehdä ristisanatehtäviä tai vain seurata ihmisvirtaa. Pelkkä hymy, ja kiitos riittää!

Tehtävä ei vaadi koulutusta tai erityisosaamista, voit tulla juuri sellaisena kuin olet.

Lipasvahtimme kertovat:

”Oli mukavaa ja helppoa olla lipasvahtina. Kudoin sukkaa!” -Tiina

”Oli helppoa, mukavaa ja mielenkiintoista.” -Päivi

”Tämä on helppo ja kiva tapa kantaa korteni kekoon hyvässä asiassa. Ehdottomasti voin suositella!” -Jukka

Tervetuloa vapaaehtoiseksi

Ilmoittaudu mukaan Vapaaehtoistyö.fi-palvelussa tai tästä linkistä www.pieniele.fi/vapaaehtoiseksi

Seuraa pientä elettä

www.facebook.com/pieniele

www.instagram.com/pieniele

www.pieniele.fi

Turun Seudun Vanhustuki on jälleen ollut aikaansa edellä kehittäessään Kuntoilukummi -toimintaa. Kuinka tärkeää onkaan, että ihminen – kaikista terveysongelmista huolimatta – liikkuu voimiensa mukaisesti. Monesti liikunnan palkinto on pääsy ulos. Meille, joille se on itsestäänselvyys, emme aina pysty sitä edes ymmärtämään.

Kuntoilukummi on vapaaehtoinen, jolle Vanhustuki on järjestänyt koulutusta ja jossa fysioterapeutti ohjaa toimintaa. Henkilö, jonka luokse kuntoilukummi tulee, on kotona asuva ikäihminen, jolla on vaikeuksia lii­kkua tai liikunta on loppunut lähes kokonaan. Fysioterapeutti on käynyt henkilön luona selvittämässä tilannetta ja sen perusteella laatinut ohjelman, jota kuntoilukummi ja ikäihminen sitten toteuttavat.

Kummi ja ikäihminen tapaavat joka toinen viikko sovittuna aikana ja käyvät läpi ohjelmassa olevat liikkeet. Tarkoitus on, että henkilö tapaamiskertojen välillä myös itsekseen jumppaa ohjelman mukaisesti.

Epäonnistumiset kuuluvat kuvaan. Syitä on monia, sillä elämä on kovin monimuotoista, mutta silti jaksamme yrittää. Elämä vain on tällaista ja se on hyväksyttävä.  On palkitsevaa, kun neljän kuukauden jakson jälkeen voivat kuntoilukummi ja ikäihminen todeta, että liikkuminen on helpompaa ja uskaltaa lähteä jo kotoa ulos – vaikka kahville lähikahvilaan. Silloin kahvikin maistuu paljon paremmalta kuin aiemmin.

Jäin tässä vain miettimään, moniko ikäihminen olisi ilman kuntoilukummia jäänyt sohvan nurkkaan istumaan, jos me emme olisi käyneet visiitillä innostamassa ja luomassa uskoa omiin voimiin. 

Haluatko sinä ryhtyä Kuntoilukummiksi? Kysy lisää puh. 050 5443313 / Iida tai [email protected]

Ilmoittaudu tehtävään: https://vapaaehtoistyo.fi/fi/task/aa0e1f24e0a4542774461a71d6569d2944d280c2

Aloitin vapaaehtoistyön elämäntilanteessa, jolloin en kyennyt täysipäiväisesti työntekoon, mutta halusin silti antaa oman panokseni yhteiskunnan hyväksi. Minun oli helppo valita vapaaehtoistehtäväksi vanhustyö, koska olen pienestä asti viihtynyt ikäihmisten seurassa heidän tarinoitaan kuunnellen. Vanhusvapaaehtoistyössä sain huomata, ettei ole väliä, onko ikäihminen omillaan toimeentuleva vai asuuko tämä lukkojen takana muistiosastolla - suusta tulee silti aina viisauksia elämästä, joista meistä jokainen voisi jotain oppia. Kaltaiselleni kolmenkympin korvilla olevalle henkilölle vanhusvapaaehtoistyö antoi perspektiiviä elämän tärkeimpiin asioihin kuten hidastamiseen, jotta huomaisimme toiset ihmiset.

Sopivan vapaaehtoistehtävän löytäminen lähti helposti alkuun tutustumalla Vapaaehtoistyö.fi-sivustoon. Jätin yhteydenottopyynnön ja ei aikaakaan, kun istuin ensimmäisessä vapaaehtoistyöntekijöiden palaverissa. Päädyin omasta toiveestani tehtävään, jossa ylläpidettiin vanhusten kohtaamispaikan kahvilaa. Vapaaehtoistyövuoroissa oltiin aina pareittain. Aamulla tehtiin voileipiä ja paistettiin pullaa. Niitä sitten myytiin pientä maksua vastaan kahvin kera ja siinä sivussa pidettiin seuraa asiakkaille. Kohtaamispaikan yhteydessä oli lisäksi mm. digineuvontaa ja vanhusneuvoston kokouksia. Vaikka näihin ei itse millään tavalla ollutkaan osallisena, niin tuntui silti merkitykselliseltä olla edes pieni osa jotain, mikä edistää yhteiskuntamme ikäihmisten hyvinvointia. Minua kosketti yhteisöllisyyden tunne, joka vaikutti tämän kohtaamispaikan kävijöiden kesken vallitsevan. Olisi tärkeää, että varsinkin keskustassa asuvilla ikäihmisillä olisi joku oma matalan kynnyksen paikka mihin mennä. Selkeästi sellainen pitää meidän vanhukset virkeinä ja menevinä.

Elämäntilanteen muuttuessa vaihdoin vapaaehtoistehtävän sopivampaan ja päädyin ystävätoimintaan. Halusin kuljettaa vapaaehtoistyötä elämässä mukana, koska se antoi minulle tunteen siitä, että teen jotain tärkeää olemalla ainoastaan läsnä ja antamalla aikaani. Ystävätoimintaan liittyen sain koulutuksen muistisairaan kohtaamiseen. Vapaaehtoisista pidettiin hyvää huolta: Saimme halutessamme olla mukana vaikuttamassa toimintaan ja tapaamisia vapaaehtoistyöntekijöiden kesken järjestettiin ajoittain. Oli ihanaa olla osa tätä hyväntahtoisten ihmisten joukkiota.

Ystävätoiminnassa sain itse päättää, kuinka usein käyn tapaamassa vanhusta. Aikatauluraamit saneli lähinnä yksikön päivätoiminta. Vierailin vanhainkodin muistiosastolla erään rouvan luona. Ystävä valikoitui sen mukaan, mikä pyyntö oli osaston henkilökunnalta tullut. Vierailut rouvan luona koostuivat yleensä sanomalehden lukemisesta yhdessä. Usein ei päästy sivuakaan eteenpäin, kun jo unohtui, että samat uutiset oltiin luettu kertaalleen. Uutiset herättivät rouvan muistot liitämään ja sain kuulla kaikenlaisia tarinoita. Väliä ei ollut sillä, olivatko nämä kertomukset totta. Väliä oli ainoastaan sillä, miten tämä rouva reagoi siihen, että häntä kuunneltiin. Ajan myötä opin jotenkin aistimaan, että rouva alkoi luottamaan minuun, vaikka hän ei selkeästikään ollut varma muistaako hän minua. Tämä on kokemus, joka on mielestäni mahdollista kokea vain kohtaamalla toinen vilpittömällä läsnäololla ja kerrasta toiseen, vaikka varmuutta sen hyödyllisyydestä ei ole.

Mieleenpainuvin kerta rouvan luona oli eräänä itsenäisyyspäivänä, jolloin katselimme televisiota sanomalehden lukemisen sijaan. Rouva suorastaan eli historialähetysten mukana ja otti minut mukaan näihin tapahtumiin. Jälleen minulla ei ollut tietoa tarinoiden todenperästä, mutta rouvalle vaikutti olevan todella tärkeää se, että hän sai jakaa ajatuksensa ja tuon hetken toisen ihmisen kanssa. Ikävä kyllä koronavuodet katkaisivat käyntini rouvan luona ja aikaa kului niin kauan, etten enää aloittanut uudelleen hänen luonaan käyntejä.

Nyt, kun minua pyydettiin kirjoittamaan tätä kokemusta, elämäni on sellaisessa paikassa, että olen saanut alkaa pohtimaan uusiksi vapaaehtoistyön merkitystä elämässäni. Tieni vanhustyön vapaaehtoistyöntekijänä päättyy, mutta jatkan aivan varmasti jonkin muun järjestön alaisena. Vapaaehtoistyö tuo elämääni merkityksellisyyttä, jota en voi mistään muualta saada.

Minulle on muodostunut vapaaehtoistyön tekemisestä tunne siitä, että ihmisarvoisen elämän ainoa edellytys on toisista välittäminen ja aito kohtaaminen. Kuinka vähään sitä voi olla tyytyväinen, jos vain on joku kelle puhua ja joku, kuka kuuntelee. Vapaaehtoistyö on myös vakuuttanut minut siitä, että elämän suurin rikkaus on antaa itsestään jotain ilmaiseksi, vaikka se jokin olisikin “vain” aikaa; siitä takaisin saaminen on jotain sellaista, mitä ei voi rahassa mitata. Rohkaisen jokaista kokeilemaan vapaaehtoistyön tekemistä! 

Blogin on kirjoittanut Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän vapaaehtoinen.

Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä on tarjolla erilaisia vapaaehtoistehtäviä lyhytkestoisista pitempää sitoutumista vaativiin tehtäviin ja ryhmätoiminnasta yksin tehtäviin vapaaehtoistoimintoihin. Ikääntyneiden parissa hoivakodeissa ja kodeissa tehtävään vapaaehtoistoimintaan on jatkuvaa tarvetta. Lisäksi eri seurakunnissa on tarjolla monenlaisia vapaaehtoistehtäviä, joista voi tiedustella seurakunnan työntekijöiltä. Löydät Turun ja Kaarinan seurakuntien tehtävät osoitteesta https://vapaaehtoistyo.fi/kirkko-turussa-ja-kaarinassa

Vapaaehtoistyön diakoniatyöntekijä Ulla Mäenpää, Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä

Moi, olen Minna, 37 vuotta, kotoisin Keminmaasta. Mutkien kautta olen löytänyt tieni Ouluun ja täällä ollaan nyt asuttu reilut kuusi vuotta. Perheeseeni kuuluu 15-vuotias tyttäreni ja koira. Ammatiltani olen kuva-artesaani, tekninen suunnittelija ja työssä oppinut kassamyyjä/asiakaspalvelija. Luonteeltani olen sosiaalinen, puhelias, iloinen, ystävällinen, elän huumorin kautta, yritän löytää kaikesta jotain positiivista ja osaan nauraa myös itselleni. Harrastan polttopiirtoa, lasinkaiverrusta, piirtämistä, leipomista, koiran kanssa lenkkeilyä, kuntosalia ja vapaaehtoistyötä KotiKummina.

Lähdin mukaan KotiKummit-toimintaan, koska minulla ei enää ole omia isovanhempia. Viimeisinä vuosina näin kuinka yksin oma pappa jäi, kun mummo nukkui ensin pois. Itse asuin liian kaukana käydäkseni tarpeeksi usein ja aina lähdön hetkellä tuli haikeus jättää pappa yksin. Niinpä ajattelin, että miksipä en voisi käyttää vähän omaa aikaani siihen, että helpottaisin täällä lähempänä jonkun iäkkään ihmisen yksinäisyyttä.

Nyt minun viikkojani on sitten ilahduttanut ihastuttava, hauska ja pirteä 92-vuotias rouva. Joskus me leivotaan, siirretään kausivaatteita säilöön ja päinvastoin. Käydään kaupungilla asioilla tai haetaan yhdessä kellarin varastosta jotain. Mutta pääasiassa me kahvitellaan ja jutellaan. Puhutaan ajankohtaisista asioista, kuten mitä maailmalla tapahtuu tai onko naapurin Irmeli saanut uuden rollaattorin. Toisinaan upotaan muistoihin. Lapsuuteen, sotaan, ensirakkauteen… Rouvan tarinoita on niin ihanaa kuunnella. Hän pyysi minut mukaan myös erään järjestön vuosijuhlaan, jonne menemme vielä loppuvuodesta.

Moni iäkäs ihminen kaipaakin juttukaveria ja kuuntelijaa. Ihmistä jolla on aikaa istua alas ilman kiirettä, kohdata aidosti. KotiKummina pystyn konkreettisesti helpottamaan iäkkään ihmisen yksinäisyyttä ja samalla koen tekeväni jotain merkityksellistä, tärkeää ja siitä tulee minullekin hyvä mieli. Ehkä kauneinta mitä oma iäkäs ystäväni on minulle sanonut on: ”Minä kerkesin jo kaivata sinua.”

Isovanhemmat antoivat meille elämän ja jättävät perinnöksi tämän maan, hetki omaa aikaani on siis vähintä mitä voin antaa takaisin.

Haluatko sinä ryhtyä KotiKummiksi? Kysy lisää puh. 040 182 2673 / Salla tai kotikummit(at)odl.fi.

Lue lisää KotiKummi-toiminnasta: https://odl.fi/palvelut/odl-yhdessa/vapaaehtoiseksi/kotikummit-ikaantyneen-ystavana/

Ilmoittaudu tehtävään: https://vapaaehtoistyo.fi/fi/task/de6b3bd428c62fbf2513057b32befa832328d6d2

Syksyn alkaessa moni pohtii uuden harrastuksen aloittamista. Uudelta harrastukselta toivotaan esimerkiksi uusien taitojen oppimista, kavereita tai vaikkapa rentoutumista työn tai opiskelun vastapainoksi. Vapaaehtoistoiminta tarjoaa näitä kaikkia, ja enemmänkin: mahdollisuuden auttaa muita saaden samalla itsekin hyvän mielen. Vapaaehtoistoiminta onkin todellinen hyvän mielen harrastus!  

Vapaaehtoistehtäviä etsiessä eteen voi kuitenkin tulla valinnanvaikeus, sillä vapaaehtoistoimintaa on niin monenlaista. Mikä vapaaehtoistehtävä sopisi minulle parhaiten? Missä olisi mukavinta toimia? Entä missä auttaminen juuri nyt olisi erityisen tärkeää? Vastaamalla seuraaviin kysymyksiin voit päästä jyvälle siitä, mikä tehtävä voisi olla sinun juttusi: 

1. Ketä haluat auttaa? Haluatko esimerkiksi tukea nuorta tai piristää ikäihmisen arkea? Vai olisiko eläinten auttaminen sinun juttusi? Vapaaehtoistyö.fi-palvelun etusivulla voit hakea tehtäviä sinua kiinnostavien teemojen perusteella.  

2. Haluatko toimia livenä vai etänä? Haluatko kohdata ihmisiä kasvotusten vai olisiko kotoa käsin auttaminen enemmän sinun juttusi? Jos haluat toimia etänä, etsi Vapaaehtoistyö.fi-palvelun etusivulla tehtäviä teemalla ”Etätyö puhelimitse tai verkossa”. 

3. Paljonko sinulla on aikaa käytettävissäsi? Minkä verran aikaa voit käyttää vapaaehtoistoimintaan viikossa tai kuukaudessa? Kuinka monta tuntia voit auttaa kerralla? Sopiiko sinulle paremmin kertaluontoinen auttaminen vai voitko sitoutua toimintaan pidemmäksi aikaa?  

Ajatus sinulle sopivasta vapaaehtoistehtävästä voi kirkastua myös selaamalla erilaisia tehtäviä Vapaaehtoistyö.fi-palvelussa. Kun löydät itseäsi kiinnostavan tehtävän, voit hakea siihen palvelun kautta täyttämällä tehtäväilmoituksen yhteydessä olevan lomakkeen. Lomakkeen lähettämisen jälkeen tehtäväntarjoaja on sinuun yhteydessä.  

Antoisia hetkiä vapaaehtoistoiminnan parissa! 

Mauri, 62, on toiminut tukihenkilönä vauhdikkaille veljeksille reilun kahden vuoden ajan. Parasta toiminnassa Maurin mukaan on molemminpuolisuus, sillä vapaaehtoisena saa toiminnasta vähintään yhtä paljon kuin lapsetkin. 

”Toiveena minulla oli saada tuettavaksi joku nuori jantteri, jonka kanssa käydä kalassa, mutta sitten Pelastakaa Lasten työntekijä soitti, että täällä olisikin niitä kaksi”, kertoo Mauri nauraen.  

Pelastakaa Lasten tukihenkilötoiminnalla mahdollistetaan paljon asioita, joita vanhemmat eivät pysty syystä tai toisesta omille lapsilleen tarjoamaan. Toiminta on täysin maksutonta, ja se tukee niin vanhempien, lasten kuin vapaaehtoistenkin hyvinvointia. 

”Ihmettelen kovasti, miksi miehiä ei ole enemmän mukana. Meitä miehiä on vain muutama eläkeikäinen. Tämähän on win-win -tilanne ja kaikki tässä voittaa”, kummastelee Mauri.

Monenlaisia ja monenikäisiä vapaaehtoisia tarvitaan

Vapaaehtoisia tukihenkilöitä ja tukea saavia perheitä on monenlaisia. Jotkut tukihenkilöt viettävät aikaa koko perheen kanssa, ja toiset viettävät aikaa vain lasten kanssa. Mauri käy tekemässä veljesten kanssa poikien juttuja, jotta heidän äitinsä saa tehdä omia asioitaan. Poikien äiti on nimittäin yksinhuoltaja. 

”Tehdään kaikenlaista: käydään kalassa, metsäretkellä, leffassa tai pelaamassa frisbeegolfia. Kerran pojat veivät minut HopLopiin niin, että meinas henki lähteä”, naurahtaa Mauri. 

Monenlaista tukea kaivataan

Mauri kertoo, että he tapaavat lasten kanssa pari kertaa kuussa muutaman tunnin ajan. Vapaaehtoiseksi liittyminen oli hänen mukaansa mutkatonta, kunhan vain rohkaistui ottamaan yhteyttä järjestöön.

”Ensin oli iltapäiväkaffet työntekijän kanssa, sitten täytettiin vähän lomakkeita ja tietysti tarkastettiin, että taustat ovat kunnossa”, kertoo Mauri.

Tukihenkilöitä valmennetaan mukaan toimintaan ympäri Suomea viidessä eri Pelastakaa Lasten aluetoimistossa. Valmennuksia järjestetään ympäri vuoden.

”Tämä on minun tapani kantaa vastuu tulevista sukupolvista. Ennen kaikkea tämä on mukavaa”, sanoo Mauri.

Luokassa istumalla ei opita kaikkia taitoja, joita elämässä tarvitaan. Vapaaehtoistyössä voi hyvin opetella asioita, joita kuuluu esimerkiksi peruskoulun opetussuunnitelmaan. OppiJana-hankkeessa on kehitetty sitä, miten tutustumalla vapaaehtoistoimintaan eri yhteisöissä, voidaan luoda uusia oppimisympäristöjä opiskelijoille.

OppiJana – Maahanmuuttajanuoret vapaaehtoistyössä – oppia opiskelijalle ja järjestölle -hankkeessa on kokeiltu, tutkittu ja kerätty kahden vuoden ajan tietoa siitä, miten vapaaehtoistyön tekeminen voitaisiin sisällyttää osaksi aikuisten perusopetuksen opintoja. Aikuisten perusopetus on tarkoitettu niille oppivelvollisuusiän ylittäneille, jotka eivät ole suorittaneet perusopetuksen oppimäärää tai joilla on tarve täydentää perusopetuksen tutkintoaan. Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman hankkeen toteuttajat ovat Humak, KSL-opintokeskus ja Helsingin aikuislukio.

Hankkeen aikana nelisenkymmentä Helsingin aikuislukion peruskoulun oppimäärää suorittavaa opiskelijaa on saanut kokeilla vapaaehtoistoimintaa osana opintojaan. Lisäksi mukana on ollut kymmeniä järjestöjä, jotka ovat vastaanottaneet nuoria vapaaehtoisia. Hankkeen aikana on kehitetty myös digitaalinen osaamismerkki ”Oppijana vapaaehtoistyössä”, jonka vapaaehtoistoimintaan osallistuneet ovat saaneet tutustumisjakson päätyttyä.

OppiJana-hankkeessa on pyritty edistämään hyvinvointia, tasa-arvoa ja kulttuurista yhdenvertaisuutta vahvistamalla ja tukemalla maahanmuuttaneiden nuorten kotoutumista, työllistymismahdollisuuksia ja aktiivista roolia suomalaisessa yhteiskunnassa. Samalla kun nuoret oppivat erilaisia taitoja vapaaehtoistoiminnan kautta, oppivat myös järjestöt moninaisilta vapaaehtoisilta erilaisia asioita ja saavat muun muassa uusia näkökulmia ja ideoita omaan työhönsä.

Vapaaehtoistyöhön tutustumisjakso VET

Hankkeessa on kehitetty vapaaehtoistyön jaksolle oma nimi ”VET”, joka kuvaa sitä, että vapaaehtoistyö on lähellä TET-harjoittelua, mutta on kuitenkin hieman erilaista. Vapaaehtoistoiminnassa voi oppia samanlaisia työelämätaitoja kuin TET-harjoittelussa, mutta vapaaehtoistoiminnasta tekee erityisen hienon se asia, että pystyy tekemään hyviä asioita ja mahdollisesti auttamaan muita. Muiden auttaminen ja hyvien asioiden tekeminen lisää ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia, mikä voi heijastua positiivisesti myös muihin elämän osa-alueisiin kuten opintojen edistymiseen tai työllistymiseen. Vapaaehtoistoiminnassa on myös etuna se, että samassa paikassa voi todennäköisesti jatkaa niin kauan kuin haluaa. Siitä voi jäädä jopa pysyvä harrastus ja elämäntapa.

Vapaaehtoistyö osana opintoja voisi olla hieno mahdollisuus myös muillekin kuin aikuisten perusopetusta suorittaville maahanmuuttaneille nuorille. Ylipäätään nuoret voisivat kokea merkitykselliseksi sen, että pääsisivät esimerkiksi peruskoulun kautta tutustumaan vapaaehtoistoimintaan aluksi hieman tuetusti. Vapaaehtoistyöhön meneminen itsenäisesti voi tuntua vieraalta, eikä välttämättä edes tiedä, minne voisi mennä, vaikka auttamishalua löytyisi. Koulun kautta tuettu vapaaehtoistoimintaan tutustuminen voisi rohkaista ja innostaa vapaaehtoistoimintaan sellaisia nuoria, jotka eivät muuten uskaltaisi mennä.

Vapaaehtoistyö kehittää empatiataitoa

Hyvien asioiden tekeminen lisää sekä onnellisuutta että kehittää empatiataitoa. On tutkittu, että nuorten aivojen hermoverkkorakenne muuttui empatiakykyisempään suuntaan heidän pelatessaan empatiataitoja harjoittavaa peliä (Stammeier 2020). Nuorilla empatiataito saattaa taantua väliaikaisesti muun muassa kehitykseen ja hormonitoimintaan liittyvistä syistä, miksi empatiataidon kehittäminen juuri nuorena on erityisen tärkeää (Kurra 2019).

Toisaalta kaikki henkilöt, jotka ovat jostain syystä heikommassa asemassa työmarkkinoilla koulupaikasta ja iästä riippumatta voisivat hyötyä vapaaehtoistyön tekemisestä ja siihen tutustumisesta tuetusti. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaiset aikuiset, joilla on heikko suomenkielen taito pääsisivät käyttämään ja kehittämään omaa kielitaitoaan tosielämän tilanteissa. Vapaaehtoistyössä on valtava potentiaali, siksi olisikin hyvä rakentaa oppilaitoksiin tilaisuuksia tutustua vapaaehtoistyöhön.

Lähteet:

Stammeier, Jenni 2020. Aivosi kiittävät, kun teet hyvää toiselle. Yle 7.11.2020. Viitattu 7.7.2022. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/11/07/aivosi-kiittavat-kun-teet-hyvaa-toiselle

Kurra, Antti 2019. Empatiakyky tippuu murrosiässä, ja se voi tehdä nuoresta kiusaajan – tähän yritetään puuttua teknologian avulla. Yle 22.6.2019. Viitattu 7.7.2022. https://yle.fi/uutiset/3-10839736

Tutustu lisää:

OppiJana-hankkeen nettisivut: https://oppijana.humak.fi/

Haluatko oppia lisää oman yhdistyksesi tai yhteisösi moninaisuudesta ja saavutettavuudesta? Ohjaajana monikulttuurisessa vapaaehtoistyössä -verkkokurssilla saat näkökulmia ja työkaluja monikulttuuriseen ohjaamiseen erityisesti vapaaehtoistyössä: https://peda.net/ksl/monikulttuurinen-vapaaehtoistyo

Hankkeen aikana kehitetty digitaalinen osaamismerkki vapaaehtoistyöhön tutustumisesta (mahdollisuus ottaa järjestöjen käyttöön): https://openbadgefactory.com/c/earnablebadge/QR99N0aLVSa21U/apply

Kirjoittaja: Jenni Hernelahti, Humak, OppiJana-hankkeen asiantuntija

Kuva: Helsingin aikuislukion nuorten ajatuksia VET-jaksolla oppimistaan asioista. Kuvaaja: Jenni Hernelahti

Kaisa toimii Vahvikelinjan vapaaehtoisena. ”Vahvikelinjan vapaaehtoistyö on helppo toteuttaa. Saa valita, paljonko tekee ja tekeminen tapahtuu kotoa käsin.” Kaisalle on tärkeää, että vapaaehtoistoiminnalla on mahdollista tavoittaa ikäihmisiä ympäri Suomen niin kaupungissa kuin haja-asutusalueellakin, joissa asuu paljon ikäihmisiä, mutta iäkkäiden tekemistä ja tapahtumia on melko vähän. ”Puheluissa jokainen saa yksilöllisesti juuri sitä, mitä kaipaa ja haluaa. On se sitten keskustelua, jumppaa, aivojumppaa, muistelua tai mitä tahansa virkistävää ikääntyvälle merkityksellistä.” Kaisalle on myös tärkeää olla mukana toiminnassa, jolla ehkäistään iäkkäiden yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. ”Pieni hetki omaa aikaa, jonka antaa muille, tuo moninkertaisesti hyvän mielen itselle”, hän toteaa.

Vahvikelinjan vapaaehtoiseksi ryhdytään käymällä verkkokoulutus. Kaisan mielestä koulutus oli selkeä ja se antoi tukea vapaaehtoistoiminnan aloittamiseen. ”Oli hyvä, että koulutus oli kahdessa osassa. Ensimmäisen koulutusillan ja materiaaleihin perehtymisen jälkeen oli helppo vielä palata mieltä askarruttaviin kysymyksiin.”

Organisoivan tahon tuesta Kaisa kertoo, että säännölliset sähköpostiviestit, tapaamiset verkossa sekä yhteiset koulutusluennot tukevat tekemistä ja tuovat turvallisen olon. ”Matalalla kynnyksellä uskaltaa ottaa yhteyttä ja varmistaa asioita.” Vahvikelinjan vapaaehtoistoimintaa tehdään yksin kotoa käsin puhelimen välityksellä. ”On tärkeää, että taustalla on aktiivinen ja herkästi toimiva taho, jolta saa apua ja neuvoa”, Kaisa toteaa. Hänelle on tärkeää, ettei mielen päälle ei jää asioita painamaan.

Kaisan mukaan välitön palaute puheluissa on ollut aina hyvää. Vapaaehtoinen voi kokea onnistuneensa, kun puheluissa kuulee vaikkapa arjen aktiivisuuden lisääntyneen puheluissa annettujen vinkkien avulla. Iäkkään ihmisen päiviin on löytynyt jotakin uutta ja mukavaa sisältöä elämänlaatua lisäämään.

Piia aloitti Vahvikelinjan vapaaehtoisena koronasyksynä 2020. ”Kun luin Vahvikelinjasta, innostuin välittömästi. Vahvikelinjan konsepti on mielestäni äärimmäisen hyvä! Ei pelkkää keskustelua, vaan toimintakykyä ylläpitävää toimintaa soittajan kiinnostuksen mukaisesti.” Vapaaehtoistoiminta täytti myös muut Piian kriteerit: kohderyhmänä on ikääntyneet ja toimintaa tehdään kotoa käsin. Piia kertoo saaneensa vapaaehtoistoiminnan kautta kartutettua myös opintopisteitä.

”Vapaaehtoistoiminta tuottaa minulle iloa ja hyvää mieltä.” Piiasta on merkityksellistä tuoda omalla toiminnalla tuoda piristystä toisen ihmisen elämään. ”Vapaaehtoistoiminta konkretisoi sen, miten pienellä oman ajan ja läsnäolon antamisella, voi olla toiselle ihmiselle todella iso merkitys.” Joskus soittajan kanssa löytyy molempia erityisesti kiinnostava aihe esimerkiksi lukeminen. ”Olen saanutkin soittajilta vinkkejä kiinnostavista kirjoista.”  ”Yhteys toiseen ihmiseen energisoi myös itseäni”, Piia kertoo.

Myös Piian mielestä verkkokoulutus antoi hyvät ja riittävät perusvalmiudet Vahvikelinjalla päivystämiseen. ”Oli mukava kuulla koulutuksessa jo vapaaehtoisena toimivan puheenvuoro. Se muistutti siitä, että vapaaehtoisena toimitaan ihan tavallisina ihmisinä, eikä siinä tarvita mitään erityistaitoja.” Piian mielestä hyvä organisointi viestii siitä, että vapaaehtoisia arvostetaan.

Piian näkemyksen mukaan osa soittajista on yksinäisiä. Heille Vahvikelinja voi olla ainoa paikka, jossa joku kysyy, että ”mitä sinulle kuuluu”. Osalle taas Vahvikelinja voi olla mukava lisä muiden sosiaalisten kontaktien lisäksi. ”Olipa kyse kummasta tahansa, pidän Vahvikelinjaa tärkeä palveluna.” Osalla soittajista on haasteita muistin kanssa ja heille esimerkiksi yhdessä tehty visailu voi tarjota tarpeellisia onnistumisen kokemuksia. Piia kertoo, miten monen soittajan kanssa puhelun aikana myös nauretaan yhdessä – iloa ja hyvän mielen hetkiä tuskin kenelläkään on liikaa. Piian kokemuksen mukaan osa soittajista kaipaa nimenomaan kuuntelijaa, joka on siinä hetkessä soittajaa varten.

Vahvikelinjan videon pääset katsomaan linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=4twZoOPzhQ8

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Vanhustyö-lehdessä 3/2022.

Kuva: Terhi Valkonen Törsleff

”Muistan huterasti millaista oli olla parikymppinen. Se on usein hankalaa aikaa, koska identiteetti on vasta muotoutumassa, ja vastuun ottaminen omasta elämästä vie kaistaa, vaikka se on samaan aikaan huumaavaa.

Mentorointi on hienolta kalskahtava termi, mutta käytännössä oma tekemiseni oli ihan vain puhumista ja kuuntelemista, järkevänä aikuisena olemista. Kävimme kävelyllä, puistossa ja teatterissa.

Päädyin mentoriksi, kun etsin verkosta jotain matalan kynnyksen vapaaehtoistyötä, jossa voisin olla tekemisissä nuorten kanssa. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että suomalaisten lasten parhaita lapsuudenmuistoja oli tv:n katsominen yhdessä vanhempien kanssa. Ei tarvitse tehdä sirkustemppuja tai keksiä erikoisuuksia – tavallinen riittää”, kertoo Anna Perho.

Ajan ja osaamisen riittäminen, mentoroinnin tuki

Amigo-mentoroinnissa parit tapaavat keskimäärin kerran kuukaudessa, jotkut halutessaan useamminkin. Monet mentorit ovat työelämässä ja myös Anna pohti riittääkö aika nuoren tukemiseen ja kehottaa myös muita samaan:

”Mietin etukäteen oman ajan riittävyyttä, koska kalenterini on aina täynnä. Aika riitti vuoden mittaan hyvin, koska vuoden aikana mentoroitavallakin oli paljon menoja ja tekemistä. Olen ymmärtänyt, että tässä on paljon vaihtelua nuoren tarpeiden mukaan. Kannattaa miettiä mitkä ajankohdat kalenterista voi varata mentorointitapaamisille.”

Anna on kahden varhaisaikuisen äiti, joten nuorten ajatusmaailma oli tuttu. Vaikka hän valmentaa ihmisiä työkseen, hän ei kokenut tarvinneensa mitään erityisosaamista mentorina, vaan kokee että tavallinen yhdessäolo riittää:

”Olen oppinut ajattelemaan, että tehtäväni on nähdä mahdollisuuksia siellä, missä toinen ei vielä uskalla tai osaa niitä nähdä. Pyrin pohtimaan mentoroitavan ajatuksia ja huolia kuten tekisin ystävän kohdalla: sanon mitä mieltä olen, mutta kunnioitan toisen asiantuntijuutta oman elämän suhteen. Emme koskaan voi tietää missä toinen ihminen sisäisesti on, joten liiallinen viisastelu ei toimi.”

Anna kertoo, ettei kaivannut mentorointiin erityistä tukea tai apua: ”Tiedän, että olisin saanut sitä tarvittaessa. Projektin puolesta mentorina on turvallista olla, yhteydenottoja oli tiuhaan ja koulutuksia oli jatkuvasti tarjolla.”

”Pohdin kokeeko mentoroitava suhteemme hyödylliseksi”

Mentorointi voi herättää erilaisia kysymyksiä. Myös Anna kertoo pohtineensa osaako hän tarjota sellaista tukea, mitä nuori kokee pohjimmiltaan tarvitsevansa. Amigoon ohjautuvien nuorten lähtötilanteet ovat moninaisia, joku tarvitsee rinnalleen nimenomaan ihmistä, jolle voi jutella, joku taas kokee merkitykselliseksi sen, että kerrankin voi olla ilman diagnoosia, taustaa ja leimoja, kolmas rytmiä arkeen ja rohkeutta kodin ulkopuolella toimimiseen. Puhtaalta pöydältä aloittaminen tarjoaakin monelle nuorelle mahdollisuuden vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaitojen harjoitteluun sekä kokemuksen luottamuksellisesta ihmissuhteesta.

”Koska mentorointisuhde ei ole valmennus- tai terapiasuhde, ajattelin, että en voi udella liikoja nuoren elämästä. Ajattelin, että olen mukana siinä mitä hän haluaa vapaaehtoisesti kertoa, enkä pyri liikaa päsmäröimään. Toisaalta ajattelen, että hankkeessa mukana olleilla nuorilla on keskimääräistä enemmän kuormaa, jolloin on ehkä helpottavaakin, että on aikuiskontakteja, joissa ei käsitellä vain ongelmia.”

”Sain arvokasta kertausta sen suhteen miten tärkeää toisen kuunteleminen on”

Mentorointi tuottaa usein oivalluksia niin nuorten maailmasta kuin omastakin tavasta toimia ja ajatella. Vaikka Amigo-mentorointi on nuorten syrjäytymistä ehkäisevää toimintaa, tarjoaa se mentoreille mielekkään tekemisen lisäksi mahdollisuuksia oppimiseen ja ymmärryksen lisäämiseen.

”Mentoroitavani on innokas teatterin harrastaja, ja pääsin sitä kautta seuraamaan myös teatteria vähän enemmän kulissien takaa. Se oli kiinnostavaa. Koin usein iloa hänen kuulumisistaan ­- ja ylpeyttä siitä, että saan olla mukana hänen tarinassaan”, Anna muistelee. Hän pohtii myös kuuntelemisen merkitystä: ”Sain arvokasta kertausta sen suhteen miten tärkeää toisen kuunteleminen on. Luottamus ei tule puhumalla, se tulee olemalla aktiivisesti hiljaa. Se on minulle luontaisesti vaikeaa, ja sain tässä suhteessa hyvää oppia.”

Havaintoja nuoren maailmasta ja omasta nuoruudesta

Anna kertoo seuraavansa nuorten aikuisten maailmaa lastensa kautta, myös oma nuoruus tuli mieleen: ”Mietin vuoden aikana paljonkin omaa parikymppisyyttä. Se oli vaikeaa aikaa, vaikka minulla oli kotiasiat kunnossa eikä esim. oppimisongelmia tai sen sellaista. Identiteetin löytyminen ja tietynlainen levottomuus, pelko siitä pääseekö maailmaan kiinni haluamallaan tavalla, olivat isoja juttuja. Silloin tuntui erityisen tärkeältä saada puhua omia asioita muiden aikuisten kuin omien vanhempien kanssa.”

Anna toivoo kyenneensä viestimään nuorelle riittävästi hänessä näkemäänsä potentiaalia ja muuta hyvää: ”Mentoroitavallani oli selkeää taiteellista lahjakkuutta ja alalla vaadittavaa herkkyyttä ja ilmaisukykyä. Hänellä oli aina tavatessamme kangaskassi, jossa luki ”Öisin olen vapaa.” Vaikka teksti viittasi eläinsuojeluun, se symboloi mielestäni osuvasti myös mentoroitavan omaa persoonaa; osittain piilossa olevaa potentiaalia, joka jo silloin tällöin – vaikkapa teatterin lavalla – näkyi hänestä.”

”Haluan maksaa vapaaehtoistyöllä tällaista iloista velkaa jeesimällä muita”

Annan mielestä nuoren mentorointi sopii kenelle tahansa täysjärkiselle aikuiselle: ”Ajattelen mentoroinnin olevan aikuiskaveruutta – emme me ystäviltämmekään odota täydellisyyttä, vaan uteliasta läsnäoloa silloin kun tavataan. Se riittää.

Yksi elämän tarkoituksista on yrittää jättää maailma omalta kohdalta millin paremmaksi. Olen kiitollinen siitä, että minulla on ollut hyvä ja tasapainoinen lapsuus, ja koen myös, että minua on autettu tiukoissa paikoissa aikuisenakin. Haluan maksaa vapaaehtoistyöllä tällaista iloista velkaa jeesimällä muita.”

Haastattelu ja teksti: Malla Tirkkonen. Hän on Amigo-mentoroinnin projektipäällikkö.

Kuva: Jouni Harala

Anna Apua ry kaataa Ukrainan pakolaisten kohtaamaa kielimuuria yhdessä kielitaitoisten vapaaehtoisten kanssa. Tässä blogissa kerron millaista yhdistyksen tarjoama kielituki käytännössä on, kuinka se auttaa Ukrainan pakolaisia ja mitä vapaaehtoistyö antaa tekijälleen. Lopussa on tietoa siitä, kuinka voit itse hakeutua vapaaehtoiseksi.

Suomeen on saapunut kymmeniä tuhansia Ukrainan pakolaisia helmikuun jälkeen.  Ukrainan pakolaiset kohtaavat erilaisia haasteita ennen Suomeen tuloa ja maahan tultuaan. 

Turvalliseen maahan pääseminen on tärkeintä, mutta pakolaisen avuntarve jatkuu pitkään Suomessa: kieli ja toimintatavat ovat vieraita ukrainalaisille. Viranomaiset, järjestöt ja kansalaisryhmät tekevät parhaansa, jotta pakolaiset saisivat hoidettua pakolliset ja myös arkiset asiat Suomessa. 

Yksi suurimpia haasteita suomalaisten ja ukrainalaisten kesken on yhteisen kielen puute: vain murto-osa Suomeen saapuvista ukrainalaisista osaa sujuvaa englantia, koska se on Ukrainan 2. vieras kieli. He osaavat parhaiten ukrainaa ja venäjää. Suomalaiset puolestaan osaavat englantia, mutta vain harvat venäjää tai ukrainaa.

Tulkkausapua tarjotaan eri lakien perusteella viranomaisasiointiin, mutta tulkkaus on tarpeellista usein myös arkisissa tilanteissa: työpaikkaa, asuntoa tai päivähoitopaikkaa hakiessa, ilmoittautuessa kouluun sekä pankissa, apteekissa tai kaupassa asioidessa. 

Anna Apua ry tarjoaa Ukrainan pakolaisille kielitukea 

Anna Apua on voittoa tavoittelematon yhdistys, joka yhdistää kielitukea tarvitsevia Ukrainan pakolaisia sekä suomea ja ukrainaa tai venäjää osaavia vapaaehtoisia. 

Jo lyhyt puhelinkeskustelu voi auttaa saamaan elintärkeitä lääkkeitä apteekista, löytämään asunnon tai työpaikan. Pankissa ja lääkärissä vapaaehtoinen kutsutaan paikalle, koska puhelinkeskustelua ei sallita näissä tilanteissa.

Maaliskuussa 2022 perustettu yhdistys on ehtinyt tarjota apua kymmenille ihmisille. Pakolaisvirta jatkuu, joten avunpyyntöjen määräkin kasvaa - vapaaehtoistenkin tarve siis kasvaa kaiken aikaa.

Vapaaehtoistoiminta antaa paljon myös vapaaehtoisille 

Erityisesti suuret katastrofit kuten sodat herättävät ihmisten auttamishalun ja yhdistyksiin hakeutuu tavanomaista enemmän vapaaehtoisia. Motiivit vapaaehtoisuuteen vaihtelevat. Samoin siitä saatavat hyödyt vaihtelevat, mutta yhteistä on kokemus siitä, että vapaaehtoistyö on merkityksellistä ja tärkeää. 

Anna Apua ry:n toiminnassa on mukana kymmeniä vapaaehtoisia, mutta monet heistä käyvät töissä ja heillä on myös perhe. Vapaaehtoisia tarvitaan lisää, jotta yhdistys voi vastata avunpyyntöihin aiempaa nopeammin ja kohdennetummin. Vapaaehtoisia tulisi olla  tavoitettavissa aamusta iltaan ja vapaaehtoisen osaaminen tulisi sopia avunpyyntöön. 

“Haluamme antaa ukrainalaisille uskoa ja toivoa ihmisyyteen”, summaa yhdistyksen perustaja  Anna Suutarinen. 

Vapaaehtoiset ovat avainasemassa uskon ja toivon luomisessa. Yhdistys kouluttaa ja tukee heitä, mutta lopulta vapaaehtoinen tekee suurimman työn antaen oman osaamisensa pakolaisten hyväksi. 

Yhdistyksen vapaaehtoinen Elena kertoo, että vapaaehtoisena toimiminen on antanut paljon enemmän kuin hän osasi edes odottaa. 

“Olen tavannut upeita ihmisiä ja saanut jopa uusia ystävyyssuhteita. Olen oppinut paljon Ukrainasta ja ukrainalaisista. Ukraina on kaunis maa ja kansa on ihanaa. Jokainen on tietysti erilainen, mutta kaikki ovat erittäin kiitollisia avusta.”

Vapaaehtoistyössä kertyy myös monenlaisia taitoja, jopa täysin uudenlaisia. Nuorelle, jolla ei ole työkokemusta, saattaa vapaaehtoisena kertyvä työkokemus olla ponnahduslauta työelämään. 

“Kehitän viestintätaitoja ja uusien sosiaalisten verkostojen hallitsemista. Nämä ovat tärkeitä taitoja nykymaailmassa.” Näin kertoo omasta oppimisestaan Elena. 

“Elena on todellinen lahja minun perheelleni. Hän ratkaisi meidän kaikki kysymykset ja ongelmat.” Näin kuvailee Elenalta saamaansa apua Olena, joka saapui maaliskuussa Ukrainan Poltavasta Suomeen. 

Tule mukaan kaatamaan kielimuuria 

Ukrainan ja venäjän kieltä osaaville vapaaehtoisille on eniten tarvetta, mutta yhdistys tarjoaa myös muita vapaaehtoistehtäviä esimerkiksi avustajina, koordinaattoreina sekä markkinoinnin ja viestinnän asiantuntijoina. Hyvin monenlaiselle osaamiselle on tarvetta, joten eri alojen asiantuntijat ovat tervetulleita mukaan toimintaan.  

Yhdistyksen tavoitteena on laajentaa vapaaehtoistoimintaa kaikille paikkakunnille, joissa on vastaanottokeskuksia sekä järjestää kielikoulutusta. Vapaaehtoisille järjestetään säännöllisesti koulutuksia ja vertaistukea.

Rekisteröidy Anna Apua-yhdistyksen vapaaehtoiseksi yhdistyksen verkkosivuilla: https://www.annaapua.org/

Anna ukrainalaisille uskoa ja toivoa ihmisyyteen! 

Anne Markus, palvelumuotoilukoulutuksen työharjoittelija 

Onko termi tuettu vapaaehtoistoiminta sinulle jo tuttu?

On tavallista, että organisoidussa ja laadukkaasti toteutetussa vapaaehtoistyössä tarjotaan tehtävissä toimijoille tukea. Tuki on useimmiten tehtävään annettavaa koulutusta ja perehdytystä tai esimerkiksi työnohjausta. Tuetulla vapaaehtoistoiminnalla tarkoitetaan toimintaa, joka on saavutettavaa entistä useammalle ihmiselle.

Joskus vapaaehtoistoimintaan mukaan pääsyä voi hankaloittaa esimerkiksi sairaudesta, vammasta tai vaikka elämäntilanteesta johtuva alentunut toimintakyky. Tuetun vapaaehtoistoiminnan on tarkoitus olla saavutettavampaa myös heille, joille vapaaehtoistoimijan rooli on uutta.

Tuettu vapaaehtoisuus voi olla suunnattu erityisesti jollekin tietylle kohderyhmälle, joka tarvitsee vahvempaa väylää vapaaehtoiseksi ryhtymiseen. Tuetussa vapaaehtoistoiminnassa saavutettavuuteen liittyviä asioita on pohdittu tavallista enemmän. Tuettu vapaaehtoisuus on siis perinteisestä tuetumpaa vapaaehtoistoimintaa.

Vapaaehtoistoiminnan hyödyt tekijöilleen ovat kiistattomat! Onkin suotavaa, että yhä useampi meistä pääsee osaksi merkityksellisyyden ja osallisuuden kokemuksia. Joskus voi olla vallan voimaannuttavaa siirtyä vapaaehtoistoimintojen kohderyhmästä itse toimijaksi ja olla yhdenvertaisesti mukana tekemässä yhteistä hyvää. Monimuotoisen yhteisön jäsenenä toimiminen rikastuttaa ja palkitsee varmasti meistä jokaista!

Kehitysvammaisten Tukiliitolla on yli vuosikymmenen kokemus tuetumman vapaaehtoistoiminnan järjestämisestä. Meillä vapaaehtoiset, joilla on kehitysvamma tai vastaavaa tuen tarve, toimivat samoissa tehtävissä kuin muutkin. Yhdenvertaisen kaveritoiminnan digi- ja livekaveritoiminnassa vapaaehtoistehtävänä on antaa toiselle aikaa, pitää yhteyttä ja tutustua uuteen ihmiseen – eli toimia kaverina. Vaparitoiminnassamme vapaaehtoistehtävinä ovat esimerkiksi tapahtumien suunnitteluun, markkinointiin ja toteutuksiin liittyvät tehtävät. Kuten vapaaehtoistoiminnassa yleensäkin, kaikki tehtävät eivät aina sovi kaikille. Oikealla asenteella usein kuitenkin löytyy jokin antoisa tehtävä jokaiselle.

”Hyvältä toiminnassa on tuntunut se, että voi kuunnella toista. Ja kysyä niitä hänenkin kuulumisia.”          

Vapaaehtoinen digikaveri

Haluatko tietää, mitä yhdenvertaisena kaverina toimiminen on antanut vapaaehtoisillemme? Tutustu vapaaehtoistemme mietteisiin vaikka Yhdenvertaisen kaveritoiminnan Instagramissa.

Livekaveritoimintamme on jälleen käynnistynyt pitkän koronatauon jälkeen.  Livekaveriksi voit hakea, jos asut Jyväskylän tai Tampereen seuduilla. Digikaveriksi voit hakea mistä vain! Tee yhdenvertaisuusteko, lähde vapaaehtoiseksi ja anna kaveruuden yllättää!

Yhdenvertaisen kaveritoiminnan sivut löydät osoitteesta: www.kaveritoiminta.fi

Pia Björkman, koordinaattori, Kehitysvammaisten Tukiliitto

Irti Huumeista ry tarjoaa valtakunnallisia tukipalveluita huumeita käyttävien läheisille, toipuville ja huumeita käyttäville. Yhdistyksen ovat perustaneet vuonna 1984 huumeita käyttävien nuorten vanhemmat. Toiminnan tarkoituksena on vähentää ja ehkäistä huumeiden käytöstä aiheutuvia haittoja sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Irti Huumeista ry mm. tukee vanhempia kasvatustyössä ja ehkäisee huumehaittojen kasvua. Yhdistys tarjoaa tukea ja tietoa sitä tarvitseville. Yhdistys toimii, jotta lapset ja nuoret eivät aloita huumeiden käyttöä. Yhdistys toimii, jotta yksikään läheinen ei jää yksin tuskan ja ahdistuksen kanssa. Yhdistys haluaa osallistua huumekuolemien vähentämiseen ja vähentää niihin liittyvää surua ja murhetta. Yhdistys toimii myös huumeita käyttävien elämänlaadun edistämiseksi.

Irti Huumeista ry:llä toimii yli 100 vapaaehtoista eri puolilla Suomea erilaisissa tehtävissä. Vapaaehtoiset toimivat muun muassa Irti Huumeista -puhelimessa puhelinpäivystäjinä, Irti Huumeista -chatissa chat-vastaajina, läheisten vertaistukiryhmien ohjaajina (lähi- ja etäryhmät), tukihenkilöinä sekä läheisille että huumeita käyttäville, yhdistyksen toiminnan esittelijöinä tai ehkäisevän huumetyön parissa. Vapaaehtoistoimintaa voi tehdä hyvin joustavasti ja vapaaehtoisen oma elämäntilanne huomioiden.

Vapaaehtoistoimintaan hakeudutaan haastattelun kautta, ja kaikki vapaaehtoiset koulutetaan tehtäviinsä. Ensimmäinen koulutus on kirjallinen verkkoperuskoulutus, joka on mahdollista käydä heti haastattelun jälkeen. Erityistaitoja tai -osaamista ei vaadita, vapaaehtoistoiminnan muotojen koulutukset antavat valmiudet toimia yhdistyksen vapaaehtoistehtävissä. Irti Huumeista ry:n vapaaehtoisille on koulutusten lisäksi tarjolla mahdollisuus osallistua erilaisiin seminaareihin, joiden avulla saa uusia välineitä toimia vapaaehtoisena. Vapaaehtoisille kuuluu myös työnohjaukselliset keskustelut. Irti Huumeista ry:llä sote-alan sekä viestinnän ammattilaiset tukevat vapaaehtoisia heidän toiminnassaan.

Irti Huumeista ry:n vapaaehtoisilleen syksyllä 2021 teettämässä osallisuuskyselyssä (N=31) 94% vastanneista vastasi, että osallistuminen Irti Huumeista ry:n toimintaan on lisännyt omaa merkityksellisyyden kokemusta ja 90% oli saanut myönteistä palautetta vapaaehtoistoiminnassa kohtaamiltaan ihmisiltä. 81% vastaajista oli saanut uusia ihmissuhteita vapaaehtoistoiminnan kautta. 77% kokee voivansa vapaaehtoistoiminnallaan vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin, ja 87% kokee voivansa vaikuttaa vapaaehtoistoimintaan liittyviin asioihin. 100% vastaajista kokee saavansa tukea vapaaehtoistoimintaansa liittyvissä asioissa.

”Tämä on hienoa, arvokasta toimintaa!”

”Koen itseni tärkeäksi, kiitos kun saan olla mukana tässä toiminnassa.”

”Kiitos, että saan olla mukana.”

”Vapaaehtoistyö tärkeän asian parissa on antanut itselleni vaikeiden aikojen jälkeen uuden elämän, merkityksen elämälle.”

Jos kiinnostuit toiminnasta, ota rohkeasti yhteyttä haastattelun sopimiseksi:

vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Janita Maijanen

[email protected]

Jos olet kiinnostunut erityisesti läheisryhmien ohjaamisesta, voit olla suoraan yhteydessä:

läheistyön koordinaattori Petra Müller

[email protected]

https://irtihuumeista.fi/

Suomen Kipu ry on kroonisen kivun kanssa elävien ihmisten, heidän läheistensä ja kaikkien kipuasioista kiinnostuneiden etu- ja yhteistyöjärjestö. Yhdistyksen tavoitteena on tarjota tietoa ja tukea kaikille, joita kipu koskettaa. Sen toimintaan ovat tervetulleita kaikenikäiset ja -kuntoiset ihmiset diagnoosista tai diagnoosittomuudesta riippumatta.

Tänä syksynä 30-vuotisjuhlaansa viettävä yhdistys on alusta saakka tarjonnut vertaistukea kipua sairastaville ja heidän läheisilleen monin eri tavoin. Tällä hetkellä Suomen Kipu ry:llä on yli 30 paikallista vertaistukiryhmää, kaksi etäyhteyksien välityksellä kokoontuvaa vertaistukiryhmää, Kipuluuri-vertaistukipuhelin, chat sekä kokemusten jakamisen mahdollistava iso Facebook-ryhmä. Yhdistyksen tarjoaman vertaistuen rinnalle on viime vuosina noussut verkkotoimintaa, joka tarkoittaa esimerkiksi kipua sairastaville, läheisille ja ammattilaisille suunnattuja webinaareja, teemailtoja ja koulutuksia.

Vaikka Suomen Kipu ry on vuosien kuluessa kasvanut ja työllistää tällä hetkellä useita palkattuja työntekijöitä, olisi järjestö vain varjo nykyisestä ilman sen perustoiminnan mahdollistavia vapaaehtoisia. Yhdistyksen vapaaehtoiset pääsevätkin mukaan tukemaan kipua sairastavia omien mielenkiinnon kohteidensa ja taitojensa mukaan. Mukaan voi lähteä itselleen sopivaksi ajaksi: osa vapaaehtoisista kirjoittaa lehtijutun tai osallistuu yksittäisen tapahtuman järjestämiseen, osa puolestaan on toiminut vapaaehtoisena pitkälti toistakymmentä vuotta. Suomen Kivussa on monenlaisia vapaaehtoistehtäviä vertaistukiryhmän ohjaajasta chat-päivystäjään ja kokemustoimijasta lehtijuttujen kirjoittajaan. Vapaaehtoiset asuvat eri puolilla Suomea, mutta yhdistyksen verkossa järjestämät viikoittaiset vapaaehtoisten kahvit sekä vuosittaiset kasvotusten toteutettavat koulutuspäivät mahdollistavat yhteisöllisyyden kokemisen myös kauempana toimivien vapaaehtoisten kesken.

Viime syksynä Suomen Kipu ry:n vapaaehtoisilta kysyttiin, mitä he kokevat saavansa vapaaehtoisuudesta. He vastasivat muun muassa näin:

”Saan itse enemmän, kuin annan. Yhteisöllisyyttä, ystäviä, yhdessä tekemistä, vertaistukea.”

”Kokemuksen yhteisöllisyydestä, vinkkejä myös omaan elämään. Laajempaa kuvaa elämästä kuin omat kokemukseni. Iloa siitä, että olen hyödyllinen muille.”

”Olla taas osa yhteiskuntaa ja etenkin näyttää, että vaikeista asioista huolimatta pärjää.”

Tule vapaaehtoiseksi!

Etsimme toimintaamme lisää vapaaehtoisia ympäri vuoden. Voit tulla mukaan sellaisiin tehtäviin, jotka sinua eniten kiinnostavat – tarkoitti se sitten vertaistukiryhmän ohjaamista, chat-päivystystä, juttujen kirjoittamista jäsenlehteemme tai vapaaehtoisuutta yhdistyksemme verkkotoiminnassa. Kaikki uudet vapaaehtoisemme koulutetaan ennen tehtävien aloittamista, ja sen jälkeen tarjolla on tukea niin viikoittaisilla vapaaehtoisten kahveilla kuin säännöllisesti järjestettävissä täydennyskoulutuksissakin.

Ole rohkeasti yhteydessä, niin keskustellaan tarkemmin siitä, missä ja miten sinä voisit olla mukana:

Järjestökoordinaattori Katja Pääkkönen

p. 045 129 0707 / [email protected]

Yhdessä Selviytymisen Tuki YSTI ry toimii Tampereella Hervannan monikulttuurisessa ympäristössä ja auttaa monin tavoin lapsia, nuoria, aikuisia ja ikäihmisiä. Yhdistyksen kolmesta yksiköstä Verkko auttaa ja tukee vapaaehtoisvoimin hervantalaisia ikääntyneitä ja vammaisia henkilöitä. Käytössämme on kertaluonteisen avun malli, eli vapaaehtoinen sitoutuu yhteen keikkaan kerrallaan ja asiakkaan luona käyvät vapaaehtoiset vaihtuvat.

Verkossa on tätä kirjoitettaessa mukana 83 vapaaehtoista, joista vanhin on 88 ja nuorin 21-vuotias. Vapaaehtoiset käyvät asiakkaiden kanssa esimerkiksi juttelemassa, ulkoilemassa, kaupassa, lääkärissä ja Verkon omassa, avoimessa asiakaskahvilassa. Vapaaehtoistoiminta mahdollistaa asiakkaan omannäköisen elämän, pääsyn kodin ulkopuolelle. Keikka tuo hyvän mielen ja sosiaalisen kontaktin molemmille.

Asiakas odotti Ainoa, mutta olinkin Aimo

Yksi pitkäaikaisimmista vapaaehtoisistamme on 84-vuotias Aimo Luumi.

”Olen ollut Verkossa mukana 21 vuotta. Vaimoni Sirkka tuli ensin vapaaehtoiseksi ja kehui aina, että täällä on niin mukavaa. Ajattelin, että tuotahan pitää kokeilla itsekin. Sillä tavalla minä takerruin Verkkoon.

Nyt, kun olen yksin, on hyvä, että on jotain tekemistä viikolla eikä tarvitse istua yksikseen kotona. Voi auttaa toisia eikä tunne itseään ihan hukkaputkeksi.

Monenlaista asiakasta olen nähnyt vuosien varrella ja matkaa vapaaehtoisesta asiakkaaksi.

Kaksi harvinaista, koko päivän keikkaa on jäänyt mieleen. Yhden mummon vein Kuloveden rantaan. En ollut koskaan häntä tavannut. Hän halusi käydä vielä kotimökillä ennen kuolemaansa. Aikasmoisen etsimisen jälkeen mökki löytyi. Siellä oli hänen veljensä vaimoineen. Koko kaunis kesäpäivä siellä meni. Kuuntelin sivusta heidän keskustelujaan. Hänellä oli happipullo mukana ja minua jännitti, riittääkö happi koko päiväksi. Kyllä se riitti.

Hautausmaalla juotiin yhden asiakkaan kanssa kahvit hänen veljensä sankarihaudalla. Asiakas oli liikkeellä pyörätuolilla.

Uusille sanoisin, että ei muuta kuin hommiin vaan. Älä hätkähdä, kun avaat asiakkaan oven. Kerran minut torjuttiin, kun asiakas oli kuullut puhelimessa, että olin Aino, mutta olinkin Aimo.

Tavoitteenani on saada 200 asiakasta täyteen, nyt olen kohdannut 183. Olen kirjannut kaikki keikat vihkoon, jonka sain aikoinaan Verkon perustajalta Vadénin Tuijalta. Jätän sen Verkolle sitten perinnöksi."

Korona tuonut mukaan maskinjaon, puhelinkaverit ja puolesta-asioinnin

Pahimpina pandemia-aikoina koronakriisin alkaessa vapaaehtoiset olivat asiakkaiden puhelinkavereina ja kävivät heidän puolestaan asioilla kaupassa ja apteekissa. Syksystä 2020 alkaen Verkon vapaaehtoiset ovat huolehtineet Tampereen kaupungin Hervannan maskinjakopisteestä, välillä yhteistyössä kaupungin ja välillä SPR:n työntekijöiden kanssa. Nyt käytännön maskinjako on kokonaan Verkon harteilla työllistäen 8 vapaaehtoista 2 päivänä viikossa. Ilmaisia maskeja noudetaan Hervannasta edelleen 7000‒8000 kappaletta per päivä.

Toimintaa myös aikuisille, lapsille ja nuorille

YSTI ry:n muita yksiköitä ovat Tapaamispaikka Täky, joka tarjoaa aikuisille sitoutumatonta, ilmaista ja päihteetöntä vapaa-ajantoimintaa sekä Toimela, matalan kynnyksen maksuton vapaa-ajanviettopaikka 7‒15-vuotiaille.

Verkon vapaaehtoistoiminnasta raportoi Tanja Juvani, Verkon yhteisökoordinaattori

Kiinnostuitko? Hae mukaan toimintaan: https://vapaaehtoistyo.fi/fi/task/df02c0c447e80b7dbb06b7018855d4f46f3e16d7

https://www.yst.net/verkko

https://www.facebook.com/ysti.verkko

Vapaaehtoistoiminnan asemaa edistetään nyt oikeusministeriön johdolla

Oikeusministeriössä on käynnissä hanke vapaaehtoistoiminnan aseman edistämiseksi ikääntyvässä yhteiskunnassa. Vapaa!-Fri! –hanke on yksi sosiaali- ja terveysministeriön koordinoiman kansallisen ikäohjelman 2030 vaikuttavuustavoitteista. Hankkeen koordinaatiovastuu sopii mitä luontevimmin oikeusministeriölle, jota myös ”demokratian ministeriöksi” kutsutaan.  Onhan vapaaehtoistoiminta keskeinen tekemisen demokratian muoto. Vapaaehtoistoimintaa koskevien asioiden koordinaatiovastuu valtioneuvostossa on myös nimenomaisesti osoitettu oikeusministeriölle.

Hankkeen käynnistämisen taustalla vaikuttavat havainnot ikääntyvän yhteiskunnan mukanaan tuomista haasteista. Suomalaisen yhteiskunnan ikääntymisessä ei ole kyse vain iäkkäiden määrän kasvusta vaan koko väestön ikärakenteen muutoksesta. Muutos on seuraavien vuosikymmenten aikana niin merkittävä, että se vaikuttaa koko yhteiskuntaan ja kaikkiin toimijoihin. Siitä aiheutuu hyvinvointiyhteiskunnalle sellaisia haasteita, jotka edellyttävät määrätietoista varautumista ja mukautumista nykyistä iäkkäämmän väestön tarpeisiin. Vapaaehtoistoiminnasta (sekä avunsaajan että avunantajan roolissa) löytyy monia eri toimintoja, jotka voivat edesauttaa ihmisen hyvinvointia, parantaa elämänlaatua ja vähentää yksinäisyyttä. Hyöty tulee muun muassa yhteisöllisestä toiminnasta, sosiaalisista suhteista, päivärytmistä ja kokemuksesta olla tarpeellinen.

Hankkeessa selvitetään vapaaehtoistoiminnan tietopohjaa ja kehitetään ratkaisuja

Vapaa!-Fri! –hankkeen keskeisenä tehtävänä on selvittää vapaaehtoistoiminnan tietopohjaa ja kehittää ratkaisuja, joilla motivoidaan ja rohkaistaan ihmisiä osallistumaan vapaaehtoistoimintaan ja sitoutetaan heitä mukaan toimintaan. Hankkeessa lisätään ymmärrystä vapaaehtoistoiminnasta ja sen merkityksestä sekä edistetään eri taustoista tulevien yhdenvertaisia edellytyksiä vaikuttaa vapaaehtoistoiminnan kautta lähiympäristöönsä ja palveluihin. Hankkeessa edistetään myös vapaaehtoistoimintaa tukevien rakenteiden luomista eri toimijoiden yhteistyön parantamiseksi ja vahvistetaan tähän liittyvää kuntien ja järjestöjen yhteistyön mahdollisuuksia.

Kentän ääni viitoitti suunnan hankkeen toimenpiteille

Hanke lähti keväällä käyntiin 60 sidosryhmän edustajan haastattelulla. Sidosryhmiltä kysyttiin heidän havaintojaan vapaaehtoistoimintaan haastavista seikoista ja parhaista käytännöistä edistää vapaaehtoistoiminnan asemaa. Esiin tulleita havaintoja on jatkoselvitetty sidosryhmäkeskusteluiden ja työpajojen avulla. Sidosryhmien arvokkaiden kokemusten ja havaintojen avulla hankkeen konkreettiset toimenpiteet saivat tarkemmat sisällöt.

Yksi tärkeä esiin noussut havainto on se, että haasteet vapaaehtoistoimintaan osallistumiseksi ovat osittain erilaiset eri väestöryhmien kohdalla. Esimerkiksi ikääntyneiden, nuorten, työttömien, maahan muuttaneiden ja vammaisten mahdollisuudet ja esteet päästä mukaan toimintaan ja sitoutua siihen erosivat toisistaan.

Vapaaehtoistoiminnan kentällä on käynnissä murros

Toinen keskeinen hankkeessa noussut havainto liittyy vapaaehtoistoiminnan kentällä käynnissä olevaan murrokseen.  Yksi keskeinen tekijä on väestö- ja ikärakenteen muuttuminen. Väestön ikääntyminen näyttäytyy vapaaehtoistoiminnan kentällä mm. aktiivisten vapaaehtoisten ikääntymisenä ja monen perinteisen yhdistystoiminnan lakkaamisen uhkana. Myös väestön monimuotoistuminen vaikuttaa kentän murokseen. Vapaaehtoiset tulevat aikaisempaa enemmän mukaan toimintaan erilaisista taustoista, ja tämä edellyttää uudenlaista ymmärrystä ja lähestymistapaa vapaaehtoisotoimintaan niin järjestökentällä, viranomaisten keskuudessa sekä uusien vapaaehtoistoisten keskuudessa. Järjestökentän ammattimaistuminen, neljännen sektorin syntyminen ja ihmisten ajankäytön muutokset vaikuttavat myös omalta osaltaan vapaaehtoistoiminnan kentän toimintaan ja siihen, minkälaisista tehtävistä vapaaehtoiset ovat kiinnostuneita. Koronapandemia on puolestaan tuonut mukanaan valtavan digiloikan ja riskiryhmien jättäytymisen pois vapaaehtoistoiminnasta. Kaupungistuminen taas haastaa vapaaehtoistoimintaa erityisesti maaseudulla, kun potentiaaliset vapaaehtoiset keskittyvät maaseutukuntien sijasta suurimpiin keskuksiin.  Erilaiset toimintaympäristön muutokset kohdistavat erilasia uudistumistarpeita vapaaehtoistoimijoihin, ja moni järjestö onkin jo lähtenyt miettimään uusiksi oman toimintansa rakenteita ja uudistamaan toimintansa sisältöjä.

Haasteet kohdistuvat eri yhteiskunnan rakenteisiin

Koko vapaaehtoistoiminnan kenttää koskevan murroksen lisäksi hankkeessa on noussut esiin erilaisia konkreettisia tekijöitä, jotka haastavat vapaaehtoisten toimintamahdollisuuksia.  Haasteet voidaan jaotella kolmeen eri kategoriaan sen perusteella, mihin eri yhteiskunnan rakenteeseen ne kohdistuvat. Ns. valtakunnallisiin rakenteisiin liittyvät haasteet pitävät sisällään mm. lainsäädännössä havaitut puutteet ja vapaaehtoistoimintaa koskevan viranomaistiedon saatavuuden.

Alue- ja paikallistason rakenteita koskevat havainnot linkittyvät puolestaan mm. kuntien ja alueellisten verkostoyhdistysten roolin vapaaehtoistoiminnan kentän mahdollistajina, sekä uusien hyvinvointialueiden toimintaan liittyviin kysymyksiin. Organisaation sisäisten rakenteiden osalta taas korostui johtamisen ja koordinaation merkitys, joka on edellytys pitkäjänteisen vapaaehtoistoiminnan jatkuvuudelle.

Tehtyjen löydösten perusteella hankkeessa on ryhdytty selvittämään tarkemmin eri haasteiden juurisyitä ja mahdollisia ratkaisuja haasteisiin vastaamiseksi. Hankkeessa on lisäksi käynnistetty hankkeen kuntapilotit, joissa edistetään paikallistasolla kunnan ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyötä tukevien rakenteiden ja mallien tunnistamista ja levittämistä. Kuntapilottien yhteydessä toteutetaan selvitys kuntien ja alueellisten verkostoyhdistysten roolista vapaaehtoistoiminnan mahdollistajana. Myös selvitystyö on parhaillaan käynnissä.

Hankkeessa tehdyistä havainnoista, sidosryhmien haastatteluista sekä hankkeessa käynnistetyistä toimenpiteistä löytyy tarkempaa tietoa hankkeen hankesivuilta: https://oikeusministerio.fi/hanke?tunnus=OM011:00/2021

Sini Lahdenperä

Hankepäällikkö, Vapaa!-Fri! -hanke

LibreOffice on maailman suosituin vapaan koodin toimisto-ohjelmisto. Sillä arvioidaan olevan jo 200 miljoonaa käyttäjää. Sen kuuluisin kilpailija on suljetun koodin Microsoft Office. LibreOffice on käytössä esimerkiksi kaikissa Suomen lukioissa digitaalisen ylioppilastutkinnon myötä. Se on otettu monessa maassa ministeröiden ja virastojen käyttöön minkä lisäksi se on monen yksityisen yrityksen valinta.

LibreOfficen voima on maailmanlaajuinen vapaaehtoisten yhteisö, joka osallistuu ohjelmiston kehittämiseen ja ylläpitämiseen.

Vaikka mukaan lähtevällä vapaaehtoisella ei olisi taitoja ohjelmistoon kuuluvista eri osioista, homman voi hyvin aloittaa. Ei tietysti haittaa, jos osallistujalla on omia kokemuksia LibreOfficen tekstinkäsittelystä, taulukkolaskennasta, kaavioiden ja piirustusten luomisesta tai esitelmien teosta ja tietokannoista. Osallistumisen edellytyksenä on englannin kielen taito.

Vapaaehtoistyö.fi-palvelun ansiosta toiminta Suomessa on vilkastunut. Houkuttavinta LibreOffice-työssä on ollut mahdollisuus oppia uusia taitoja huipputekijöiden seurassa. Hyvin monelle sopii myös se, että kaikki työ tehdään etänä. Silti aina saa opastusta ja jokaista autetaan asettamaan tavoitteensa oman aikataulunsa mukaan.

Palvelun kautta voi ilmoittautua viiteen erilaiseen toimenkuvaan (otsikot toimivat linkkeinä tehtäviin):

Ohjelmointi

LibreOffice on toteutettu pääosin C++-kielellä. Vapaaehtoiset ohjataan ensin pystyttämään kehitysympäristö ja suorittamaan helppoja tehtäviä. Tehtävien vaikeusaste kasvaa vähitellen ja uusia aiheita käydään läpi. Ohjattujen tehtävien jälkeen on mahdollista tarttua mihin hyvänsä ratkaisemattomaan ongelmaan tai puuttuvaan ominaisuuteen.

Ohjattujen tehtävien edistyneimmällä tasolla voi toteuttaa vaikkapa esitelmien muokkaamisen niiden ollessa käynnissä, parantaa ohjatun tietokantakyselyn toimintaa tai laittaa sivunvaihdot näyttämään hyödyllisiä tietoja.

Muotoilu

Muotoilijoita tarvitaan keksimään parannuksia ohjelmiston toimintoihin. Muotoilu ei ole aina visuaalista, vaan liittyy myös yleisemmin siihen kuinka käyttäjä tekee asioita ohjelmistossa. LibreOfficen käyttäjät ovat varsin aktiivisia jakamaan ideoitaan ja muotoilijat jatkojalostavat niitä.

Tehtävänä voi olla esimerkiksi aloitusruudun pikkukuvien suodatustavan suunnittelu.

Laadunvarmistus

Laadunvarmistajat nopeuttavat kehitystyötä analysoimalla ohjelmakoodin ongelmia eli bugeja. Ideoimisen lisäksi LibreOfficen käyttäjät ovat ahkeria raportoimaan bugeja. Jokainen raportti käydään läpi ja vahvistetaan. Ohjelmoinnista ei tarvitse ymmärtää mitään. Yksinkertaisimmillaan pitää vain todeta, että jokin asia todella on pielessä.

Erään edistyneen tekniikan avulla kuka tahansa voi selvittää bugin alkusyyn ja tiedottaa löydöksestään. Ilman tätä tekniikkaa jokaisen bugin tutkimusvaiheeseen tuhraantuisi ohjelmoijilta ennalta-arvaamaton määrä aikaa.

Ohjeiden kirjoittaminen

LibreOfficen ohjeita on monessa muodossa: neuvovia oppaita satoine sivuineen, minimalistisia yhteenvetoja ominaisuuksista sekä wikiartikkeleita. Opaskirjojen toimittamisessa myös oikoluku on arvokasta apua.

Opaskirjoja oikoluetaan ja toimitetaan luku kerrallaan. Kun LibreOfficesta ilmestyy uusi versio, käydään läpi uudet ja muuttuneet ominaisuudet ja muokataan opastekstejä.

Suomentaminen

LibreOfficen suomentaminen on mainio tapa auttaa LibreOfficen suomenkielisiä käyttäjiä. Toisaalta LibreOfficen tapaisen laajalti käytetyn ohjelmiston suomentaminen on myös tapa vaalia suomea tietotekniikan kielenä.

Suomennettavana ovat käyttöliittymän tekstit sekä ohjeet. Käyttöliittymän teksteihin kuuluvat paitsi erilaiset valikot ja painikkeet, myös kaikki virheilmoitukset ja vihjetekstit. Vielä enemmän tekstiä on LibreOfficen ohjeissa, joista onkin tällä hetkellä suomennettu vain noin puolet. Suomentaminen vaatii englannin ja suomen osaamisen lisäksi hieman laadunvarmistajan asennetta: kiinnostusta tarkistaa asioita ja vaalia laatua.

Mielenterveysyhdistys HELMI ry on matalan kynnyksen toimintayhteisö mielenterveystoipujille ja mielenterveystoipujien etujärjestö. Yhdistys on vaalinut osallisuutta, tasavertaisuutta ja yhteisöllisyyttä jo vuodesta 1983 lähtien. Monipuolinen toimintamme antaa päiviin rakennetta ja mielekästä sisältöä sekä vahvistaa arjenhallinnan valmiuksia. Sosiaaliset kontaktit, kuulluksi tuleminen ja onnistumisen kokemukset kannustavat mielenterveystoipujia luomaan omannäköistään elämää.

HELMI ry:n tukihenkilötoiminta yhdistää tukea kaipaavan mielenterveystoipujan ja vapaaehtoisen tukihenkilön. Tukihenkilötoiminnan tavoitteena on auttaa ihmisiä, jotka kokevat yksinäisyyttä, joiden omat lähiverkostot ovat puutteelliset ja jotka kaipaavat pidempiaikaista tukea. Toimintaa järjestetään pääkaupunkiseudun alueella.

Tukihenkilöksi haluavalla ei tarvitse olla erityisiä tietoja, taitoja tai aiempaa kokemusta vapaaehtoistyöstä tai mielenterveyden teemoista. Tärkeintä on toimia tuettavalle luotettavana rinnallakulkijana, joka on läsnä, kuuntelee ja rohkaisee. Haastattelemme kaikki tukihenkilöksi haluavat ja perehdytämme heidät tehtävään. Tukihenkilöt sitoutuvat vaitiolovelvollisuuteen, luottamuksellisuuteen sekä HELMI ry:n arvoihin.

”Hei, mä olen täällä, ei hätää”

Tukihenkilösuhde rakentuu tuettavan lähtökohdista ja tarpeista sekä vapaaehtoisen omista lähtökohdista ja resursseista. Tuen muotoja ovat esimerkiksi kuunteleminen, keskusteleminen ja yhdessä harrastaminen, käytännön asioissa opastaminen ja muu arkinen tekeminen. HELMI ry tukee tukipareja myös rahallisesti, mikäli tukipari haluaa käydä yhdessä esimerkiksi elokuvissa, liikkumassa tai kahvilla. Tukihenkilösopimus tehdään yhdeksi vuodeksi ja tukiparit tapaavat noin kaksi kertaa kuukaudessa.

Voit tutustua yhden tukiparin kokemuksiin tästä videosta: https://youtu.be/G0z3xogAzMU

Lähde mukaan tukemaan toista

Haemme uusia tukihenkilöitä mukaan toimintaan ympäri vuoden. Tukihenkilönä pääset tutustumaan uuteen ihmiseen ja tarjoamaan tuettavalle merkityksellistä ja ainutkertaista tukea sekä saat itse antoisia kokemuksia ja rutkasti hyvää mieltä. Tarjoamme tukihenkilöille koulutusta, työnohjausta ja virkistystoimintaa.

Ota yhteyttä, niin jutellaan lisää:

Vapaaehtoistoiminnan ohjaaja Noora Kiiski

puh. 044 7774998 /

[email protected]

Syksyllä 2021 kysyimme Vapaaehtoistyö.fi-verkkopalvelun tehtäväntarjoajilta, miten he ovat hyötyneet palvelun käytöstä. Useissa vastauksissa tuotiin esiin se, että palvelun kautta on saatu uusia vapaaehtoisia vapaaehtoistoimintaan:

”Olemme saaneet mukaan toimintaan paljon uusia vapaaehtoisia palvelun myötä.”

”Vapaaehtoistyo.fi on etenkin tänä syksynä ollut hyvä väylä löytää vapaaehtoisia. Olemme saaneet kolmeen eri tehtävään useita vapaaehtoisia. Yksi tehtävistä kohdistui jouluaattoon. Tuntui lähes mahdottomalta ajatukselta löytää vapaaehtoinen, mutta niin vain löysimme.”

Julkaisemalla vapaaehtoistehtävän Vapaaehtoistyö.fi-palvelussa on todellakin mahdollista löytää uusia vapaaehtoisia, jopa jouluaatoksi! Palvelun kävijämäärät ovat koko ajan kasvussa ja vuonna 2021 sivuilla vieraili keskimäärin 670 ihmistä päivässä. Moni kirjoittaa hakukoneeseen sanan ”vapaaehtoistyö” ja päätyy Vapaaehtoistyö.fi-verkkopalveluun etsimään itseä kiinnostavaa tehtävää. Useampi tehtäväntarjoaja toikin esiin, että palvelun kautta voi tavoittaa kohderyhmää, jota ei muuten tavoittaisi:

”- - tavoitimme kohderyhmää, jota emme normaalisti omien kanaviemme kautta tavoita.”

”Olemme tavoittaneet vapaaehtoisia, jotka eivät ole seuranneet somekanaviamme.”

”Olen saanut palvelun kautta toimintaan mukaan uusia vapaaehtoisia, jotka eivät välttämättä muuten olisi osanneet ottaa minuun yhteyttä.”

”Mahdollisuus tavoittaa uusia potentiaalisia kiinnostuneita, jotka eivät ehkä vielä tunne organisaatiotamme.”

Moni vastaaja kertoi saaneensa palvelun kautta toimintaan mukaan nuoria vapaaehtoisia. Tämä ei ole ihme – liikkuvathan nuoret verkossa erityisen ketterästi! Kuitenkin Vapaaehtoistyö.fi-palvelua käyttää ja tehtäviin hakee eri ikäisiä:

”Uusia vapaaehtoisia on tullut, erityisesti näkyy nuorten aikuisten ja juuri eläkkeelle jääneiden osuus tätä kautta ilmoittautuneissa.”

”Olen ilmoittanut lähimmäispalvelutehtäviä ja löytänyt uusia vapaaehtoisia, erityisesti nuoria ihmisiä.”

Vapaaehtostyö.fi-verkkopalvelu myös helpottaa vapaaehtoistoimintaa organisoivan työtä sujuvoittamalla vapaaehtoisten rekrytointia:

”Vapaaehtoistyö.fi -sivusto helpottaa vapaaehtoistehtävien ilmoittamista ja sitä kautta uudet vapaaehtoiset pääsevät helposti ja heti ilmoittautumaan haluamaansa tehtävään.”

”Vapaaehtoisia ohjautuu toimintaan helposti, jolloin ei tarvitse panostaa heidän rekrytoimiseensa samalla tavalla kuin aiemmin.”

”Ilmoituksien laatiminen on helppoa ja sitä pystyy jakamaan esim. someen helposti.”

Vaikka verkkopalvelussa vapaaehtoistehtävän näkee iso joukko ihmisiä, kannattaa rekrytointia kuitenkin tehostaa jakamalla julkaistu tehtävä mahdollisimman moneen muuhun kanavaan, kuten eri somekanaviin ja organisaation verkkosivuille. Mitä useammassa kanavassa vapaaehtoistehtävästä kertoo, sitä todennäköisemmin potentiaaliset vapaaehtoiset löytävät sen.

Kaiken kaikkiaan Vapaaehtoistyö.fi mahdollistaa valtakunnallisena verkkopalveluna sen, että vapaaehtoistehtävät saavat laajan näkyvyyden ja niihin voi ilmoittautua mistä päin Suomea tahansa. Tämä hyöty nousi esille myös tehtäväntarjoajien vastauksissa:

”Tehtävät saa tiedoksi laajemmalle porukalle”

”Olemme löytäneet uusia vapaaehtoisia palvelun kautta usealla eri paikkakunnalla.”

”Ihmiset eri puolilla toiminta-aluettamme on löytänyt paremmin koulutustilaisuutemme palvelun avulla”

”Koska olemme valtakunnallinen järjestö, joilla on vähän valtakunnallista toimintaa, sivusto antaa nettinäkyvyyttä laajemminkin.”

Markkinoimme Vapaaehtoistyö.fi-verkkopalvelua vuosittaisten radiokampanjoiden, mediajulkaisujen ja someviestinnän avulla. Tehdään Vapaaehtoistyö.fi-palvelusta yhdessä kaikille tuttu vapaaehtoistehtävien sivusto. Lämpimästi tervetuloa ilmoittamaan ja löytämään mielenkiintoisia vapaaehtoistehtäviä!

Etsitkö vapaaehtoistyötä, joka luo toivoa maailman tulevaisuutta kohtaan, osallistaa nuoria ja antaa heille työkaluja toimia tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta aktiivisina maailmankansalaisina?  

Taksvärkki ry hakee vapaaehtoisia globaalikasvatuksen kouluttajia tekemään kouluvierailuja peruskoulun yläluokilla, lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Kouluttajat vetävät oppilaille lapsen oikeuksia ja vaikuttamista käsitteleviä työpajoja ja kertovat Taksvärkin työstä sekä kuluvan lukuvuoden kampanjasta. Lue yhden vapaaehtoisen, Elinan, kokemuksista ja hae mukaan! 

Koulutus: perusasioista itseä kiinnostaviin aiheisiin 

Elina, 27, lähti mukaan kouluvierailutoimintaan, koska hän etsi tapaa toteuttaa tärkeäksi kokemaansa yhteiskunnallista vaikuttamista omassa elämässään. Taksvärkille vapaaehtoiseksi hakeminen oli helppoa, ja Elinasta tuli globaalikasvatuksen kouluvierailija. 

Taksvärkillä vapaaehtoisia kouluttavat tehtäviinsä globaalikasvatuksen asiantuntijat.  Koulutuksessa lähdettiin liikkeelle perusasioista: ei haitannut, vaikka esimerkiksi sana ”globaalikasvatus” ei ollut entuudestaan tuttu. 

Sittemmin Elina on osallistunut myös illan mittaisiin jatkokoulutuksiin. Niissä saa lisätietoa itseä kiinnostavista aihepiireistä. Koulutuksissa osallistujat pääsevät myös keskustelemaan ja kokeilemaan työpajojen harjoituksia. Lisäksi vapaaehtoisten käytössä ovat hyvät materiaalit itsenäiseen perehtymiseen. Elina kuvaa koulutuksia ”yhdessä ihmettelyksi”. Hänestä on hienoa saada keskustella samanhenkisten ihmisten kanssa kaikille tärkeistä aiheista.  

Monipuoliset teemat kiinnostavat 

Taksvärkki tarjoaa kouluille seitsemää erilaista työpajaa, joissa käsitellään muun muassa nuortennäköistä vaikuttamista, lapsen oikeuksia, kriittistä mediakasvatusta ja vammaisten nuorten syrjintään puuttumista. Työpajoissa käytetään monipuolisia, osallistavia työtapoja. 

Kun Elinan pitäisi valita suosikkiteema tai -työpaja, iskee valinnanvaikeus. Mieleen tulee Vaikuta!-työpajojen kokonaisuus, jonka järjestämiseen kuudesluokkalaisille hän osallistui viime keväänä. Vaikuta!-työpajaharjoitukset antavat välineitä nuortennäköiseen vaikuttamistyöhön ja kestävän kehityksen toimintatapojen harjoitteluun. Nuoret johdatetaan useamman työpajan mittaiseen prosessiin, jossa tartutaan yhdessä valittuun ongelmaan ja toimitaan siihen puuttumiseksi. Elinaa ilahdutti erityisesti se, että oppilaat saivat vapaasti valita haluamansa lähestymistavan teemaan. Hän kertoo yllättyneensä työpajojen vetämisessä siitä, miten rohkeasti nuoret lähtevät mukaan keskusteluun ja tehtäviin. 

Seuraavaksi Elina haluaisi saada enemmän kokemusta erityisesti Maailman äänet -oppaan tematiikasta. Opas kannustaa tutkimaan kriittisesti median välittämiä arvoja, asenteita ja tietoa esimerkiksi globaalista etelästä ja antaa nuorille työkaluja globaalien ilmiöiden käsittelyyn. Myös lukuvuoden 2021-2022 Taksvärkki-kampanja Mikä sua estää? tuntuu kiinnostavalta, ja Elina kertookin oppineensa myös itse paljon uutta vammaisten kohtaamasta syrjinnästä ja syrjintään puuttumisesta. 

Tietoja, taitoja ja ystäviä 

Elina kertoo oppineensa Taksvärkin koulutuksissa ja kouluvierailuilla uusia näkökulmia globaaliin oikeudenmukaisuuteen, yhdenvertaisuuteen ja mediakuvastoon – siis hyvin monenlaisiin teemoihin, joista kaikki ovat Taksvärkin globaalikasvatuksen ytimessä. Elina huomauttaa, että koskaan ei ole valmis esiintyjänä tai ryhmänohjaajana. Jokaisessa työpajassa vastaan tulee jotain odottamatonta. Yllättävien tilanteiden kohtaaminen vahvistaa itsevarmuutta ja kehittää sekä omaa että työpajan osallistujien ajattelua. 

Kouluvierailutoiminta on myös hauska harrastus, jossa voi löytää ystäviä samanhenkisistä ihmisistä. Kouluvierailijoiden verkoston lisäksi vapaaehtoisen tukena on aluekoordinaattori, joka osallistuu esimerkiksi kouluvierailuiden varaamiseen ja suunnitteluun vapaaehtoisen toivomalla tavalla. Aluekoordinaattorilta ja globaalikasvatuksen suunnittelijoilta saa aina tarvittaessa apua itseä mietityttäviin kysymyksiin. 

Vaikutetaan yhdessä! 

Taksvärkillä vapaaehtoistoiminta on Elinan mukaan hyvin organisoitua ja mukana saa olla itselleen sopivalla panoksella. Muuttuvat elämäntilanteet ja voimavarat otetaan aina huomioon. Elina tekee vapaaehtoistyötä nyt toista vuotta, ja näkee omien sanojensa mukaan itsensä jatkamassa ”hamaan tulevaisuuteen”.  

Kun Elinalta kysyy, mikä Taksvärkin globaalikasvatuksen kouluvierailijana toimimisessa on parasta, vastausta ei tarvitse kauaa miettiä. ”Keskustelut ja täällä olevat ihmiset. Kaikki ovat ihania”, hän hymyilee. Lisäksi jatkuva uuden oppiminen motivoi Elinaa. 

Vapaaehtoistyö Taksvärkillä on juuri sitä, mitä Elina kaipasi elämäänsä: ”Kun tapaa muita ihmisiä, jotka pitävät samoja asioita tärkeinä kuin itse ja kokee vaikuttavansa positiivisesti maailmaan, se luo uskoa ja toivoa tulevaisuuteen.” 

Taksvärkki hakee vapaaehtoisia kouluvierailijoita pääkaupunkiseudulle sekä Oulun, Jyväskylän, Tampereen ja Turun alueille. Tule mukaan tukemaan nuorten aktiivista toimijuutta! Hae vapaaehtoiseksi tästä linkistä. 

Vapaaehtoistyö.fi-verkkopalvelu toteutti kesällä 2021 laajan vapaaehtoistoiminnan kyselyn vapaaehtoisille. Kyselyn tarkoituksena oli selvittää vapaaehtoistoiminnan tuottamia hyvinvointivaikutuksia ja merkitystä vapaaehtoisen elämään. Vastauksista käy selkeästi ilmi, että vapaaehtoistoiminta edistää siihen osallistuvan hyvinvointia, osallisuutta ja merkityksellisyyden tunnetta.

Kyselyyn vastasi 1138 henkilöä, joista 96 % ilmoitti tekevänsä tai ainakin aiemmin tehneensä vapaaehtoistyötä. Säännöllistä, viikottain tai vähintään kuukausittain tapahtuvaa vapaaehtoistyötä vastaajista tekee 57,6 %.   

Taulukko 1. Kyselyyn vastasi yhteensä 1138 henkilöä, joista 57,6 % tekevät vapaaehtoistyötä säännöllisesti, joko viikottain tai vähintään kuukausittain. Vastaajista 75 % oli naisia ja 24 % miehiä. Kyselyyn vastattiin yhteensä 105 paikkakunnalta Suomessa sekä neljältä paikkakunnalta ulkomailla.

Vapaaehtoistoiminnassa voi oppia uutta ja saada uusia ystäviä

Vapaaehtoistoimintaa on monenlaista ja siinä voi oppia paljon. Nuorille vapaaehtoistoiminnasta saatavat uudet kokemukset ovat tärkeitä. Ne kasvattavat rohkeutta toimia erilaisissa tehtävissä ja tilanteissa, voivat tukea opintopolun valinnassa ja kertovat esimerkiksi kesätyönantajille nuoren aktiivisuudesta. Eläköityneille on puolestaan hyvin palkitsevaa hyödyntää työuran kautta kertynyttä osaamista vapaaehtoistoiminnassa ja kasvattaa sitä entisestään. Maahan muuttaneet oppivat vapaaehtoistoiminnassa paitsi tehtävään tarvittavia taitoja, myös suomen kieltä ja kansalaisyhteiskunnan toimintaperiaatteita.

Vapaaehtoistoiminnassa on mahdollista kehittää osaamistaan hyvinkin pitkälle ja saada käyttöön sellaisia puolia itsestään, jotka eivät työelämässä tai muilla elämänalueilla pääse esille. Silti vapaaehtoistoimintaan voi usein osallistua myös ilman erityistä osaamista. Monissa vapaaehtoistehtävissä riittää pelkkä halu tehdä hyvää.

Myös kyselyn tulokset osoittavat, että osallistumalla voi oppia uutta. Kyselyn kaikista vastaajista 69,4 % on oppinut vapaaehtoistoiminnassa uusia taitoja ja 72,4 % on voinut hyödyntää tai kehittää jo olemassa olevaa osaamista.

Vapaaehtoistoiminnassa tutustuu usein myös erilaisiin ihmisiin ja saa uusia ystäviä. Kyselyn vastaajista 71,8 % kertoi vapaaehtoistoiminnan lisänneen heidän sosiaalisia kontaktejaan. Yhteiset tavoitteet tuovat samanhenkisiä ihmisiä yhteen, ja toiminnan kautta pääsee kohtaamaan monenlaisia ihmisiä, myös sellaisia, joihin omassa arjessaan ei muutoin törmäisi. Usein vapaaehtoistoiminnan järjestäjät panostavat yhteisöllisyyteen tarjoamalla vapaaehtoisille esimerkiksi virkistystapahtumia. Vapaaehtoistoimintaan kuuluu myös hauskanpito!

Vapaaehtoistoiminta vähentää syrjäytymistä ja yksinäisyyttä sekä lisää osallisuutta

Vapaaehtoisuus auttaa vähentämään yksinäisyyttä ja torjumaan syrjäytymistä. Kyselyn vastaajista 48,7 % ja säännöllisesti osallistuvista 49,5 % kertoi vapaaehtoistoiminnan vähentäneen heidän kokemaansa yksinäisyyttä. Nämä luvut ovat merkittäviä, sillä niissä oletetaan, että vastaaja on jossain vaiheessa elämäänsä kokenut itsensä yksinäiseksi. Yksinäisyyden kokemus vähentää elämän merkityksellisyyttä; syvimpiä merkityksellisyyden tunteita koetaan juuri silloin, kun tunnemme yhteyttä toisiin. Vapaaehtoisena voi havaita omien tekojen vaikutuksen toisiin ihmisiin – on kyseessä sitten liikuttava kohtaaminen tukihenkilönä toimivan vapaaehtoisen ja tuettavan välillä tai lasten riemu vapaaehtoisen mahdollistaessa heille harrastustoimintaa.

Vapaaehtoistoiminta koetaan tärkeänä osallistumisen ja vaikuttamisen keinona. Vastaajista 71,4 % koki, että he vaikuttavat itselleen tärkeisiin asioihin vapaaehtoistoiminnan avulla. Yli kolme neljästä vastaajasta, 75,7 %, kertoi heidän vapaaehtoistyöstään olevan hyötyä yhteiskunnalle.

Kansalaisyhteiskunta aktiivisine vapaaehtoisineen on herkkä huomaamaan hyvinvointiyhteiskunnan sokeita pisteitä. Hyvinvointivaltion palvelut saattavat ohittaa esimerkiksi erilaisten erityisryhmien tarpeet. Vapaaehtoinen voi tuoda äänen syrjäytetyille ja rohkaista tuomaan äänen itsekin esiin. Vapaaehtoisilla on tärkeä rooli myös monien ongelmien ennalta ehkäisyssä. Vapaaehtoisten ansiosta esimerkiksi lapsille ja nuorille pystytään tarjoamaan edullisia harrastuksia, mikä puolestaan ehkäisee syrjäytymistä.

Sosiaalisten kontaktien ohella myös merkityksellisyyden kokemus on keskeistä ihmisen hyvinvoinnille. Vapaaehtoistoiminnassa merkityksellisyyttä tuovat monet asiat: kiinnostavat sisällöt, oppiminen, mukavat ihmiset, elämykset ja toiminnalla aikaan saatu muutos. Vapaaehtoistoiminta ei aina tarjoa lepoa ja viihdettä, vaikka välillä tätäkin. Juuri ponnistelu, vaivannäkö ja itsensä haastaminen kuitenkin tekee vapaaehtoistoiminnasta palkitsevaa. Myös tehdyn työn arvostus on vapaaehtoisille tärkeä motivaatiotekijä.

Kaikista kyselyn vastaajista 71,7 % koki, että heidän vapaaehtoistyötään arvostetaan. Toiminnan tuottamaa merkityksellisyyden tunnetta vastaajista koki 75,2%, 70,6 % kertoi vapaaehtoisena toimimisen olleen heille hyödyllistä ja 74,8 % vastaajista sanoi vapaaehtoistoiminnan vaikuttaneen myönteisesti heidän elämäänsä.

Vapaaehtoistoiminnan kautta voi myös työllistyä. Toiminnassa kartutetut taidot, osaaminen ja kokemus, verkostojen luominen, aktiivinen osallistuminen ja uusien mielenkiinnon kohteiden löytyminen luovat toisinaan mahdollisuuksia uuden uran tai työpaikan löytymiselle. Kyselyn vastaajista huimat 18,5 % ilmoitti työllistyneensä vapaaehtoistoiminnan avulla!

Taulukko 2. Vapaaehtoisten kokemat hyvinvointivaikutukset kaikkien vastaajien kesken (n=1138) sekä säännöllisesti (viikottain tai vähintään kuukausittain) vapaaehtoistoimintaan osallistuvien kesken (n=655). Taulukkoon on koottu ”jokseenkin samaa mieltä” ja ”täysin samaa mieltä” -vastaukset.

Luomme parempaa yhteiskuntaa vapaaehtoistoiminnan avulla

Vapaaehtoistoiminnalla on siis vaikutuksia vapaaehtoisen omaan ja vapaaehtoiselta apua saavan hyvinvointiin. Tämän lisäksi vapaaehtoistoiminta vaikuttaa ratkaisevasti siihen, millaisessa yhteiskunnassa elämme. Aktiivinen kansalaisyhteiskunta lisää luottamusta siihen, että ihmiset ovat lopulta hyvän puolella eikä ketään jätetä oman onnensa nojaan. Vapaaehtoistoiminnassa kiinnostus ja kyky olla mukana hyvän yhteiskunnan rakentamisessa kasvaa.

Vapaaehtoistoiminnan kautta moni ihminen kokee sellaista osallisuutta ja yhteisöllisyyttä, jota hän ei kokisi missään muualla. Erityisesti työelämän ulkopuolella oleville, yksinäisyyttä kokeville, vaikeuksien kanssa painiskeleville tai syrjäytetyille ihmisille vapaaehtoistoiminnasta saatava osallisuuden ja toimijuuden kokemus voi olla elintärkeää. Sitä kautta on mahdollista kertoa itsestään aktiivisen toimijan tarinaa.

Vapaaehtoistyö.fi-palvelu on Suomen kattavin vapaaehtoistehtävien välitysalusta. Palvelua ylläpitää ja kehittää Kirkkopalvelut ry ja Kansalaisareena ry.

Vapaaehtoisten sitaatteja kyselystä:

”Suosittelen kaikille halukkaille vapaaehtoistyötä. Siinä pärjää jokainen, joka haluaa olla tekemisissä ihmisten kanssa. Pitää olla vaan ihminen ihmiselle.”

”Rohkeasti mukaan vaan, vaikka et olisikaan ammattilainen. Tulee hyvä mieli!”

”Ryhtykää ihmeessä, se rikastuttaa elämää.”

”Seurustelu uusien tai tuttujen ihmisten kanssa on mukavaa, hauskaa ja iloistakin. Antaa positiivista energiaa.”

 ”Vaihtelua elämän arkirutiineihin. Jokaiselle löytyy jotakin yhteisvastuullista osallistumista.”

”Kannattaa tehdä vapaaehtoistyötä, koska siitä saa itselle aina enemmän: hyvää mieltä, oppii tuntemaan itseään, kokee itsensä tarpeelliseksi, saa uusia ystäviä/sosiaalisia suhteita, oppii uusia taitoja/tietoja jne. Rohkeasti mukaan, etsimään sitä oikeaa itselle sopivaa vapaaehtoistyötä!”

”Tulkaa rohkeasti mukaan. Saat paljon iloa ja merkityksellisyyttä myös itsellesi.”

”Kysy rohkeasti neuvoa ja esitä omia ideoitasi toimintaan. Voit hyödyntää monipuolisesti osaamistasi ja mielenkiinnon kohteitasi. Vapaaehtoistoiminnan kautta voi löytää uuden suunnan elämälle.”

”Pitää uskaltaa kysyä jos on epävarma, vapaehtoisena tekee arvostettua työtä. Saa tuntea itsensä tarpeelliseksi.”

”Uskon, että jokaisella on/olisi jotain taitoja ja johonkin vapaaehtoistyöhön annettavaa, jos sen vain oivaltaa.”

Täällä meitä on kaksin kappalein, vaan liian usein liian moni kokee olevansa yksin. Yksinäisyys on lisääntynyt vuosien saatossa, ja joka 5. suomalainen kokee olevansa yksinäinen.

Yksinäisyys on henkilökohtainen kokemus, jota kuvataan monin eri tavoin. Elämän eri vaiheissa yksinäisyyttä koetaan eri syistä. Yksinäisyyden kokemus voi olla ahdistava ja epämiellyttävä. Pitkään jatkunut yksinäisyys aiheuttaa mm. ulkopuolisuuden tunteita, terveysongelmia, sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja syrjäytymistä.

Yksinäinen kaipaa kuuluvuuden tunnetta, osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemuksia. Jokaisella on oikeus tulla kohdatuksi, nähdyksi ja kuulluksi, sellaisena kuin on. Yksinäisyyden lievittymiseen ja ystävyyssuhteiden rakentumiseen on olemassa erilaisia mahdollisuuksia. Järjestötoimijat ovatkin kehittäneet mm. matalan kynnyksen kahvila- ja ryhmätoimintoja, joissa tuetaan ja kannustetaan yksinäisiä heikommassa asemassa olevia.

Näin myös Tul peremmäl -hankkeessa on toimittu.  Ystäväkahvilamme toimivat keski-Satakunnan alueella Nakkilassa, Harjavallassa ja Kokemäellä. Kahviloihin ovat tervetulleita yksinäisyyttä kokevat 29-65-vuotiaat. Kahviloiden ohjelma suunnitellaan yhdessä kävijöiden kanssa. Kävijöillä on mahdollisuus myös kahdenkeskiseen keskusteluun työntekijän kanssa.

Vapaaehtoisia etsitään nyt sekä olemassa oleviin kahviloihimme, että myöhemmin starttaaviin digi-, chat- ja puhelinrinkeihin. Kahviloissamme vapaaehtoiset osallistuvat oman osaamisen ja mielenkiintonsa mukaan kahvitarjoilun järjestelyyn, ohjelmasuunnitteluun ja toteutukseen ja keskusteluihin kävijöiden kanssa. Vapaaehtoiset koulutetaan ja perehdytetään tehtävään ja heille järjestetään työnohjauksellista tukea sekä ryhmässä että henkilökohtaisesti. Vapaaehtoisille on luvassa myös virkistystä.

Vapaaehtoisena toimiminen lisää tietoja ja taitoja, hyvinvointia ja luvassa onkin voimaannuttavia hetkiä yhdessä kävijöiden kanssa.

Lisätietoa: vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Katri Kulmala, puh. 040 673 2293, [email protected]

Yhden vanhemman perheissä on paljon äidin tai isän harteilla ja arki lasten kanssa täyttyy kotitöiden tekemisestä sekä lasten ja omien asioiden hoitamisesta. Vanhempi saattaa kokea huonoa omaatuntoa siitä, ettei ehdi viettää kiireetöntä aikaa lapsen kanssa.

Onneksi on vapaaehtoisia, jotka antavat omaa aikaansa lapsille! Silloin vanhempi voi tuntea huojennusta siitä, että lapsi saa tehdä jotain mukavaa ja erilaista kuin kotona tai vaan olla toisen aikuisen seurassa. Luotettavan aikuisen seura tekee hyvää lapselle, joka opettelee elämän poluilla ja saa uudenlaisia vaikutteita. Vapaaehtoinen tuo lapsen elämään toisenlaista näkökulmaa.

Pienperheyhdistys on vuodesta 1968 järjestänyt toimintaa ja lastenhoitoapua yksin lapsiaan kasvattaville vanhemmille ja heidän lapsilleen. Toiminnassa on alusta lähtien ollut vapaaehtoisia isovanhempia. Nykyiset vapaaehtoiset ovat mieskavereita, kummimummeja ja -vaareja sekä tukihenkilöitä, jotka tukevat vanhempien eron kohdanneita lapsia. Monen ikäisiä vapaaehtoisia tarvitaan lasten ja nuorten seuraksi.

Miten pääsen Pienperheyhdistyksen vapaaehtoiseksi?

Pienperheyhdistyksen vapaaehtoistoiminnoissa on selkeät toimintatavat ja vapaaehtoisia arvostava ilmapiiri. Jokainen vapaaehtoiseksi haluava käy toimintaan perehdyttävän kurssin tai valmennuksen, jossa käydään läpi toiminnan periaatteita, osallistujien kokemuksia ja motiiveja toimintaan lähtemiseen. Toiminta lasten kanssa edellyttää myös rikostaustaotetta.

Kurssin jälkeen toiminnanohjaaja yhdistää vapaaehtoisen ja lapsen, etukäteistoiveet mahdollisuuksien mukaan huomioiden. Sen jälkeen alkaa perheen ja vapaaehtoisen välinen tutustuminen ja vähitellen kahdenkeskiset tapaamiset.

Vapaaehtoistoiminta palkitsee

Vapaaehtoistoiminta lapsen kanssa on hyvin palkitsevaa. Lapset usein nauttivat uuden aikuisen kanssa vietetyistä hetkistä, kun on tutustuttu kunnolla. Lapsen kanssa vapaaehtoinen voi itsekin heittäytyä leikin ja pelien maailmaan, saada nuoremmalta uutta virtaa elämäänsä ja tuntea hyvää mieltä siitä, että voi olla hyödyksi. Vanhemmalle tuottaa iloa nähdä lapsensa nauttivan uuden ihmisen seurasta.

Mitä Pienperheyhdistyksessä voi tehdä vapaaehtoisena?

Mieskaveritoiminta

Monen ikäiset miehet voivat toimia mieskavereina äidin kanssa elävälle lapselle, jolla ei ole säännöllistä yhteyttä omaan isäänsä tai lähipiirissä ei ole miehiä. Pienperheyhdistys järjestää mieskaverikursseja Uudellamaalla (Helsinki, Espoo, Vantaa ja pienimuotoisesti lähikunnat). Myös Kuopiossa, Oulussa, Päijät-Hämeessä, Tampereella, Turussa ja Vaasassa on muiden järjestäjien pitämiä mieskaverikursseja.

“Poika ei enää takerru kaikkiin miehiin, jotka ovat hänen kanssaan vähänkään tekemisissä, koska hänellä on oma mieskaveri. Ihan kullan arvoista, koska nyt mieskaverilta tuleva vastakaiku on juuri sitä, mitä poika on kaivannut.”

Lisätietoja: https://www.mieskaverit.fi/mieskaveriksi/

Mummila

Mummilan vapaaehtoiset ovat kummimummeina tai -vaareina niille yhden vanhemman perheen lapsille, joilla ei ole omia isovanhempia tai jos yhteys ei ole aktiivinen välimatkan vuoksi. Vapaaehtoiset isovanhemmat tarjoavat kiireettömiä yhdessäolon hetkiä ja voivat olla turvallisina aikuisina lapselle tai jo teiniksi kasvaneelle. Mummilan kursseja järjestetään pääkaupunkiseudulla.

”Olen ollut mummilan toiminnassa mukana noin viisi vuotta, jolloin sain 5-vuotiaan kummilapsen. Tapasimme kerran viikossa ja tutustuimme nopeasti. Kemiat kävi yhteen ja harrastimme samoja asioita. Nyt lapsi on 9-vuotias ja suhteemme jatkuu edelleen. Olen kokenut toiminnan tosi antoisana. Äiti ja lapsi tuo elämääni paljon ja voimme avoimesti jakaa hyvät ja myös huonot asiat keskenämme.”

Lisätietoja: https://www.pienperhe.fi/vapaaehtoiset/mummila/

Tukihenkilötoiminta

Eron kohdanneissa perheissä elävien lasten tueksi Pienperheyhdistys järjestää Helsingissä tukihenkilötoimintaa, jossa tukihenkilö kuuntelee lasta silloin, kun vanhempien ero vie heidän voimavarojaan. Puolueeton, määräajan toimiva vapaaehtoinen helpottaa niin lapsen kuin vanhempienkin elämää eron keskellä.

Eräs äiti kertoi puolivuotisen tukisuhteen puolivälissä tyytyväisenä: ”Lapsi on saanut 'oman aikuisen' itselleen. Odottaa tapaamisia ja haluaa jatkaa tukisuhdetta.”

https://www.pienperhe.fi/vapaaehtoiset/tukihenkilotoiminta/

Tervetuloa Pienperheyhdistyksen vapaaehtoiseksi!

Ilmoittaudu kurssille tai kysy lisää kurssien ajankohdista kunkin toiminnan ohjaajalta linkin takaa.

https://www.pienperhe.fi/vapaaehtoiset/

Joel on ollut PikkuKamuni reilut puolitoista vuotta. Tapaamme noin kerran viikossa tai kahdessa ja yleensä puolikkaan päivän kerrallaan.

Olemme tehneet mielettömästi erilaisia asioita, jotka ovat kummallekin kivoja. Teemme joka kerta jotain uutta tai ainakin vaihtelemme paikkaa. Itsestäni on kiva päästä tekemään ja liikkumaan. Ideat lähtevät paljon Joelin toiveista. Olemme käyneet mm. leffassa, telttailemassa, kalastamassa, kävelyllä koirien kanssa, uimassa, luistelemassa sekä pelaamassa sulkapalloa ja minigolfia. Suuri osa yhteisistä tekemisistä ei ole vaatinut lainkaan rahaa. Leikkipuistoissa yritän lähes kaksimetrisenä mahtua kaikista samoista putkista kuin hänkin ja laskemme yhdessä liukumäkiä. Yhteisiä kokemuksia on mukavaa muistella jälkeenpäin.

Joelin kanssa meitä yhdistää samanlainen huumori ja meille onkin muodostunut omia sisäpiirijuttuja. Olemme avoimia toisillemme ja uskallamme sanoa, mitä haluamme ja ajattelemme. On ollut hienoa huomata, että hän on oppinut minulta joitakin asioita, kuten heittämään virvelillä ja mailaotteen minigolfissa. Nyt kun tunnemme, Joel myös soittaa kertoakseen kuulumisiaan tai esimerkiksi toivottaakseen hyvää juhannusta.

Joelin palautteen näkee hymystä ja innostuneesta olemuksesta. Kun tulen hakemaan häntä, hän usein odottaa ikkunassa kuin joulupukkia ja vilkuttaa iloisesti. OmaKamun kesäleirille mentäessä Joel kertoi kyydissä olleille, että olen hänen paras kaverinsa.

OmaKamu-toiminta antaa minullekin paljon. Tapaamisissa huomaan, että olen täysillä mukana ja rentoutunut. Niiden jälkeen ei ole tunne, että oli raskasta, vaan että oli kiva hetki. Olen mielelläni tässä roolissa pitkään. Minulla on itselläni viisi aikuista lasta ja kolme ihanaa lastenlasta, ja vielä riittää hyvin virtaa PikkuKamullekin.

Kannustan ryhtymään Kamuksi. Lapsen kanssa pääsee kokemaan uusia asioita aikuisena. Yhdessäolo ei tunnu siltä, että se veisi aikaa tai resurssia vaan se antaa itselle. Yhteinen tekeminen on myös hengähdystauko työelämään, vähän kuin lomalla olisi sen hetken. Kamuna saa kivan kontaktin omaan PikkuKamuun ja hänen kanssaan muodostuu kaverisuhde. Ja kavereita aina tarvitaan!

Kirjoittaja: Tapio Helle, Kamu vuodesta 2019

Info: Matka aikuiskaveriksi eli Kamuksi lapselle tai nuorelle alkaa OmaKamu-koulutuksella. Ilmaisen koulutuksen aikana saa tietoa toiminnasta ja pääsee yhdessä pohtimaan valmiuksiaan Kamuna toimimiseen. Seuraavat OmaKamu-koulutukset järjestetään Helsingissä, Espoossa, Lahdessa ja Hämeenlinnassa vuoden 2021 aikana.

Lisätietoa toiminnasta ja seuraavista koulutuksista : https://www.omakamu.fi/koulutukset

"Vapaaehtoistyö antaa paljon omaan avioliittoon. Vaikka työ on haastavaa, silti itsekin tulee hoidetuksi."

Parempi avioliitto ry on Suomen suurin omalla alallaan, eli vapaaehtoiseen vertaistukeen perustuvassa parisuhdetyössä. Vapaaehtoisemme ovat aina olleet hyvin sitoutuneita ja laittaneet itsensä likoon tässä hyviä ihmissuhdetaitoja vaativassa toiminnassa. Tänä keväänä kartoitimme ensimmäistä kertaa heidän hyvinvointiaan. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Sosped Keskus Oy:n kanssa. Sähköiseen kyselylomakkeeseen vastasi 126 henkilöä noin 650 vapaaehtoisesta. Tuloksia syvennettiin neljän pariskunnan videohaastattelulla. Vapaaehtoisemme työskentelevät pääasiallisesti pariskunnittain. 

Tuloksista ilmenee, että monet vapaaehtoiset toimivat useassa eri tehtävässä ja merkittävä osa heistä tukee yhdistystä myös lahjoituksin. Toiminnan ytimessä ovat parisuhdetapahtumat, joita järjestettiin ennen koronaa toistakymmentä vuosittain. Koronan myötä tapahtumat ovat pääosin siirtyneet verkkoon ja niiden mukana myös vapaaehtoisemme.

Vertaisryhmätapaamiset ovat monelle tapahtumien merkittävin osa. Myös verkkotapahtumissa ryhmiä luotsaavat koulutetut ryhmänohjaajaparit. Tukiparit taas ovat erilaisia kriisejä läpikäyvien parien tukena arjessa. Vapaaehtoisia työskentelee myös esimerkiksi luennoitsijoina, some-tiimissä, bloggaajina, rukoilijoina ja tapahtumien musiikissa.

Kyselyyn vastanneet ovat innostuneita ja sitoutuneita toimintaan. Yli puolet vastanneista on toiminut yhdistyksessä yli 10 vuotta ja heistä iso osa jopa pidempään kuin 20 vuotta. Selkeä enemmistö, yli kolme neljäsosaa, aikoo jatkaa vapaaehtoisena yhtä aktiivisesti kuin aiemmin. Eniten vastaajia motivoi mahdollisuus toimia vapaaehtoisena yhdessä puolison kanssa. Seuraavaksi tärkeimpiä tekijöitä olivat halu auttaa, halu olla mukana kristillisessä toiminnassa sekä halu tehdä jotain hyödyllistä. Isolle osalle myös yhteisöllisyys on tärkeä arvo. Vastaajista kaksi kolmannesta arvioi yhteisöllisyyden kehittämisellä olevan paljon tai erittäin paljon merkitystä.

Vastaajilta kysyttiin myös, mitä mieltä he ovat yhdistyksen tarjoamasta koulutuksesta ja tuesta, sekä pyydettiin niihin liittyviä kehittämisehdotuksia. Parhaimmat arviot väittämistä saivat ”minulle on kerrottu, mitkä ovat vapaaehtoisena toimivan vastuut” ja ”saamani koulutus on antanut hyvät valmiudet toimia vapaaehtoisena”.

Kyselyn perusteella vapaaehtoisemme kokevat, että heidän toimintaansa arvostetaan. Eniten samaa mieltä vastaajat olivat väitteistä liittyen omaan asemaan vapaaehtoisena: ”koen, että toimintaani vapaaehtoisena arvostetaan” ja ”koen, että yhdistyksen työntekijät ovat suhtautuneet hyvin toimintaani vapaaehtoisena” sekä ”vapaaehtoisena toimiminen on ollut mielekästä” ja ”vapaaehtoisena toimiminen on vaikuttanut myönteisesti omaan elämääni”.

Raportti osoittaa, että vapaaehtoistoiminta yhdistyksessä koetaan antoisana, mutta toisinaan myös voimia vievänä. Vapaaehtoiset kohtaavat pariskuntia todella haastavissa tilanteissa. Voi olla, että parisuhteen vaikeuksista ei ole osattu puhua ja niitä sanoitetaan ensimmäistä kertaa vapaaehtoiselle tukiparille tai ryhmänohjaajalle. Vaikeuksissa olevien pariskuntien tukeminen ei aina ole helppoa. Vastaajista kaksi viidesosaa on joskus väsynyt tai uupunut liikaa. Apua haastavissa tilanteissa oli saatu työnohjauksesta ja vertaistuesta kokeneemmilta vapaaehtoisilta. Palautumiseen toivottiin avuksi esimerkiksi mahdollisuuksia virkistymiseen muiden vapaaehtoisten kanssa.   

Moni vastaajista kokee, että antamalla tukea toisille saa paljon itselleenkin. Monen mielestä vapaaehtoistyö avioparityön parissa tukee myös omaa parisuhdetta. Onkin hienoa, että meillä on paljon sitoutuneita vapaaehtoisia. Haluamme pitää heistä entistä parempaa huolta, tästä on hyvä jatkaa. 

Parempi avioliitto ry

Parempi avioliitto ry on Suomen suurin vapaaehtoiseen vertaistukeen perustuva parisuhdejärjestö. Toiminta on valtakunnallista ja siinä on mukana noin 700 vapaaehtoista. Yhdistys järjestää parisuhdetapahtumia sekä tarjoaa apua tukiparitoiminnan kautta pareille, joilla on haasteita. Yhdistyksen tavoitteena on edistää perheiden hyvinvointia puolisoiden välistä suhdetta ja yksilöllistä kasvua tukemalla. Tapahtumissa tarjotaan taitoja ja työkaluja parisuhteensa kehittämisestä kiinnostuneille.

Elokuussa 2019 Luukkosen perhe ryhtyi Lahdessa isäntäperheeksi Gabriel Suárezille, joka saapui Ecuadorista puoleksi vuodeksi vapaaehtoistyöhön paikalliseen alakouluun nuorisovaihtojärjestö Maailmanvaihdon kautta. Miten yhteiselo on sujunut? Perheenisä Markus ja Gabriel kertovat.

”Ryhdyimme isäntäperheeksi oikeastaan sattumalta. Emme tunteneet Maailmanvaihto-järjestöä lainkaan, kunnes työsähköpostiini tupsahti kysymys vapaaehtoisen majoittamisesta kotiimme puoleksi vuodeksi. Kysymys alkoi kiinnostaa saman tien, olihan meillä jo aiemmin hyvä kokemus unkarilaisesta au pairista. Samalla kuulosti kiinnostavalta mahdollisuudelta saada kotiimme englannin- ja espanjankielistä kielikylpyä – vanhin lapsemme on innokas espanjan opiskelija.

Kun sitten näimme Gabrielin hakemuksen ja pääsimme ajatustenvaihtoon sähköpostin ja Skypen välityksellä, ajatus tuntui entistä paremmalta. Vaikka Ecuador ja Suomi sijaitsevat maantieteellisesti todella etäällä toisistaan, Gabriel vaikutti kuitenkin heti mutkattomalta ja tuttavalliselta. Olimme vakuuttuneita, että hän sopeutuisi perheeseemme hyvin.

Valmistautumiseen kuului yhteydenpidon lisäksi pieniä järjestelyitä omakotitalossa. Kalustimme pienen kammarin Gabrielille ja järjestelimme muutenkin yläkertaa. Katsoin myös allakkaani sillä silmällä, että siellä on varsinkin alkuvaiheessa tilaa perehdyttämiselle ja tutustuttamiselle Lahteen ja lähiympäristöön.

Ensimmäiset kuukaudet ovat menneet nopeasti. Meillä on entuudestaan nelilapsinen perhe: vanhin lapsista käy lukiota, toinen yläkoulua, kolmas alakoulua ja nuorin on päiväkodissa. Kotona on luonnostaan aika paljon elämää. Arkipäivät täyttyvät useimmiten arkisista askarista.

Viikonloppuisin olemme tehneet matkoja muun muassa Helsinkiin sekä lapsuusseudullemme Mikkeliin. Olemme käyneet Gabrielin kanssa myös mökkireissuilla, kirjamessuilla sekä seuraamassa paikallista jalkapalloa ja jääkiekkoa. Jouluviikolla on suunnitteilla matka Lappiin.

Ehkä ulkoista tekemistäkin sisällökkäämpää ovat olleet pitkät keskustelut, joita olemme käyneet usein yhdessä nautitun päivällisen jälkeen. Kotimaamme ovat todella erilaiset niin historialtaan kuin kulttuuriltaan. Olemme katsoneet valokuvia ja kuulleet tarinoita Ecuadorin ehtymättömän värikkäästä luonnosta ja elämäntyylistä. Olemme myös nähneet uutisia Quitossa, Gabrielin kotikaupungissa puhjenneista voimakkaista mielenosoituksista. Meitä kaikkia kiinnostavat yhteiskunnalliset asiat ja olemme pohtineet, mitä voisimme oppia toistemme kulttuureista.

Nämä keskustelut ovat myös saaneet miettimään asioita, jotka Suomessa ovat todella hyvin; esimerkiksi tasa-arvoa, luottamusta yhteiskunnan instituutioihin sekä yleistä puhtautta ja toimivuutta. Samalla ne ovat panneet pohtimaan asioiden, kuten onnen suhteellisuutta. Suomalaiset, ”maailman onnellisin kansa”, eivät aina näytä kaikkein onnellisimmilta. Voisimmeko näyttää enemmän iloa? Syitä ainakin olisi.

Maailmanvaihdon yhteisessä tapaamisessa annettiin heti alkusyksystä hyvä vinkki: älkää kohdelko vapaaehtoista kuten vierasta vaan kohdelkaa häntä kuten perheenjäsentä. Siten kaikki saavat yhteiselämästä eniten irti. Tätä neuvoa olemme pyrkineet toteuttamaan. Ei kannata myöskään ottaa paineita, että kodin pitäisi olla kuin näyttelyhuone. Jos pyykkitupa näyttää räjähtäneeltä tai tiskit pääsevät erääntymään, olkoon sitten niin.

Isäntäperheenä oleminen on ollut todella hieno kokemus. Voin suositella kokemusta kaikille, jotka ovat valmiita dialogiin ja avartamaan näköalojaan. Pureskeltavaa riittää pitkäksi aikaa ja hyvältä tuntuu myös ajatus mantereiden yli syntyneestä ystävyydestä.”

Teksti: Markus Luukkonen

”Hei! Olen Gabriel, vapaaehtoistyöntekijä Ecuadorista. Työskentelen vapaaehtoisena Lahdessa alakoulussa nimeltä Harjun koulu. Asun Hollolassa, muutaman kilometrin päässä Lahden kaupungista, todennäköisesti maailman ystävällisimmässä perheessä.

Päätin ryhtyä vapaaehtoiseksi pääasiassa yhdestä syystä: olen aina ollut innokas oppimaan uusia asioita. Läpi elämäni olen ollut kiinnostunut vaihtamaan tietoa ja jakamaan kokemuksia ja voin väittää, että isäntäperheessä asuminen on ollut paras tapa tähän.

Aluksi en tiennyt, mitä odottaa uudessa perheessä asumiselta. Ajatus tuntui oudolta, tarkoittaisihan uudessa perheessä asuminen moniin uusiin asioihin sopeutumista. Ja entä jos en sopisi heidän perhedynamiikkaansa? Entä jos heillä olisi tapoja, joista en pidä, tai päinvastoin?

Oltuani häkeltynyt tuon kaltaisista kysymyksistä, päätin kokeilla. En välittänyt, vaikka kaikki menisi pieleen, koska päätin antaa tulevaisuuden yllättää minut. Tuossa ei odotuksia tai kysymyksiä tarvittu.

Ja niin tulevaisuus saapui ja matkani isäntäperheessä alkoi. Tapasin kaikki: isäntäperhevanhempani Markuksen ja Pilvin sekä isäntäperhesisarukseni Danin, Idan, Helmin ja Kaislan. Heti kun olimme tavanneet ja vaihtaneet muutaman sanan, tiesin, että olin tehnyt oikean päätöksen. Isäntäperheeni on antanut minulle parhaimmat muistoni Suomessa.

He eivät ole ainoastaan kohdelleet minua perheenjäsenenä, vaan myös opettaneet monia erilaisia asioita. Olemme viettäneet lukemattomia tunteja keskustellen maidemme kulttuureista. Tämän ansiosta olen oppinut suomalaisen kulttuurin olemuksen, sen syvimpiä ajatuksia. Tämä on vahvistanut rakkauttani tietoon.

Isäntäperheessä eläminen on opettanut minulle, että ihan vain jakamalla tarinoitaan, ajatuksiaan, mielipiteitään ja kamppailujaan, voi saada ihmiset reflektoimaan päivittäistä elämäänsä. Molemminpuolisen jakamisen kautta ymmärrän nyt, että yhteiskunnallisista ja kulttuurisista eroistamme huolimatta ihmisyytemme sitoo meitä lopulta yhteen yksikertaisimpien yksityiskohtien, kuten hymyn ja halauksen, kautta.

Tämän seurauksena ymmärrän, että unelma maailman yhdistämisestä on enemmän kuin mahdollinen. Se on silmieni edessä joka kerta, kun juttelen isäntäperheeni kanssa. En tule koskaan unohtamaan isäntäperheeni vanhempien tapaa tarkastella elämää, nauruja isäntäperhesisarusteni kanssa, kivuliaita luistelutunteja tai ensimmäistä kalastusmatkaani.

Kaikille, jotka harkitsevat isäntäperheeksi ryhtymistä tai haluavat asumaan isäntäperheeseen: olkaa avoimia kuuntelemaan, auttamaan, hyväksymään, tukemaan, kunnioittamaan ja välittämään jostakusta, joka ei ole samanlainen kuin sinä. Avain yhdessä asumiseen on empatia. Kaikki muuttuu, kun asut ympäri vuorokauden toisen henkilön kanssa – tai kuten kohdallani, kuuden henkilön kanssa. Jos toivotat jonkun tervetulleeksi kotiisi, varmista, että otat heidät mukaan perhedynamiikkaasi, muutoin suhde ei toimi. Ja jos sinut toivotetaan tervetulleeksi jonkun kotiin, ole kunnioittava, avoin ja auta, seuraa uusia sääntöjä ja hyväksy perheen tapa elää.”

Teksti: Gabriel Suárez

Käännös: Minna Räisänen, Tiedottaja, Maailmanvaihto ry – ICYE Finland

Kutsu maailma kotiisi – ryhdy isäntäperheeksi nuorelle ulkomaalaiselle vapaaehtoistyöntekijälle! Nuorisovaihtojärjestö Maailmanvaihdon kautta saapuu Suomeen vuosittain vapaaehtoistyöhön 6–12 kuukaudeksi kolmisenkymmentä nuorta eri puolilta maailmaa tavoitteenaan perehtyä paikalliseen elämään ja edistää kulttuurien välistä ymmärrystä arjen yhteistyön kautta. Isäntäperheenä pääset tutustumaan yhteen heistä. Lue lisää ja hae mukaan: maailmanvaihto.fi/isantaperheeksi

”No moooi, sieltähän se Leenakin tupsahti mukaan, kiva nähdä sua!” huudahtaa Videoporinoiden vapaaehtoinen ryhmänohjaaja. Iloiset tervehdykset kuuluvat puolin ja toisin, kun viikoittaisen Zoom-yhteydellä tapaavan Porinaporukka-ryhmän ruudulle alkaa tupsahdella lisää kasvoja. Paljon naurua, innostunutta vilkuttelua ja viittilöintiä on käynnissä, kun kaikki eivät ole vielä muistaneet, miten sen mikin saikaan päälle. Vanhus- ja lähimmäispalveluliitto VALLI ry:n Ikäteknologiakeskuksen selvityksen mukaan ikäihmisten digiosaamista olisi hyvä kehittää tuomalla enemmän esiin digilaitteiden vetovoimatekijöitä, kuten kohtaamisia, harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. No tästä porukasta niitä vetovoimatekijöitä löytyy!

Koronapandemia nosti kohtaamisen ja yhdessäolon merkityksen ihan uuteen arvoon, kun arkiset mahdollisuudet niihin yhtäkkiä riisuttiin pois. Myös digimaailman tarjoamat elämykset ja yhteydet tulivat näkyvämmiksi – ja ne kuuluvat yhtä lailla kaiken ikäisille.

Myös espoolaisten ikäihmisten Porinaporukka-toiminnassa siirryttiin ketterästi etäyhteyksiin ja luotiin uusia vapaaehtoistoiminnan muotoja. Porinaporukka-ryhmät ovat kaikille avoimia ja maksuttomia. Mukaan voi tulla silloin kun itselle sopii. Jokainen voi myös osallistua ryhmään omalla tavallaan: vain piipahtaa, kuunnella muita tai keksiä ohjelmanumeroita – kaikki yhtä arvokasta ja tervetullutta! Ryhmät suunnittelevat toimintansa sisällön itse, ja vapaaehtoiset luotsit, hengenluojat ja vierailevat tähdet mahdollistavat jokaisen tapaamisen ja luovat osaltaan tervetulon tunnelmaa.

”Tämä jännitti kuin kuuraketin lähtölaskenta”

Etäyhteyden luominen ja porukkaan mukaan hyppääminen voi tuntua aluksi hurjalta harppaukselta, mutta onnistuttuaan palkitsevalta. Videoyhteydellä kohtaaminen on puhelinta kokonaisvaltaisempaa ja yhdessä on helpompi sekä hauskempi kehittää omia digitaitoja. Vapaaehtoiset ovat avainroolissa tsemppaavan ja kokeilevan ilmapiirin luomisessa. Digitaitojen kehittyminen avaa aivan uuden osan yhteiskuntaa ja torjuu digisyrjäytymistä. Tekniikka on myös siitä hauska juttu, että se myös ajoittain asettaa meidät samalle viivalle, silloin kun se ei suostu oikein toimimaan kenellekään – silloin näyttämölle astuu yhteisen naurun terapeuttinen taikavoima.

Ikäinstituutin ja VALLI ry:n luotsaaman Elämänote-ohjelman tuoreessa osallisuustutkimuksessa nostetaan esiin, että digitaalisuus on yksi osallisuuteen olennaisesti vaikuttavista tekijöistä. Mukaan kannustaminen ja digitaalisen maailman tiedon ja mahdollisuuksien tuominen useamman saataville raottaa taas uutta osallisuuden ovea. Tiedonjanoa ja oppimiskykyä kyllä löytyy. Yksi Porinaporukka-toiminnan videoryhmäläisistä totesikin pysäyttävästi: ”Luulin, että osa maailmaa ei kuulu minulle.” Vapaaehtoiset omalla osaamisellaan ja kannustuksellaan ovat näitä maailmoja avaamassa.

Etävapaaehtoisuuskin on parhaimmillaan iloa ja porukkaan kuulumista

Myös vapaaehtoisena toimiminen on osallisuuden ytimessä ja voi tuoda tekijälleen iloa sekä porukkaan kuulumista myös sinne omaan kotiympäristöön. ”Jo nyt muutaman viikon vapaaehtoistyön jälkeen olen todennut, että kokemuksena tästä muodostuu minulle huikea elämänoppi. Vuorovaikutus 30–40 vuotta itseäni vanhempien herrojen ja rouvien kanssa antaa laajan perspektiivin elämään ja ikääntymiseen”, kertoo Sanna, Porinaporukkatoiminnan etäryhmiä viikoittain luotsaava vapaaehtoinen. Anna-Maria Isola THL:n blogikirjoituksessaan muistuttaa tärkeästä asiasta: ”Toisen ihmisen voi kohdata inhimillisesti myös etänä. Hyvään etäkohtaamiseen pätevät samat asiat kuin lähikohtaamiseen: Ole läsnä. Näe keskustelukumppanisi. Kuuntele ja kysy. Kunnioita.” Katseella on merkitystä myös etäyhteydessä – se joko kannustaa tai lannistaa. Miten sinä katsot ruudun välityksellä?

Olemme Porinaporukka-toiminnassa huomanneet, että myös näin etänä helpottaa, kun vapaaehtoisia kutsuu mukaan, kuten ryhmäläisiäkin eli omaan tahtiin ja omalla tavalla. Joskus on tärkeää, että toimintaan saa tulla tutustumaan ja kokeilemaan ensin, miten se itselle istuu. Aloitetaan pienestä, ja omaa osaamista sekä rohkeutta saa kasvattaa pikkuhiljaa, sillä vapaaehtoiset eivät tuota hienoja ja monipuolisia digitaalisia kokemuksia vaan ensisijaisesti hyvää fiilistä, lempeää katsetta ja yhdessäoloa. Kohtaamisten mahdollistaminen ja omien digitaitojen kartuttaminen sekä jakaminen voi olla yllättävän mutkatonta ja palkitsevaa.

Videoryhmien lisäksi Porinaporukat tapaavat myös pienryhmissä puhelimitse, joten etävapaaehtoisena voi toimia myös puhelimen välityksellä! Lue lisää: www.porinaporukka.fi

Laura Annila, vapaaehtoistoiminnan koordinaattori

Porinaporukka-toiminta, Suomen Asumisen Apu ry

Partio on Suomen suurin nuorisojärjestö noin 65 000 jäsenellään. Tiesitkö, että 20 000 heistä on aikuisia? Aikuiset tekevät partiossa korvaamatonta vapaaehtoistyötä lasten ja nuorten parissa. Osa heistä on ollut partiossa lapsesta saakka, mutta osa aloittaa aikuisiällä joko oman lapsen myötä tai muuten kiinnostuu toiminnasta. Kuka tahansa voi aloittaa harrastuksen minkä ikäisenä tahansa – aiempaa osaamista tai kokemusta ei vaadita.

Kun kaksi aikuista vapaaehtoista haluaa aloittaa partioryhmän vetämisen, mukaan partioon pääsee noin 15 uutta lasta. Tämä kuvaa hyvin aikuisten tärkeää roolia harrastuksen mahdollistajina. Sitä kautta yhä useammalla suomalaisella on mielekäs harrastus ja yhteisö, johon kuulua. Partio on myös yksi edullisimmista harrastuksista ja toimiikin tärkeänä vastavoimana syrjäytymistä vastaan.

Vastapainoa arkeen

Partiossa aikuinen voi hyödyntää osaamiaan taitoja tai sitten valita jotain täysin uutta ja saada sitä kautta vastapainoa esimerkiksi työelämään. Uusia taitoja opitaan tekemällä ja vapaaehtoisille on tarjolla useita koulutuksia eri aihealueisiin liittyen. Partio-ohjelma käsittelee kattavasti erilaisia teemoja ja taitoja laidasta laitaan luonnosta ja yhdenvertaisuudesta ensiaputaitoihin ja yrittäjyyteen.

Jos viikkotoiminnan vetäminen ei sovi aikatauluihin, on mahdollista olla mukana hieman satunnaisemmin: apukäsinä leireillä, retkillä, tapahtumissa tai esimerkiksi yhdistyksen hallituksessa. Osa kokkaa retkiruokaa samalla kun toiset valmistelevat ohjelmaa. Joku pääsee silloin tällöin remontoimaan kokoontumistilaa eli partiokoloa, kun toinen kirjoittaa näppärästi kokousmuistiinpanot sihteerin roolissa. Kaikki apu on arvokasta.

Vapaaehtoisille partio antaa yhteisön, jossa pääsee tapaamaan eri-ikäisiä ja eritaustaisia ihmisiä ja oppimaan itsekin uusia taitoja. Uusi aikuinen voi myös tuoda partioon uusia ideoita ja kokeiluja oman taustansa ja taitojensa kautta – viime aikoina on perustettu esimerkiksi monikielisiä ryhmiä, sisupartioryhmiä erityistä tukea tarvitseville lapsille sekä esimerkiksi meripartio- ja ilmailupartioryhmiä.  

Miten mukaan?

Lähes jokaiselta paikkakunnalta löytyy vähintään yksi partiolippukunta eli partiotoimintaa järjestävä paikallisyhdistys, joten partioon on helppo lähteä mukaan omassa kotikunnassa. Valtakunnallisen lippukuntahaun kautta voi tutustua lippukuntiin ja löytää heidän yhteystietonsa. Mukaan voi ilmoittautua myös Vapaaehtoistyö.fi-palvelun kautta, jolloin etsimme kiinnostuneelle vapaaehtoiselle juuri sen lippukunnan, missä on parhaillaan eniten tarvetta aikuisista. Uudet aikuiset ovat kuitenkin tervetulleita mukaan ihan jokaiseen lippukuntaan!

Nina Miettinen

Kirjoittaja on Uudenmaan Partiopiirin järjestökoordinaattori, joka tukee uusia aikuisia vapaaehtoisia heidän aloittaessaan partiossa

Artikkelin pääkuva: Ossi Hokkanen

Aikuiset retkellä -kuva: Juha Nurmi

Kansalaistoiminnan tavoitteena on lisätä yhteisöllisyyttä ja edistää aktiivista kansalaisuutta. Ihmiset haluavat osallistua kansalaisyhteiskunnan toimintoihin, jotta he pääsevät vaikuttamaan yhteisiin asioihin ja luomaan yhteistä hyvää.

Kansalaistoiminta tuo monelle sisältöä elämään antamalla tekemistä, tunteen kuulua johonkin ryhmään ja mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin ja näin samalla vähentää yksinäisyyttä. Kansalaistoimintaan osallistumisen yksi muoto on vapaaehtoisena toimiminen. Vapaaehtoisuus tarjoaa ihmisille mahdollisuuden auttaa ja käyttää omaa aikaansa hyödylliseen tekemiseen, toisten hyväksi. Yksi tällaisen toiminnan mahdollistaja on Kansalaistoiminnankeskus Matara Jyväskylässä.  

Kansalaistoiminnankeskus Matara—mikä se on ja mitä siellä tehdään?

Vuonna 2012 perustettiin Kansalaistoiminnankeskus Matara, jonka tavoitteena on lisätä ihmisten hyvinvointia tarjoamalla osallisuuden ja toiminnan paikkoja sekä tiloja Jyväskylässä, vain muutaman korttelin päässä kävelykadulta. Mataran kaikille avoimeen aulaan voi tulla esimerkiksi lukemaan päivän lehdet, juomaan kahvia, asioimaan netissä tai lainaamaan lastipyörälainaamosta polkupyörän. Mataran aulassa on pöytä ennalta-arvaamattomille kohtaamisille, kun ihminen kaipaa vaikka juttukaveria. Matarassa on myös OLKA®-piste, josta voi tulla hakemaan tukea ja tietoa omaan sairauteen liittyen, mitata verenpaineen, tehdä terveystestejä tai saada tietoa eri järjestöjen palveluista ja vertaistuesta. Mataran yhteisön ja muiden tilojen käyttäjien järjestämä toiminta tarjoaa ihmisille vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksia, vertaisryhmiä, kerhoja, koulutuksia tai muita tilaisuuksia. Näin Matara siis vahvistaa kansalais- ja vapaaehtoistoimintaa sekä järjestöjen toimintaedellytyksiä.

Vapaaehtoisena Kansalaistoiminnankeskus Matarassa—mitä se sitten on käytännössä? 

Vapaaehtoisten mukanaolo on erittäin tärkeä osa toimintaa ja vapaaehtoiset mahdollistavat sen, että kaikille avointa ja maksutonta toimintaa Matarassa on. Vapaaehtoisia rekrytoidaan koko ajan ja mukaan voi tulla silloin kun itselle sopii. Muutaman kerran vuodessa järjestetään isompi, kaikille kiinnostuneille suunnattu ”Vapaaehtoiseksi Mataraan” -ilta, jossa erilaisia toimintamahdollisuuksia esitellään ja tietysti kuullaan vapaaehtoisten omia ideoita ja vinkkejä. 

Jokaisen vapaaehtoiseksi haluavan kanssa käydään läpi vapaaehtoisuuteen liittyvät periaatteet, oikeudet ja velvollisuudet. Tämän jälkeen kirjoitetaan sopimus, jossa kirjallisesti vielä sovitaan tehtävästä.

Mataran vapaaehtoisena voi toimia kertaluonteisesti tai tehtävät voivat olla säännöllisesti toistuvia. Jokaisen vapaaehtoisen kanssa räätälöidään juuri hänelle itselleen sopiva tehtävä ja aika. Se, että vapaaehtoinen saa itse vaikuttaa tehtävänsä sisältöön ja hänen siihen käyttämäänsä aikaan, koetaan saatujen palautteiden perusteella erittäin tärkeäksi ja jaksamista tukevaksi. Samalla vapaaehtoiset ovat kokeneet, että he saavat olla mukana toiminnan suunnittelussa ja heidän ajatuksensa ja ideansa huomioidaan. Vapaaehtoistehtävät voivatkin olla tapahtumien suunnittelua ja toteutusta, erilaisten ryhmien ohjaamista tai ylipäätään auttamista omien taitojen mukaan.

Mataran vapaaehtoiset ovat esimerkiksi vetäneet taidekorttityöpajoja ja ekokorupajoja, olleet apuna toteuttamassa joulukorttiaskartelua ja bingoa, huolehtineet tilaisuuksien kahvituksista, olleet tapahtuma-avustajina, ohjanneet meditaatiota Mataran työntekijöille, vetäneet filosofian keskustelupiiriä, vertaisryhmiä, liikuntatuokioita ym. ym. Eli vapaaehtoistehtäviä kyllä löytyy ja yhdessä ideoidaan ja toteutetaan lisää! 

Vapaaehtoisilta saatu palaute on ollut mukavaa, positiivista luettavaa ja sen voimin onkin aina hyvä mieli jatkaa ja kehittää toimintaa yhdessä heidän kanssaan. Vapaaehtoiset ovat kertoneet, että saavat Matarassa toimiessaan mahdollisuuden tavata erilaisia ihmisiä sekä avartaa omia käsityksiään ja ajatuksiaan, mutta myös tunteen siitä, että heidän tekemää toimintaa arvostetaan. Vapaaehtoiset nostavat tärkeäksi myös läheisen ja luottamuksellisen ilmapiirin, joka Matarassa on. Erään vapaaehtoisen sanoin: ”Saan kokemusta ja iloa siitä, että voin antaa osaamistani Matarassa”. 

Matara on tiloja, toimintaa ja tapahtumia sekä yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja iloa. 

Niina Kankare-Anttila

vapaaehtoistoiminnan kehittäjä

Kansalaistoiminnankeskus Matara Jyväskylä 

kuvat:

Kati Multanen

Erilaisia vapaaehtoistoiminnan muotoja tarjotaan ja kehitetään myös Porvoon valikkoryhmässä. Valikkoryhmä on Kansalaisareenan tukema ryhmä, jossa on mukana eri toimijoita, jotka koordinoivat paikkakunnan vapaaehtoistoimintaa. Porvooseen valikkoryhmä perustettiin syksyllä 2019. Perustaminen tuntui luontevalta: Porvoossa oli jo vuosia toiminut ryhmä, joka oli yhdessä pitänyt lankoja käsissään ikäihmisten parissa tehtävän vapaaehtoistyön osalta. Ajatukseltaan ja juoneltaan ryhmä oli valikkoryhmän kaltainen, ja siksi tuntuikin hyödylliseltä laajentaa ryhmä koskemaan laajempaa joukkoa ja tuoda yhteen erilaisia toimijoita. Mukana meillä on tällä hetkellä paikallisia yhdistyksiä, valtakunnallisia järjestöjä, seurakunta ja Porvoon kaupunki. On ilo olla ryhmän puheenjohtaja ja yhdessä luotsata vapaaehtoistyön mahdollisuuksia ja näkyvyyttä uusille urille. Pienessä kaupungissa toistemme auttaminen sekä voimavarojen ja viestinnän yhdistäminen kannattaa. Yhdessä olemme jo muotoilleet vapaaehtoistyön vuosikellon, välttäneet päällekkäisyyksiä ja kurssittaneet uusia vapaaehtoisia.

Vapaaehtoistoiminta lisää hyvinvointia

Toimin Porvoon kaupungin hyvinvointikoordinaattorina. Tehtävään kuuluu myös vapaaehtoistyön koordinointi. Työni vapaaehtoistyön koordinaattorina on monipuolista ja siihen sisältyy monenlaisia tehtäviä: edellä mainitun valikkoryhmän lisäksi mm. vapaaehtoisten toimijoiden, kuten saattohoidon tukihenkilöiden ja Enter-digiopastajien toiminnan koordinointia, erilaisten vapaaehtoistoiminnan kampanjoiden, tapahtumien ja kurssien järjestelyjä sekä verkostoyhteistyötä esimerkiksi Suomen omaishoidon verkoston ja monikulttuurisuusverkoston kanssa.

Vapaaehtoistyö tukee Porvoon kaupungin omia palveluja ja on mainio lisä porvoolaisille. Se luo osallisuutta ja yhteisöllisyyttä, täydentää julkisia palveluja ja lisää hyvinvointia. Porvoon kaupungilla on hyvin vähän omaa vapaaehtoistyötä – ajatuksena onkin ylläpitää vapaaehtoistoimintaa nimenomaan yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Tärkeintä on tehdä yhdessä, löytää kumppaneita, mahdollistaa toiminnan edellytykset ja auttaa matkalla. 

Vapaaehtoistyö.fi -verkkopalvelu koordinaattorin apuna

Porvoon kaupunki käyttää Vapaaehtoistyö.fi -verkkopalvelua. Tehtävien tarjoajille työkalu on näppärä ja helppokäyttöinen ja myös vapaaehtoisen näkövinkkelistä sujuva ja kokonaisvaltainen. Kaupungin kannalta on tärkeää, että vapaaehtoistyö on helposti saavutettavissa ja tehtävien hallinta on niitä koordinoiville helppoa. Kaupunki saa palvelusta myös dataa vapaaehtoistoiminnan kehittämisen tueksi. Jatkossa uudistetun palvelun kautta voi saada enemmänkin tietoa, jota voi hyödyntää kaupungin hyvinvointityön kehittämisessä.

Näin korona-aikaan on moni vapaaehtoistoiminnan muoto jäissä. Samalla on kuitenkin nähty uusia tapoja tehdä vapaaehtoistyötä ja tukea porvoolaisia etäyhteyksien välityksellä. 

Kohtaamme vielä uuden normaalin arjen. Vapaaehtoistoiminnalle on silloinkin suuri tarve ihmisten elämässä.

Petra Bärlund-Hämäläinen
Hyvinvointikoordinaattori, Porvoon kaupunki
Porvoon valikkoryhmän puheenjohtaja

Järjestöjen vapaaehtoistoiminta on tärkeässä asemassa julkisen sektorin palvelujen täydentäjänä. Monet järjestöt pyrkivät lieventämään syrjäytymisvaarassa olevien yksinäisyyttä ja tarjoamaan terveyttä edistäviä palveluja heille, jotka syystä tai toisesta jäävät julkisten palvelujen ulkopuolelle. Monet ikäihmiset kokevat yksinäisyyttä ja ovat syrjäytymisvaarassa esimerkiksi liikuntarajoitteiden tai muistiongelmien takia. 

Vanhusten Palvelutaloyhdistys ry perustettiin vuonna 1989 edistämään laadukasta ikäihmisten palveluasumista sekä kehittämään heidän yleistä hyvinvointia, terveyttä, virkeyttä ja omatoimisuutta. Yhdistyksen nimi muutettiin vuonna 2016 virallisesti MEREO / Vanhusten Palvelutaloyhdistys ry:ksi. Samana vuonna MEREOn toimintaa muutettiin niin, että se kattaa nykyisin ikäihmisten lisäksi myös vammaiset.

MEREOn Helsingissä toimiva Etsivän vanhustyön projekti alkoi vuonna 2017. Etsivä vanhustyö pyrkii saavuttamaan yli 65-vuotiaat seniorit, jotka ovat jääneet kotiin esimerkiksi puolison kuoleman tai oman sairastumisen takia.  

Asiakaslähtöinen asenne auttaa myös vapaaehtoisten rekrytoinnissa

Hyvän ikääntymisen edistämisen ja kehittämistyön lisäksi MEREO etsii asiakkailleen vapaaehtoisia kavereita. Vapaaehtoisia haetaan mm. eri asuinalueiden sosiaalisen median kanavilta sekä vapaaehtoistehtävien digitaalisilta välitysalustoilta. Tehtäväilmoitukset ovat personoituja ja kuvaavat elävästi jokaista asiakasta:

”77-vuotias nainen Helsingin Mellunmäestä kaipaisi ystävää, jonka kanssa nyt korona-aikana voisi vaikka soitella tai ulkoilla ja koronan jälkeen tavata ja tehdä asioita yhdessä, kuten käydä elokuvissa. Etsimme maanläheistä, asiakkaan sanoin ”sydämeltään viisasta” naisvapaaehtoista, jolla on itselläänkin jo elämänkokemusta ja joka ei vähästä säikähdä.”

― Kun etsimme vapaaehtoista tietylle ikäihmiselle, yritämme saada jo ilmoitukseen mukaan anonymiteetin rajoissa kuvausta asiakkaan persoonasta, kiinnostuksen kohteista ja tilanteesta, johon hän vapaaehtoista toivoo. Näin mahdollisesti samanhenkinen vapaaehtoinen huomaa ilmoituksen ja kiinnostuu siitä, kertoo MEREOn vapaaehtoistoiminnasta vastaava Anu Molarius. 

MEREOn vapaaehtoistehtävien ilmoituksista voikin moni toimija ottaa oppia – mitä paremmin ja houkuttelevammin tehtävää kuvataan, sitä todennäköisemmin siitä kiinnostuu sopiva vapaaehtoinen. Ilmoituksissa tulee aina myös kertoa mitä vapaaehtoiselta vaaditaan, kuinka pitkäksi aikaa hänen odotetaan sitoutuvan sekä tietenkin yhteystiedot ja tehtävän kuvaus. On hyödyllistä myös mainita esimerkiksi mahdollisuus työtodistuksen saamiseen. 

Voinko osallistua korona-aikana?

Koronaepidemian alussa monet aktivoituivat vapaaehtoistoimintaan. Naapureille tarjottiin kauppa-apua ja Facebookissa perustettiin auttamisryhmiä. Myös MEREO sai jopa enemmän avuntarjouksia kuin oli avun vastaanottajia. Poikkeusolojen jatkuessa avun määrä on kuitenkin vähentynyt ja ikäihmisten yksinäisyys lisääntynyt. MEREO reagoi koronatilanteeseen muuttamalla kaveritoiminnan soittokaveri- ja ulkoilukaveritoiminnaksi. Aluksi soittokavereita löytyikin, mutta kesän myötä vapaaehtoisten määrä on vähentynyt ja etenkin ulkoilukavereista on pulaa. 

― Ulkoilukavereille on paljon kysyntää, sillä monelle ikäihmiselle uloslähtemisestä on tullut suuri kynnys pitkän eristäytymisen jälkeen. Alkusyksy oli vielä hiljaista vapaaehtoisten osalta, mutta nyt muutaman viikon olemme saaneet tasaisesti vastauksia ilmoituksiimme, kertoo Molarius.

Yhteistyö tärkeässä asemassa

Kolmannen sektorin toiminnassa yhteistyöllä on usein suuri merkitys. Myös Etsivä vanhustyö -hankkeen asiakkaat löytävät toiminnan usein yhteistyökumppanien ja -verkostojen kautta. 

― Suurin osa asiakkaista tulee toimintaan Seniori-infon ja Helsingin kaupungin asiakasohjausyksiköiden ohjaamina, mutta myös muiden järjestöjen, seurakuntien tai terveysasemien työntekijöiden avulla. Myös omaiset tai seniorit itse voivat olla suoraan yhteydessä hanketyöntekijöihin, toteaa Molarius. 

Yleensä apua tarvitsevia on aina enemmän kuin vapaaehtoisia auttajia. On tärkeää, että esimerkiksi vanhustyön kohderyhmä löytää tahon, jolta voi saada apua. Järjestöjen, seurakuntien, kaupunkien ja kuntien yhteistyö on tärkeää myös vapaaehtoisten kohdalla. Jos omasta toiminnasta ei löydy vapaaehtoiselle sopivaa tehtävää, kannattaa aina ehdottaa jotain toista toimintamuotoa. Tämä lisää vapaaehtoisen positiivista kokemusta toiminnasta ja kannustaa osallistumaan jatkossakin. 

Anu Molarius on MEREO / Vanhusten Palvelutaloyhdistys ry:n vapaaehtoistoiminnasta vastaava koordinaattori.