Muuttuva toimintaympäristö ja yhteiskunnalliset tarpeet haastavat jokaisen vapaaehtoistoimintaan osallistuvan löytämään uusia keinoja varautua muutoksiin. Apukeinot ja työkalut varautumiseen sekä uudenlaisten mahdollisuuksien löytämiseen voivat löytyä kasvattamalla ennakointitaitoja ja tulevaisuustietoisuutta.

Järjestö- ja vapaaehtoistyön kiireessä ei aina löydy riittävästi aikaa toiminnan ja suunnan pohtimiseen tai kehittämiseen. Yllättävät muutokset voivat kuormittaa niin vapaaehtoisten kuin vapaaehtoistyötä koordinoivien arkea, ja nopeaa apua haetaan ratkaisuista, jotka vain paikkaavat tilannetta, mutta eivät luo pitkäjänteistä muutosta toimintaan.

Kansalaisareenan Kohti tulevaa -hanke yhdistää ennakointitiedon hyödyntämisen ja konkreettiset, toimintaan ohjaavat kehittämisen askelmerkit. Hankkeeseen osallistumalla vapaaehtoistoimijat voivat jäsentää vapaaehtoistoiminnan tulevaisuuden roolia, vahvuuksia ja uusia toimintamalleja tulevaisuustiedon kautta. Hankkeeseen osallistujat pääsevät tarkastelemaan monipuolisesti ja uteliaasti pidemmän aikavälin mahdollisuuksia ennakoinnin keinoin. 

Rohkeasti tulevaisuuden äärellä

Lisääntynyt puhe ja uutisointi erilaisista yhteiskunnallisista muutosilmiöistä ja muutosvauhdista saattavat tuntua arjessa liian abstrakteilta ja etäisiltä.

Ennakointitaidot antavat kuitenkin jokaiselle keinoja tulkita niiden vaikutuksia järjestö- ja vapaaehtoistoimintaan ja sen toimintamalleihin. Liika keskittyminen vain lähiaikojen haasteisiin ja jumitutuminen totuttuihin toimintamalleihin estää usein uteliaisuuden ja ihmettelyn uuden äärellä. Muutosten ymmärtäminen, mahdollisuuksien etsiminen ja uusien taitojen omaksuminen edellyttää kuitenkin yksilöltä ja yhteisöltä uteliaisuutta muuttuvaa maailmaa kohtaan. 

Paras keino aloittaa tulevaisuusajattelu on ottaa itselleen ja yhteisölle riittävästi aikaa erilaisten muutosilmiöiden tarkasteluun. Millaisia näkymiä ne luovat vapaaehtoistoiminnan kehittämiseen ja sen tulevaisuuden suuntaan?

Vapaaehtoistoiminnan monipuolisuus on avain vaikuttavaan kansalaisyhteiskuntaan

Vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksien havaitseminen edellyttää tulevaisuuden muutostarpeiden pohdintaa ja erilaisten toimintavaihtoehtojen rakentamista. Kentän murroksiin on helpompi vastata, kun tavat toteuttaa vapaaehtoisuutta moninaistuvat vastaamaan myös uudenlaisia tarpeita ja toiveita. Mahdollisuudet vaikuttaa kasvavat, kun vaihtoehdot lisääntyvät.

Tulevaisuuden tarkastelu auttaa toimijoita miettimään, mitkä ovat oman toiminnan tulevaisuuden toimintamallit, palvelut ja kohderyhmät, joilla se pyrkii ja kykenee jatkossa toimimaan. Tämä helpottaa myös ymmärtämään, mitkä ovat ne taidot ja kyvyt, joilla haluttu tulevaisuus on mahdollista saavuttaa.

 Vapaaehtoistoiminta on usein heikoimmassa asemassa olevien puolella tarjoten heille tukea, palveluja ja osallisuuden mahdollisuuksia. Siksi on erityisen tärkeää vahvistaa vapaaehtoistoiminnan kykyä uudistua muutosten edessä. Kun vapaaehtoistoiminnan ammattilaiset pystyvät ylläpitämään omaa toiveikkuuttaan suhteessa tulevaisuuteen, voivat he auttaa myös heitä, joille se syystä tai toisesta on juuri nyt vaikeaa.

Ajastusmallit mahdollisuuksien rakentajina tai rajaajina

Ajatusmallimme muokkaavat käsityksiämme tulevaisuudesta enemmän kuin arvaammekaan. Ne vaikuttavat siihen, mitä näemme ja mitä jätämme näkemättä, kun havainnoimme maailmaa. Ajatusmallit vaikuttavat myös siihen, miten tulkitaan tähän saakka tehtyä toimintaa ja osaamisia ja sitä, millaisena näet tulevaisuuden mahdollisuudet.  

Uudistumista voi hidastaa yhteisön jo vanhentuneet ajattelumallit. Omaksuttu ajattelu ylläpitää toimintatapoja, jotka eivät tue kehittymistä ja uuden oppimista. Tämä on inhimillistä ja ymmärrettävää, sillä tavat ovat yhteisölle tuttuja ja helppoja, ja todennäköisesti ne ovat palvelleet toimintaa aikanaan myös hyvin. Osa yhteisöön juurtuneista toimintamalleista kuitenkin vanhenee vääjäämättä, ellei niihin kohdisteta kyseenalaistamista ja toisinajattelua. Tulevaisuusajatteluun on sisäänrakennettu nykytilan kyseenalaistaminen. Sitä käyttämällä voidaan työyhteisössä yhteisesti huomata, että toimijat tarvitsevat lisää osaamista jostakin toiminnan osa-alueesta. Ratkaisuna tähän voitaisiin esimerkiksi järjestää työpäivä, joka keskittyisi vain osaamiseen ja kouluttautumiseen tai vaikkapa uusien rutiinien muodostamiseen. Tulevaisuusajattelu voi tehdä toimijoista kokoaan suurempia, kun uudistumista eivät hidasta vanhentuneet ajatusmallit.

Ennakointi luo pohjaa osaamiselle, jolla yhteisö vastaa muutosvoimiin

Ennakointi parantaa mahdollisuuksia toimia monimutkaisissa, haastavissa ja muuttuvissa olosuhteissa sekä helpottaa yhteisön jatkuvaa oppimista. Kun vapaaehtoistoiminnan vaatimukset muuttuvat, paineet muutostarpeisiin vastaamisessa voivat haastaa yksilöä liikaa, ellei mukana uuden oppimiseen saada koko yhteisön tuki.  Ennakointi onkin onnistunut silloin, kun yhteisöllä on osaamista hyödyntää monipuolista tulevaisuusajattelua ja arvioida kehityskulkujen vaikutuksia nykyhetkessä sekä arjen tasolla. Kun ennakointitietoa hyödynnetään laajasti läpi toimintakentän ja uutta osaamista rakennetaan sen päälle, osaaminen kehittyy ja syvenee osana arkea. Tällöin työyhteisön uuden oivaltaminen ja oppiminen on kestävää, motivoivaa ja yhteisön hyvinvointia tukevaa.

Teksti: Mari Tähjä

Kirjoittaja toimii Kansalaisareenan Kohti tulevaa -ennakointihankkeen projektipäällikkönä ja tulevaisuusmuotoilijana.

Kohti tulevaa – hanke pyrkii tuomaan tukea ja koulutusta vapaaehtoistyön arkeen tarjoamalla uudenlaisia näkökulmia ja osaamista kehittää vapaaehtoistoiminnan kenttää ennakointitietoa keräämällä ja hyödyntämällä.

Teksti on julkaistu aiemmin Kansalaisareenan sivuilla 12.9.2022.

Tervehdys täältä Espoon keväisiltä kalliorannoilta. Olen Väisäsen Heli ja aloitin maalis-huhtikuun vaihteessa Vapaaehtoistyö.fi-palvelun hankepäällikkönä. Jo näiden ensimmäisten viikkojen jälkeen huomaan tulleeni välittämisen ja innostuksen äärelle. On ollut suuri ilo saada liittyä työtiimiimme työskentelemään vapaaehtoistehtäviä tarjoavien ja vapaaehtoistyötä etsivien palveluksessa.

Kuten hyvin tiedämme, vapaaehtoistyön merkitys on yhteiskunnallemme valtavan suuri, sekä euroina että hyvinvointivaikutuksiltaan. Vapaaehtoistyötä tekevät muodostavat auttamisen kivijalan, jota ilman yhteiskuntamme ei pysyisi pystyssä. Myös omassa kokemusmaailmassani vapaaehtoistyön korvaamattomuus on näkynyt jo lapsuudestani lähtien, vaikkakin vasta aikuisiällä olen ymmärtänyt sen todellisen arvon. Eri harrastuksissani mm. kulttuurin ja liikunnan parissa vapaaehtoiset ovat ammattilaisten rinnalla mahdollistaneet toiminnan ja näin on edelleen. Juttelin aika vasta erään sukulaiseni, entisen ammattilaisjääkiekkoilijan kanssa, jolla on vieläkin niin suuri palo oman lajinsa pariin, että hän vapaaehtoistyönään valmentaa ja siirtää omaa tietotaitoaan nuoremmilleen.

Myös työurallani vapaaehtoiset ovat aina olleet erityisen tärkeässä roolissa. Olen koulutukseltani mm. kulttuurin ja taiteen tuottaja ja toiminut eri festivaaleilla toiminnanjohtajan, koordinaattorin ja tuottajan tehtävissä. Toteuttamani festivaalit ja tapahtumat eivät olisi onnistuneet alkuunkaan, mikäli mukana ei olisi ollut sitoutuneita vapaaehtoisia mitä moninaisemmissa tehtävissä. Tapahtumajärjestämisen lisäksi olen nähnyt vapaaehtoisten merkityksen työskennellessäni eri järjestöissä ja viimeisimpinä vuosina vanhusalan asiantuntijaverkostoissa. Vapaaehtoiset ovat ammattilaisten rinnalla tärkeässä roolissa eritoten heikommassa asemassa tai muutoin haasteellisessa tilanteessa elävien turvaverkkoa rakennettaessa.

Oma toimintani vapaaehtoistehtävissä on kohdentunut lähinnä digiauttamiseen. Viime talvena kävin myös saattohoidon vapaaehtoisen peruskurssin ja sellaiseen tehtävään haaveilen joskus pääseväni mukaan. Yksi parhaita asioita vapaaehtoistyötä tehdessä on mielestäni se, että silloin voimme unohtaa kaikki siviilielämän ammatteihin ja koulutuksiin liittyvät tittelit ja nimikkeet. Saamme kohdata toisemme aidosti ihmisinä.

Kokemukseni vapaaehtoistyön merkityksestä sekä työtehtävissäni että tavallisena rivikansalaisena antoivat minulle myös loistavan aiheen Turun kauppakorkeakoulun lopputyöhöni, jossa tarkastelin järjestölähtöisen vapaaehtoistyön merkitystä julkisen palvelutuotannon kumppanina. Tuolloin eräs haastateltavani esitti kysymyksen:

”Sehän tässä niinkö oikeastaan on se pointti, että miten me löydetään ne ihmiset, joilla ois halua tehdä sellaista vapaaehtoistyötä, joka ois helposti järjestettävissä ja sillä ois lisäarvo esim. yksinäisyyden ehkäisemisessä.”

Nyt voisin vastata hänelle, että kannattaa klikata sivustolle Vapaaehtoistyö.fi ja joko ilmoittaa vapaaehtoistehtävä tai ilmoittautua tehtävään sekä levittää sanaa sivustosta muillekin.

Tähän uuteen työhön perehtyessäni olen yllätyksekseni todennut, kuinka suuri käyttäjäkunta sivustollamme jo tällä hetkellä on. Vuosittain tuhannet eri-ikäiset kansalaiset ilmoittautuvat vapaaehtoistehtäviin ja tehtäviä ilmoittavia organisaatioita on niitäkin valtava määrä. Olen pohtinut suosion syytä ja uskon sen johtuvan siitä, että sivuston kehittämistyötä tehnyt loistava työryhmä on heti alusta alkaen osannut ajatella palvelua käyttäjien näkökulmasta eli aidosti asiakaslähtöisesti. Sivustomme jatkokehittäminen ja levittämistyö eri puolille Suomea jatkuu Kirkkopalvelut ry:n ja Kansalaisareenan yhteisen Vapaaehtoistyö.fi-tiimimme sekä yhteistyöverkostojemme ja sivustoa käyttävien yhteistyönä. Suuri kiitos siitä kaikille!

Silloin kun en ole työn äärellä, minut voi löytää vaikkapa sauvakävelyltä, pyöräilemästä, jonkin kulttuuri- tai taide-elämyksen parista, luontoretkeltä metsästä tai mereltä ja näin kesän kynnyksellä jälleen myös kakkoskotimme eli vanhan maalaistalon puutarhasta, jossa kasvukausi on jälleen lähtenyt vauhdilla käyntiin.

Toivotan sinulle ja meille kaikille mukavaa kesän odotusta ja onnistumisen iloa tärkeän yhteisen tehtävämme äärellä!

Heli

Minut tavoittaa osoitteesta [email protected] ja Vapaaehtoistyö.fi-palveluun liittyviä kysymyksiä voi lähettää myös asiakaspalvelumme osoitteeseen [email protected].

Kansainvälisen vapaaehtoistyöleirin vetäjänä pitää varautua monenlaisiin yllättäviin tilanteisiin. Parhaimmillaan kokemuksesta jää vapaaehtoiselle uusia ystäviä, kokemuksia ja oma ajattelu voi avartua ihmisten kohdatessa yhteisen päämäärän merkeissä.

Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry eli KVT järjestää kesäisin Suomessa kuudesta kymmeneen leiriä, joille saapuu vapaaehtoisia ympäri maailman. Yhdessä leiriläiset pääsevät vaikkapa kylätaloa kunnostamaan, pystyttämään kansanmusiikin festivaalia tai jakamaan hävikkiruuasta valmistettuja ilmaisia aterioita. Toimivan leirin ytimessä on yhdessä tekeminen ja uusiin kulttuureihin tutustuminen, sillä uskomme, että näin voimme luoda ymmärrystä sekä arvostusta erilaisuutta kohtaan ja näin jopa rauhaa ruohonjuuritasolla. Jaetun kokemuksen syntymisessä leirinvetäjällä on tärkeä rooli. 

“Perustimme leirinvetäjäparini kanssa WhatsApp-ryhmän noin viikko ennen leirin alkua. Oli kiva jo etukäteen tutustua hieman tuleviin leiriläisiin. Leirin ensimmäisenä päivänä heitä saapui yksitellen, ja oli ihana ottaa avosylin jännittyneet osallistujat vastaan. Meitä vetäjiä jännitti myös kovasti! Ensimmäisenä iltana kokoonnuimme yhdessä kuulostelemaan fiiliksiä ja sopimaan yhteisistä säännöistä. Oma fiilis oli innokas, sillä oli mahtavaa viettää seuraavat kaksi viikkoa motivoituneen ja innokkaan porukan kanssa”, kertoo kesällä 2019 leiriä vetämässä ollut Leena.

Ryhmän yhteishengen nostatus voi tuntua isolta vastuulta, mutta leirinvetäjät eivät ole yksin tehtävän edessä. KVT kouluttaa leirinvetäjät ja on tukena tarvittaessa myös leirin aikana. Aikaisempi kokemus samankaltaisista tehtävistä ei siis ole leirinvetäjänä toimimisen edellytyksenä, vaan avoin mieli ja toimeen tarttuva asenne vievät pitkälle. Englannin kielen osaaminen on ainoa ehdoton vaatimus leirinvetäjille, jotta kommunikointi onnistuu kaikkien leiriläisten kanssa.

Vapaaehtoistyön muotona leirinvetäjyys tarjoaa paljon tekijälleen. Kesällä 2021 leiriä vetämässä ollut Riina sai kokemuksesta myös uutta näkökulmaa koto-Suomeen: “Leirinvetäjänä Suomessa pääsi kokemaan kansainvälisiä ihmisiä, ruokia ja tunnelmaa, ihan vaan kotoisassa Jyväskylässä. Korona-aikaan järjestetty leiri oli pienimuotoinen, mutta sitäkin intensiivisempi kokemus ihanine ihmisineen. Itse näki myös suomalaisen kulttuurin erikoisuuksia aivan uudenlaisesta näkökulmasta leiriläisten mukana siihen tutustuessa. Keskikesä antoi parastaan ja esimerkiksi puhtaissa järvivesissä uinnista työpäivän päätteeksi nautti koko porukka.”

Lisäksi leirinvetäjyys sopii tilanteeseen, jossa etsit lyhytaikaisempaa vapaaehtoisuuden muotoa. Leiriä ennen osallistut valmennukseen sekä jonkin verran leirin etukäteisvalmisteluihin ja leirin jälkeen kirjoitat lyhyen raportin kokemuksestasi. Syksyllä kutsumme kaikki kuluneen kesän leirinvetäjät vapaamuotoiseen virkistyspäivään, johon osallistumisesta toki päätät itse. Pyrimme pitämään leirinvetäjistä hyvää huolta ja siksi valmennuksissa tullaan keskustelemaan muun muassa omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta vapaaehtoisena.

Jos innostuit leirinvetäjyydestä, voit hakea heti osoitteessa [email protected] tai Vapaaehtoistyö.fi-palvelun ilmoitusten kautta (linkit eri paikkakuntien tehtäväilmoituksiin tekstin lopussa).

Lisätietoja saat samasta sähköpostiosoitteesta sekä nettisivuiltamme. Voit myös vinkata tästä mahdollisuudesta esimerkiksi opiskelijalle, joka etsii kesäksi harjoittelupaikkaa. Pienenä toimijana olemme iloisia kaikesta avusta ja tuesta!

Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry (KVT) on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö, joka edistää ruohonjuuritason toiminnalla rauhaa, yhdessä tekemistä, yhdenvertaisuutta ja aktiivista kansalaisuutta. Toimintamuotoina ovat muun muassa kansainväliset vapaaehtoistyöleirit ja pidempiaikaiset vapaaehtoistyöprojektit ulkomailla.

Hae leirinvetäjäksi:

Tuusula

Rääkkylä

Helsinki

Jyväskylä

Kaukonen

Saarela

Kuva: Stella-Filda Nyamande, 2022, Kaukonen

HelsinkiMission sateenkaaritukihenkilöt tapaavat tukinuortaan säännöllisesti noin vuoden ajan. Susanna ja Ada kertovat kokemuksiaan tukisuhteesta, joka on ollut antoisa ja inspiroiva molemmille.

Helsinkiläiset Susanna Nurmi ja Ada Sirkiä tutustuivat toisiinsa lähemmäs vuosi sitten HelsinkiMission sateenkaaritukihenkilötoiminnan kautta. Aiemminkin vapaaehtoistyötä tehnyt Susanna kokee nuoren tukihenkilönä toimimisen hyväksi keinoksi tarjota konkreettista tukea ja apua. Myös hänen elämäntilanteensa on sopiva toimintaan osallistumiseen.

− Ensimmäisellä tapaamiskerralla menimme kahville ostoskeskukseen ja meillä lähti juttu heti hyvin luistamaan. Ada oli saman tien todella avoin ja rohkea, Susanna muistelee.

Sittemmin Susanna ja lukiossa opiskeleva Ada ovat käyneet yhdessä esimerkiksi taidenäyttelyssä, kirpputorilla, kirjastossa lautapelejä pelaamassa, Linnanmäellä ja drag show´ssa. He tapaavat pääsääntöisesti yhdestä kahteen kertaan kuukaudessa ja pitävät välillä yhteyttä myös tekstiviestitse.

− Yleensä tapaamisemme päätyvät aina siihen, että olemme ruoan ja kahvin äärellä, Ada naurahtaa. − Nykyisin ei tunnu, että menisin tapaamaan tukihenkilöäni vaan ennemmin jotakuta kaveriani.

Inspiroivia keskusteluja turvallisen aikuisen kanssa

Mukavan yhdessäolon ja tekemisen lomassa Susannan ja Adan keskustelunaiheet liittyvät usein queer-kulttuuriin sekä heidän ajatuksiinsa ja kokemuksiinsa sateenkaarevuudesta. Queer-termillä viitataan joustavasti ja laajasti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluviin ihmisiin sekä ajattelumalliin, jossa kyseenalaistetaan yhteiskunnan seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyviä normeja.

− Minulle oli uutta, että voin puhua näistä asioista itseäni vanhemman ihmisen kanssa tuntien oloni turvalliseksi. Puhumme sateenkaarevuudesta rakentavalla tavalla ja myös vitsailemme paljon. On kivaa puhua sellaisista asioista, jotka ovat yhteisiä, kertoo Ada.

Susanna kokee tärkeäksi kertoa Adalle myös käytännön vinkkejä, millaisissa paikoissa ja ajankohtaisissa tapahtumissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset käyvät Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla. Tätä kautta myös verkostoituminen ja uusien ystävien löytäminen voivat helpottua.

− En aiemmin tiennyt esimerkiksi, että Helsingissä on queer-kahviloita, Ada sanoo.

− Ja tänään Ada kysyi minulta, voinko vinkata uudelleen erään queer-ystävällisen kampaajan, josta olin aiemmin maininnut, Susanna toteaa.

Ada kuvailee Susannan kanssa käytyjä keskusteluita inspiroiviksi.

− Saan niistä paljon uusia näkökulmia, joita mietin vielä myöhemminkin. Tapaamisten jälkeen oloni on kuitenkin rento ja rauhallinen. Minulle tulee keskusteluistamme myös toiveikas olo, kun ymmärrän, että saan vielä oppia ja kokea paljon tulevaisuudessa.

”Sateenkaariyhteisö on eräänlainen kannustusjoukko”

Nuoren tukihenkilönä toimiva Susanna Nurmi kertoo löytäneensä oman queer-yhteisönsä 23-vuotiaana yliopisto-opintojen kautta. 

− Se mullisti koko elämäni. On äärimmäisen tärkeää, että on olemassa ihmisiä, jotka ottavat sinut avosylin vastaan sellaisena kuin olet ja antavat täyden hyväksyntänsä. Joskus ihminen voi näennäisesti hyväksyä queer-identiteetin, mutta toivoo silti sinun käyttäytyvän kuin hetero.

− Sateenkaariyhteisö on eräänlainen kannustusjoukko, joka kannustaa olemaan avoimen queer. Tästä yhteisöstä on tullut minulle toinen perhe ja toinen koti, mikä on korvaamatonta.

Ympäristön ahtaat käsitykset sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta vaikuttavat puolestaan haitallisesti monen nuoren hyvinvointiin ja osalla ne aiheuttavat myös mielenterveysongelmia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan moni sateenkaarinuori joutuu kokemaan kiusaamista, väkivaltaa ja ulkopuolisuuden tunnetta. HelsinkiMission sateenkaaritukihenkilötoiminnan kautta nuoret saavat tärkeää tukea turvalliselta aikuiselta seksuaalisuuteen ja sukupuoli-identiteettiin liittyvissä kysymyksissä.

− Minulla on mahdollisuus olla sateenkaarinuorelle sellainen aikuinen, jollaista olisin itse tarvinnut teininä. On ihanaa, että pystyn myötävaikuttamaan myös siihen, että joku toinen voi löytää oman yhteisönsä mahdollisimman hyvissä ajoin, Susanna kertoo.

Filosofian opintoihin ulkomaille tähtäävä Ada kokee, että tukisuhteen ansiosta hän on saanut lisää rohkeutta olla avoimesti oma itsensä ja tuoda sateenkaarevuutta yleisemmin esille myös opiskelupäivien aikana.

− Olen saanut enemmän itsevarmuutta artikuloida ajatuksiani ja tunteitani muille ihmisille. Olen esimerkiksi pitänyt koulussa puheita sateenkaari-aiheista ja alkanut järjestämään kuraattoreiden kanssa sateenkaarikahvilaa. Enää ei tunnu nololta tai provosoivalta puhua näistä aiheista. Aiemmin joidenkin aikuisten suhtautuminen vaikutti tuollaisiin tuntemuksiin.

Tärkeää ja antoisaa vapaaehtoistyötä

Sateenkaarevuutta on välttämätöntä normalisoida, painottavat Susanna Nurmi ja Ada Sirkiä. He muistuttavat, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia ihmisiä on kaikkialla ja mitä todennäköisimmin aivan jokaisessa oppilaitoksessa ja työyhteisössä.

− Sateenkaarevilla ihmisillä pitäisi aina olla mahdollisuus olla oma itsensä kaikkialla eikä vaikkapa pelkästään kesäkuussa Priden aikaan. Jokaisella on oikeus olla olemassa ja jokainen on arvokas sellaisena kuin on, Susanna sanoo.

− Olen suositellut myös ystävilleni, että jos heillä vain on aikaa ja energiaa niin kannattaa hakea HelsinkiMissiolle sateenkaaritukihenkilöiksi. Tämä toiminta on todella antoisaa, kiinnostavaa ja inspiroivaa.

HelsinkiMissiolla tukihenkilösuhteet kestävät noin vuoden, mikä tulee pian Susannalla ja Adalla täyteen.

− En häviä mihinkään, jos et halua. Tietysti voit olla, että kiitos vuosi riitti – mutta olen tavoitettavissa jatkossakin, Susanna tuumaa Adalle iloisesti nauraen.

Hae tukihenkilöksi:

Nuorten tukihenkilöt — HelsinkiMissio

Hae tukihenkilöksi Vapaaehtoistyö.fi-palvelun kautta

Kuva: Jani Laukkanen

Näin koirapuistossa lappusen, jossa etsittiin koiranomistajia iäkkäiden ulkoiluystäviksi. Minä – Laura – ajattelin heti, että tämä voisi olla minun ja Helgan yhteinen juttu. Helga on 4-vuotias rauhallinen suomenlapinkoira, joka on hyvä lukemaan ihmisten tunnetiloja ja mielestäni täydellinen tällaiseen toimintaan. Olemme Helgan kanssa melko samanlaisia. Minulla yleensä synkkaa kaikkien ihmisten kanssa iästä riippumatta. Olen tottunut kohtaamaan iäkkäitä työn puolesta puhelimessa ja koen tärkeäksi antaa heille aikaa. Kun muutenkin käymme Helgan kanssa ulkoilemassa, niin miksemme samalla voisi ottaa jonkun ulkoilukaveria kaipaavan mukaamme.

Toimintaan perehdyttämisen jälkeen kaupungin ulkoiluystävätoimintaa koordinoiva Tanja järjesti meille yhteisen tapaamisen ulkoiluseuraa vailla olevan iäkkään miehen kotiin. Keittiön pöydän ääressä mies kertoi asuneensa Raumalla jo vuosikymmeniä, mutta ei siltikään oikein tunne täältä ihmisiä, kun lapsuuden- ja nuoruuden ajan kaverit ovat muualla. Aikuisiällä tutustuminen ei ollutkaan enää niin helppoa kuin nuorempana. Lenkkiseuraa ei ole ja muutenkin ulkoilukaverin läsnäolo toisi ikämiehelle turvaa, jos ulkoillessa jotain sattuisi.

Kun tapasimme kävelyn merkeissä, huomasimme tulevamme hyvin juttuun. Molemmilla on halu yhteiseen ulkoiluun ja pyrimme kävelylle kerran viikossa, joko tiistaina tai keskiviikkona. Viestittelemme, jos suunnitelmiin tulee muutoksia esim. huonon ulkoilusään takia. Lenkille lähdemme työpäiväni jälkeen neljän maissa ja lenkkeilemme yleensä puolesta tunnista tuntiin vähän reittiä vaihdellen. Kaverini kävelee vähän huonosti ja käyttää siksi sauvoja tukenaan. Välillä voimme pysähtyä rapsuttamaan Helgaa ja jatkamme sitten taas matkaa. Koira tuo toimintaan iloisuutta ja siitä syntyy helposti keskustelua. Helga itse itkee aina innosta, kun tapaamme iäkkään ulkoilukaverimme.

Koen saaneeni tämän vapaaehtoistoiminnan myötä itselleni uuden ystävän ja uskon, että iäkäs ulkoilukaverini on samaa mieltä. Toiminta tuo hyvän mielen ja tuntuu itselle hyvin luonnolliselta. Meillä on ollut kävellessä tosi antoisia keskusteluja. Yksi mieleenpainuvimmista keskusteluistamme lähti liikkeelle lahjaksi saamastani Aaveiden Rauma -kirjasta. On kiva huomata, että kaverini lähtee erilaisiin juttuihin mukaan. Olen ollut jopa vähän yllättynyt siitä, miten syvällisistä asioista olemme jo keskustelleet melko lyhyellä tuntemisella. Ajattelen ulkoilukaverini olevan kuin ”varavaari” minulle ja Helgalle. Helga on saanut kaverin lisäksi uuden aktiviteetin, jossa pääsee opettelemaan rauhallisempaa menoa.

Ulkoiluystävänä toimiminen edellyttää mielestäni positiivista asennetta, tilannetajua ja kykyä lukea toista ihmistä. Toiminta sopii täysi-ikäiselle, joka on valmis kohtaamaan ihmisiä aikuisena aikuiselle. Ei pidä luovuttaa, jos homma ei heti lähde lentoon tai ensimmäisen ulkoilukaverin kanssa kemiat eivät kohtaa. Ymmärrän hyvin ihmisen tarpeen sosiaalisiin suhteisiin. Olisikin hienoa, jos ihmiset lähtisivät enenevässä määrin mukaan tällaiseen toimintaan.

Teksti: Ulla Pohjanmaa Laura Saarisen kertoman pohjalta

Tossut ja tassut liikkeelle (2022–2024) on Ikäinstituutin koordinoima hanke, joka edistää iäkkäiden ulkoilua vapaehtoistoiminnan keinoin. Hankkeessa kehitetään kahta uutta tapaa ulkoiluavun lisäämiseksi: ulkoiluystävätoimintaa koiranomistajien toteuttamana sekä ulkoiluystävärinkiä, jossa vastuu iäkkään ulkoilussa auttamisesta jakautuu useamman vapaaehtoisen kesken.

Ulkoiluystäviä koulutetaan Raumalla jälleen 24.4. alkaen. Tutustu tarkemmin: Ulkoiluystäväksi iäkkäälle koiran kanssa

Muut koiranomistajille suunnatut ulkoiluystäväkoulutukset löydät täältä: https://www.ikainstituutti.fi/tossut-ja-tassut-koulutukset/

Moi, mä olen Mikko ja seuraavassa tekstissä haluan kertoa vapaaehtoistyöstä, jota olen tehnyt jo vuodesta 2007.

Kaikki alkoi, kun olimme muuttaneet takaisin minun ja vaimoni kotikuntaan Mäntsälään. Olin siihen aikaan koti-isä tyttärellemme. Vaikka tyttäreni oli vielä pieni ja isää kotona tarvitseva, niin aloin pikku hiljaa miettiä myös omaa elämääni kodin ulkopuolella. Olin työkyvyttömyyseläkkeellä rajussa auto-onnettomuudesta saatujen vammojen takia.

Kiinnostus vapaaehtoistyöhön lähti jo vuosia aikaisemmin. Tosin jalkapallovalmentajan roolissa, mutta yhtä lailla on vapaaehtoisesta valmentaa ilman minkäänlaista korvausta.

Vuosi 2007 oli kuitenkin se vuosi, milloin löysin kutsumustyön, mitä olen tehnyt aina tähän päivään asti.

Ensi alkuun vapaaehtoistyöt oli lähinnä yhdistystoimintaa, kun Mäntsälässä oli vielä paikallinen Invalidiliiton yhdistys, ennen kuin se sulautui Järvenpäänseudun Invalidit ry:n. Vuosina 2007-2010 Invalidiliitto haki paikallisia toimijoita koulutukseen nimeltä ”Iskujoukko”. Meidän tehtävänä oli auttaa vammaisia ihmisiä, jos heillä oli vaikka ongelmaa hakemuksissa, valituksissa, tms.

Vuonna 2010 löysin paikallislehdestä ilmoituksen, että vapaaehtoisten sekä Mäntsälän kunnan nuorisopalvelun pyörittämä Yökahvila kaipaa uusia vapaaehtoisia. Yökahvila oli perjantaisin avoinna oleva nuorisotila, jossa oli 3-5:n vapaaehtoisen lisäksi vastuuhenkilö kunnan nuorisotoimesta. Yökahvila oli päihteetön vaihtoehto 13―17-vuotiaille nuorille. Monitoimitalon nuorisotiloissa on biljardipöytä, tietokoneet, liitokiekko, pingis, pleikkari, jne. + kahvia, mehua, suolaista ja makeaa tarjottavaa. Olin 7 vuotta mukana kuvioissa. Valitettavasti toiminta loppui 2017, kun vapaaehtoisia ei oikein enää ollut riittävästi.

Vuonna 2015 olin perustamassa Mäntsälän Nuorten Kummit ry -yhdistystä. Ensimmäinen tapahtuma oli samaisen vuoden päättäjäispäivystys, jonka suoritimme keskusurheilukentän liepeillä. Tarkoituksenamme oli pitää huolta, grillata juhlivalle nuorisolle makkaraa ja lettuja sekä tarjota virkistävää mehua/vettä ja seurata että kaikki menee hyvin. Tätä päivystystä jatkoimme säännöllisesti, kunnes koronapandemia tuli häiriöksi. Viimeisin päivystys oli viime vuonna 2022.

Seuraavaksi oli ”Kummilan” vuoro. Kummila toimi joka toinen lauantai ja se oli avoin nuorille, vähän samalla periaatteella kuin Yökahvila toimi. Kokeilimme toimintaa kolmessa eri paikassa. Välillä porukkaa oli paljon ja välillä taas melko hiljaista. Nuoret kyllä piti, kun oli paikka mihin sai tulla viettämään lauantai-iltaa.

Olen myös vaikuttanut vanhempainyhdistyksissä. Ollessani Kirkonkylän Koulun ala-asteen vanhempainyhdistyksessä, eräs jäsen sai idean erään nuoren artistin esiintymisestä koululla. Homma laajeni sen verran, että lopulta päädyimme järjestämään vuonna 2016 Mäntsälän Perhepäivän kuuluisalla Mäntsälän Suurlavalla.

Olen myös ollut mukana paikallisen MLL:n tapahtumissa. Suojatiepäivystys (tai #koulutienturvaajat) on ollut osana Mäntsälän kouluja vuodesta 2011-2012. Olen alusta lähtien ollut yhtenä vastaavana päivystäjänä tyttäreni entisen koulun kouluteillä. Lisäksi olen ollut vapaaehtoisena järjestäjänä ja talkoolaisena monissa muissa tapahtumissa.

Motiivina vapaaehtoistoiminnalle on avun antaminen

Minua on motivoinut vapaaehtoistyössä suuresti apu, jota kohderyhmälle annan yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa. Minua kun on autettu/autetaan, niin tiedän sen [arvon] varsin hyvin.

Parhaat hetket on ehdottomasti ne, kun näkee kuinka muutkin vanhemmat innostuvat mm. päättäjäispäivystykseen osallistumaan. Lisäksi se, että nuoret muistaa meidät vapaaehtoiset vuosienkin jälkeen.

Vapaaehtoistoiminnassa voi myös uupua

Voimat on ollut välillä loppu mm. päättäjäispäivystyksen aikana, kun kävellään pitkin keskusurheilupuistoa ja lähiseutua, niin voi olla varma että kroppa on melko loppu, kun kotia pääsee. Henkisellä puolella olen opiskellut nollaamista, mikä onkin aika hyvin onnistunut. Mutta pakko tunnustaa, että välillä jää asiat päähän ja tuon ”duunit himaan”, varsinkin, jos tapaus tuo mieleen oman nuoruuden.

Parasta antia vapaaehtoistyö antaa, kun saa tehdä jotakin tärkeää duunia. Myös ihmiskontakteja on tullut lukuisia vapaaehtoistyön kautta. Vaikka en julkisuudesta niin välitä, niin myös sydäntälämmittävä tunnustukset on vuonna 2020 ”Vuoden Mäntsäläläinen” & ”Vuoden 2020 Paras Palveluntuottaja”.

Vapaaehtoistyö on muuttanut muotoaan paljon vuodesta toiseen. Näiden 16 vuoden aikana valitettavasti yksilöllinen vapaaehtoistyö on ollut katoavaa. Onneksi kumminkin suuremmat organisaatiot (SPR & MLL, jne.) jatkavat toimintaansa, tosin koronapandemian rajoitukset näkyvät vieläkin mm. tapahtumien supistumisessa, kun vapaaehtoisia ei ole tarpeeksi. Voin kuitenkin olla tiennäyttäjänä uusille vapaaehtoisille!

Siispä kannattaa katsoa vapaaehtoistyön kortit. Voit löytää niistä aivan uuden asian, johon tykästyt!

Kuva: Mikko ja Kasper-kissa