Kaisa toimii Vahvikelinjan vapaaehtoisena. ”Vahvikelinjan vapaaehtoistyö on helppo toteuttaa. Saa valita, paljonko tekee ja tekeminen tapahtuu kotoa käsin.” Kaisalle on tärkeää, että vapaaehtoistoiminnalla on mahdollista tavoittaa ikäihmisiä ympäri Suomen niin kaupungissa kuin haja-asutusalueellakin, joissa asuu paljon ikäihmisiä, mutta iäkkäiden tekemistä ja tapahtumia on melko vähän. ”Puheluissa jokainen saa yksilöllisesti juuri sitä, mitä kaipaa ja haluaa. On se sitten keskustelua, jumppaa, aivojumppaa, muistelua tai mitä tahansa virkistävää ikääntyvälle merkityksellistä.” Kaisalle on myös tärkeää olla mukana toiminnassa, jolla ehkäistään iäkkäiden yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. ”Pieni hetki omaa aikaa, jonka antaa muille, tuo moninkertaisesti hyvän mielen itselle”, hän toteaa.
Vahvikelinjan vapaaehtoiseksi ryhdytään käymällä verkkokoulutus. Kaisan mielestä koulutus oli selkeä ja se antoi tukea vapaaehtoistoiminnan aloittamiseen. ”Oli hyvä, että koulutus oli kahdessa osassa. Ensimmäisen koulutusillan ja materiaaleihin perehtymisen jälkeen oli helppo vielä palata mieltä askarruttaviin kysymyksiin.”
Organisoivan tahon tuesta Kaisa kertoo, että säännölliset sähköpostiviestit, tapaamiset verkossa sekä yhteiset koulutusluennot tukevat tekemistä ja tuovat turvallisen olon. ”Matalalla kynnyksellä uskaltaa ottaa yhteyttä ja varmistaa asioita.” Vahvikelinjan vapaaehtoistoimintaa tehdään yksin kotoa käsin puhelimen välityksellä. ”On tärkeää, että taustalla on aktiivinen ja herkästi toimiva taho, jolta saa apua ja neuvoa”, Kaisa toteaa. Hänelle on tärkeää, ettei mielen päälle ei jää asioita painamaan.
Kaisan mukaan välitön palaute puheluissa on ollut aina hyvää. Vapaaehtoinen voi kokea onnistuneensa, kun puheluissa kuulee vaikkapa arjen aktiivisuuden lisääntyneen puheluissa annettujen vinkkien avulla. Iäkkään ihmisen päiviin on löytynyt jotakin uutta ja mukavaa sisältöä elämänlaatua lisäämään.
Piia aloitti Vahvikelinjan vapaaehtoisena koronasyksynä 2020. ”Kun luin Vahvikelinjasta, innostuin välittömästi. Vahvikelinjan konsepti on mielestäni äärimmäisen hyvä! Ei pelkkää keskustelua, vaan toimintakykyä ylläpitävää toimintaa soittajan kiinnostuksen mukaisesti.” Vapaaehtoistoiminta täytti myös muut Piian kriteerit: kohderyhmänä on ikääntyneet ja toimintaa tehdään kotoa käsin. Piia kertoo saaneensa vapaaehtoistoiminnan kautta kartutettua myös opintopisteitä.
”Vapaaehtoistoiminta tuottaa minulle iloa ja hyvää mieltä.” Piiasta on merkityksellistä tuoda omalla toiminnalla tuoda piristystä toisen ihmisen elämään. ”Vapaaehtoistoiminta konkretisoi sen, miten pienellä oman ajan ja läsnäolon antamisella, voi olla toiselle ihmiselle todella iso merkitys.” Joskus soittajan kanssa löytyy molempia erityisesti kiinnostava aihe esimerkiksi lukeminen. ”Olen saanutkin soittajilta vinkkejä kiinnostavista kirjoista.” ”Yhteys toiseen ihmiseen energisoi myös itseäni”, Piia kertoo.
Myös Piian mielestä verkkokoulutus antoi hyvät ja riittävät perusvalmiudet Vahvikelinjalla päivystämiseen. ”Oli mukava kuulla koulutuksessa jo vapaaehtoisena toimivan puheenvuoro. Se muistutti siitä, että vapaaehtoisena toimitaan ihan tavallisina ihmisinä, eikä siinä tarvita mitään erityistaitoja.” Piian mielestä hyvä organisointi viestii siitä, että vapaaehtoisia arvostetaan.
Piian näkemyksen mukaan osa soittajista on yksinäisiä. Heille Vahvikelinja voi olla ainoa paikka, jossa joku kysyy, että ”mitä sinulle kuuluu”. Osalle taas Vahvikelinja voi olla mukava lisä muiden sosiaalisten kontaktien lisäksi. ”Olipa kyse kummasta tahansa, pidän Vahvikelinjaa tärkeä palveluna.” Osalla soittajista on haasteita muistin kanssa ja heille esimerkiksi yhdessä tehty visailu voi tarjota tarpeellisia onnistumisen kokemuksia. Piia kertoo, miten monen soittajan kanssa puhelun aikana myös nauretaan yhdessä – iloa ja hyvän mielen hetkiä tuskin kenelläkään on liikaa. Piian kokemuksen mukaan osa soittajista kaipaa nimenomaan kuuntelijaa, joka on siinä hetkessä soittajaa varten.
Vahvikelinjan videon pääset katsomaan linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=4twZoOPzhQ8
Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Vanhustyö-lehdessä 3/2022.
Kuva: Terhi Valkonen Törsleff