Turun Seudun Vanhustuki on jälleen ollut aikaansa edellä kehittäessään Kuntoilukummi -toimintaa. Kuinka tärkeää onkaan, että ihminen – kaikista terveysongelmista huolimatta – liikkuu voimiensa mukaisesti. Monesti liikunnan palkinto on pääsy ulos. Meille, joille se on itsestäänselvyys, emme aina pysty sitä edes ymmärtämään.

Kuntoilukummi on vapaaehtoinen, jolle Vanhustuki on järjestänyt koulutusta ja jossa fysioterapeutti ohjaa toimintaa. Henkilö, jonka luokse kuntoilukummi tulee, on kotona asuva ikäihminen, jolla on vaikeuksia lii­kkua tai liikunta on loppunut lähes kokonaan. Fysioterapeutti on käynyt henkilön luona selvittämässä tilannetta ja sen perusteella laatinut ohjelman, jota kuntoilukummi ja ikäihminen sitten toteuttavat.

Kummi ja ikäihminen tapaavat joka toinen viikko sovittuna aikana ja käyvät läpi ohjelmassa olevat liikkeet. Tarkoitus on, että henkilö tapaamiskertojen välillä myös itsekseen jumppaa ohjelman mukaisesti.

Epäonnistumiset kuuluvat kuvaan. Syitä on monia, sillä elämä on kovin monimuotoista, mutta silti jaksamme yrittää. Elämä vain on tällaista ja se on hyväksyttävä.  On palkitsevaa, kun neljän kuukauden jakson jälkeen voivat kuntoilukummi ja ikäihminen todeta, että liikkuminen on helpompaa ja uskaltaa lähteä jo kotoa ulos – vaikka kahville lähikahvilaan. Silloin kahvikin maistuu paljon paremmalta kuin aiemmin.

Jäin tässä vain miettimään, moniko ikäihminen olisi ilman kuntoilukummia jäänyt sohvan nurkkaan istumaan, jos me emme olisi käyneet visiitillä innostamassa ja luomassa uskoa omiin voimiin. 

Haluatko sinä ryhtyä Kuntoilukummiksi? Kysy lisää puh. 050 5443313 / Iida tai [email protected]

Ilmoittaudu tehtävään: https://vapaaehtoistyo.fi/fi/task/aa0e1f24e0a4542774461a71d6569d2944d280c2

Aloitin vapaaehtoistyön elämäntilanteessa, jolloin en kyennyt täysipäiväisesti työntekoon, mutta halusin silti antaa oman panokseni yhteiskunnan hyväksi. Minun oli helppo valita vapaaehtoistehtäväksi vanhustyö, koska olen pienestä asti viihtynyt ikäihmisten seurassa heidän tarinoitaan kuunnellen. Vanhusvapaaehtoistyössä sain huomata, ettei ole väliä, onko ikäihminen omillaan toimeentuleva vai asuuko tämä lukkojen takana muistiosastolla - suusta tulee silti aina viisauksia elämästä, joista meistä jokainen voisi jotain oppia. Kaltaiselleni kolmenkympin korvilla olevalle henkilölle vanhusvapaaehtoistyö antoi perspektiiviä elämän tärkeimpiin asioihin kuten hidastamiseen, jotta huomaisimme toiset ihmiset.

Sopivan vapaaehtoistehtävän löytäminen lähti helposti alkuun tutustumalla Vapaaehtoistyö.fi-sivustoon. Jätin yhteydenottopyynnön ja ei aikaakaan, kun istuin ensimmäisessä vapaaehtoistyöntekijöiden palaverissa. Päädyin omasta toiveestani tehtävään, jossa ylläpidettiin vanhusten kohtaamispaikan kahvilaa. Vapaaehtoistyövuoroissa oltiin aina pareittain. Aamulla tehtiin voileipiä ja paistettiin pullaa. Niitä sitten myytiin pientä maksua vastaan kahvin kera ja siinä sivussa pidettiin seuraa asiakkaille. Kohtaamispaikan yhteydessä oli lisäksi mm. digineuvontaa ja vanhusneuvoston kokouksia. Vaikka näihin ei itse millään tavalla ollutkaan osallisena, niin tuntui silti merkitykselliseltä olla edes pieni osa jotain, mikä edistää yhteiskuntamme ikäihmisten hyvinvointia. Minua kosketti yhteisöllisyyden tunne, joka vaikutti tämän kohtaamispaikan kävijöiden kesken vallitsevan. Olisi tärkeää, että varsinkin keskustassa asuvilla ikäihmisillä olisi joku oma matalan kynnyksen paikka mihin mennä. Selkeästi sellainen pitää meidän vanhukset virkeinä ja menevinä.

Elämäntilanteen muuttuessa vaihdoin vapaaehtoistehtävän sopivampaan ja päädyin ystävätoimintaan. Halusin kuljettaa vapaaehtoistyötä elämässä mukana, koska se antoi minulle tunteen siitä, että teen jotain tärkeää olemalla ainoastaan läsnä ja antamalla aikaani. Ystävätoimintaan liittyen sain koulutuksen muistisairaan kohtaamiseen. Vapaaehtoisista pidettiin hyvää huolta: Saimme halutessamme olla mukana vaikuttamassa toimintaan ja tapaamisia vapaaehtoistyöntekijöiden kesken järjestettiin ajoittain. Oli ihanaa olla osa tätä hyväntahtoisten ihmisten joukkiota.

Ystävätoiminnassa sain itse päättää, kuinka usein käyn tapaamassa vanhusta. Aikatauluraamit saneli lähinnä yksikön päivätoiminta. Vierailin vanhainkodin muistiosastolla erään rouvan luona. Ystävä valikoitui sen mukaan, mikä pyyntö oli osaston henkilökunnalta tullut. Vierailut rouvan luona koostuivat yleensä sanomalehden lukemisesta yhdessä. Usein ei päästy sivuakaan eteenpäin, kun jo unohtui, että samat uutiset oltiin luettu kertaalleen. Uutiset herättivät rouvan muistot liitämään ja sain kuulla kaikenlaisia tarinoita. Väliä ei ollut sillä, olivatko nämä kertomukset totta. Väliä oli ainoastaan sillä, miten tämä rouva reagoi siihen, että häntä kuunneltiin. Ajan myötä opin jotenkin aistimaan, että rouva alkoi luottamaan minuun, vaikka hän ei selkeästikään ollut varma muistaako hän minua. Tämä on kokemus, joka on mielestäni mahdollista kokea vain kohtaamalla toinen vilpittömällä läsnäololla ja kerrasta toiseen, vaikka varmuutta sen hyödyllisyydestä ei ole.

Mieleenpainuvin kerta rouvan luona oli eräänä itsenäisyyspäivänä, jolloin katselimme televisiota sanomalehden lukemisen sijaan. Rouva suorastaan eli historialähetysten mukana ja otti minut mukaan näihin tapahtumiin. Jälleen minulla ei ollut tietoa tarinoiden todenperästä, mutta rouvalle vaikutti olevan todella tärkeää se, että hän sai jakaa ajatuksensa ja tuon hetken toisen ihmisen kanssa. Ikävä kyllä koronavuodet katkaisivat käyntini rouvan luona ja aikaa kului niin kauan, etten enää aloittanut uudelleen hänen luonaan käyntejä.

Nyt, kun minua pyydettiin kirjoittamaan tätä kokemusta, elämäni on sellaisessa paikassa, että olen saanut alkaa pohtimaan uusiksi vapaaehtoistyön merkitystä elämässäni. Tieni vanhustyön vapaaehtoistyöntekijänä päättyy, mutta jatkan aivan varmasti jonkin muun järjestön alaisena. Vapaaehtoistyö tuo elämääni merkityksellisyyttä, jota en voi mistään muualta saada.

Minulle on muodostunut vapaaehtoistyön tekemisestä tunne siitä, että ihmisarvoisen elämän ainoa edellytys on toisista välittäminen ja aito kohtaaminen. Kuinka vähään sitä voi olla tyytyväinen, jos vain on joku kelle puhua ja joku, kuka kuuntelee. Vapaaehtoistyö on myös vakuuttanut minut siitä, että elämän suurin rikkaus on antaa itsestään jotain ilmaiseksi, vaikka se jokin olisikin “vain” aikaa; siitä takaisin saaminen on jotain sellaista, mitä ei voi rahassa mitata. Rohkaisen jokaista kokeilemaan vapaaehtoistyön tekemistä! 

Blogin on kirjoittanut Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän vapaaehtoinen.

Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä on tarjolla erilaisia vapaaehtoistehtäviä lyhytkestoisista pitempää sitoutumista vaativiin tehtäviin ja ryhmätoiminnasta yksin tehtäviin vapaaehtoistoimintoihin. Ikääntyneiden parissa hoivakodeissa ja kodeissa tehtävään vapaaehtoistoimintaan on jatkuvaa tarvetta. Lisäksi eri seurakunnissa on tarjolla monenlaisia vapaaehtoistehtäviä, joista voi tiedustella seurakunnan työntekijöiltä. Löydät Turun ja Kaarinan seurakuntien tehtävät osoitteesta https://vapaaehtoistyo.fi/kirkko-turussa-ja-kaarinassa

Vapaaehtoistyön diakoniatyöntekijä Ulla Mäenpää, Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä

Moi, olen Minna, 37 vuotta, kotoisin Keminmaasta. Mutkien kautta olen löytänyt tieni Ouluun ja täällä ollaan nyt asuttu reilut kuusi vuotta. Perheeseeni kuuluu 15-vuotias tyttäreni ja koira. Ammatiltani olen kuva-artesaani, tekninen suunnittelija ja työssä oppinut kassamyyjä/asiakaspalvelija. Luonteeltani olen sosiaalinen, puhelias, iloinen, ystävällinen, elän huumorin kautta, yritän löytää kaikesta jotain positiivista ja osaan nauraa myös itselleni. Harrastan polttopiirtoa, lasinkaiverrusta, piirtämistä, leipomista, koiran kanssa lenkkeilyä, kuntosalia ja vapaaehtoistyötä KotiKummina.

Lähdin mukaan KotiKummit-toimintaan, koska minulla ei enää ole omia isovanhempia. Viimeisinä vuosina näin kuinka yksin oma pappa jäi, kun mummo nukkui ensin pois. Itse asuin liian kaukana käydäkseni tarpeeksi usein ja aina lähdön hetkellä tuli haikeus jättää pappa yksin. Niinpä ajattelin, että miksipä en voisi käyttää vähän omaa aikaani siihen, että helpottaisin täällä lähempänä jonkun iäkkään ihmisen yksinäisyyttä.

Nyt minun viikkojani on sitten ilahduttanut ihastuttava, hauska ja pirteä 92-vuotias rouva. Joskus me leivotaan, siirretään kausivaatteita säilöön ja päinvastoin. Käydään kaupungilla asioilla tai haetaan yhdessä kellarin varastosta jotain. Mutta pääasiassa me kahvitellaan ja jutellaan. Puhutaan ajankohtaisista asioista, kuten mitä maailmalla tapahtuu tai onko naapurin Irmeli saanut uuden rollaattorin. Toisinaan upotaan muistoihin. Lapsuuteen, sotaan, ensirakkauteen… Rouvan tarinoita on niin ihanaa kuunnella. Hän pyysi minut mukaan myös erään järjestön vuosijuhlaan, jonne menemme vielä loppuvuodesta.

Moni iäkäs ihminen kaipaakin juttukaveria ja kuuntelijaa. Ihmistä jolla on aikaa istua alas ilman kiirettä, kohdata aidosti. KotiKummina pystyn konkreettisesti helpottamaan iäkkään ihmisen yksinäisyyttä ja samalla koen tekeväni jotain merkityksellistä, tärkeää ja siitä tulee minullekin hyvä mieli. Ehkä kauneinta mitä oma iäkäs ystäväni on minulle sanonut on: ”Minä kerkesin jo kaivata sinua.”

Isovanhemmat antoivat meille elämän ja jättävät perinnöksi tämän maan, hetki omaa aikaani on siis vähintä mitä voin antaa takaisin.

Haluatko sinä ryhtyä KotiKummiksi? Kysy lisää puh. 040 182 2673 / Salla tai kotikummit(at)odl.fi.

Lue lisää KotiKummi-toiminnasta: https://odl.fi/palvelut/odl-yhdessa/vapaaehtoiseksi/kotikummit-ikaantyneen-ystavana/

Ilmoittaudu tehtävään: https://vapaaehtoistyo.fi/fi/task/de6b3bd428c62fbf2513057b32befa832328d6d2

Syksyn alkaessa moni pohtii uuden harrastuksen aloittamista. Uudelta harrastukselta toivotaan esimerkiksi uusien taitojen oppimista, kavereita tai vaikkapa rentoutumista työn tai opiskelun vastapainoksi. Vapaaehtoistoiminta tarjoaa näitä kaikkia, ja enemmänkin: mahdollisuuden auttaa muita saaden samalla itsekin hyvän mielen. Vapaaehtoistoiminta onkin todellinen hyvän mielen harrastus!  

Vapaaehtoistehtäviä etsiessä eteen voi kuitenkin tulla valinnanvaikeus, sillä vapaaehtoistoimintaa on niin monenlaista. Mikä vapaaehtoistehtävä sopisi minulle parhaiten? Missä olisi mukavinta toimia? Entä missä auttaminen juuri nyt olisi erityisen tärkeää? Vastaamalla seuraaviin kysymyksiin voit päästä jyvälle siitä, mikä tehtävä voisi olla sinun juttusi: 

1. Ketä haluat auttaa? Haluatko esimerkiksi tukea nuorta tai piristää ikäihmisen arkea? Vai olisiko eläinten auttaminen sinun juttusi? Vapaaehtoistyö.fi-palvelun etusivulla voit hakea tehtäviä sinua kiinnostavien teemojen perusteella.  

2. Haluatko toimia livenä vai etänä? Haluatko kohdata ihmisiä kasvotusten vai olisiko kotoa käsin auttaminen enemmän sinun juttusi? Jos haluat toimia etänä, etsi Vapaaehtoistyö.fi-palvelun etusivulla tehtäviä teemalla ”Etätyö puhelimitse tai verkossa”. 

3. Paljonko sinulla on aikaa käytettävissäsi? Minkä verran aikaa voit käyttää vapaaehtoistoimintaan viikossa tai kuukaudessa? Kuinka monta tuntia voit auttaa kerralla? Sopiiko sinulle paremmin kertaluontoinen auttaminen vai voitko sitoutua toimintaan pidemmäksi aikaa?  

Ajatus sinulle sopivasta vapaaehtoistehtävästä voi kirkastua myös selaamalla erilaisia tehtäviä Vapaaehtoistyö.fi-palvelussa. Kun löydät itseäsi kiinnostavan tehtävän, voit hakea siihen palvelun kautta täyttämällä tehtäväilmoituksen yhteydessä olevan lomakkeen. Lomakkeen lähettämisen jälkeen tehtäväntarjoaja on sinuun yhteydessä.  

Antoisia hetkiä vapaaehtoistoiminnan parissa! 

Mauri, 62, on toiminut tukihenkilönä vauhdikkaille veljeksille reilun kahden vuoden ajan. Parasta toiminnassa Maurin mukaan on molemminpuolisuus, sillä vapaaehtoisena saa toiminnasta vähintään yhtä paljon kuin lapsetkin. 

”Toiveena minulla oli saada tuettavaksi joku nuori jantteri, jonka kanssa käydä kalassa, mutta sitten Pelastakaa Lasten työntekijä soitti, että täällä olisikin niitä kaksi”, kertoo Mauri nauraen.  

Pelastakaa Lasten tukihenkilötoiminnalla mahdollistetaan paljon asioita, joita vanhemmat eivät pysty syystä tai toisesta omille lapsilleen tarjoamaan. Toiminta on täysin maksutonta, ja se tukee niin vanhempien, lasten kuin vapaaehtoistenkin hyvinvointia. 

”Ihmettelen kovasti, miksi miehiä ei ole enemmän mukana. Meitä miehiä on vain muutama eläkeikäinen. Tämähän on win-win -tilanne ja kaikki tässä voittaa”, kummastelee Mauri.

Monenlaisia ja monenikäisiä vapaaehtoisia tarvitaan

Vapaaehtoisia tukihenkilöitä ja tukea saavia perheitä on monenlaisia. Jotkut tukihenkilöt viettävät aikaa koko perheen kanssa, ja toiset viettävät aikaa vain lasten kanssa. Mauri käy tekemässä veljesten kanssa poikien juttuja, jotta heidän äitinsä saa tehdä omia asioitaan. Poikien äiti on nimittäin yksinhuoltaja. 

”Tehdään kaikenlaista: käydään kalassa, metsäretkellä, leffassa tai pelaamassa frisbeegolfia. Kerran pojat veivät minut HopLopiin niin, että meinas henki lähteä”, naurahtaa Mauri. 

Monenlaista tukea kaivataan

Mauri kertoo, että he tapaavat lasten kanssa pari kertaa kuussa muutaman tunnin ajan. Vapaaehtoiseksi liittyminen oli hänen mukaansa mutkatonta, kunhan vain rohkaistui ottamaan yhteyttä järjestöön.

”Ensin oli iltapäiväkaffet työntekijän kanssa, sitten täytettiin vähän lomakkeita ja tietysti tarkastettiin, että taustat ovat kunnossa”, kertoo Mauri.

Tukihenkilöitä valmennetaan mukaan toimintaan ympäri Suomea viidessä eri Pelastakaa Lasten aluetoimistossa. Valmennuksia järjestetään ympäri vuoden.

”Tämä on minun tapani kantaa vastuu tulevista sukupolvista. Ennen kaikkea tämä on mukavaa”, sanoo Mauri.

Luokassa istumalla ei opita kaikkia taitoja, joita elämässä tarvitaan. Vapaaehtoistyössä voi hyvin opetella asioita, joita kuuluu esimerkiksi peruskoulun opetussuunnitelmaan. OppiJana-hankkeessa on kehitetty sitä, miten tutustumalla vapaaehtoistoimintaan eri yhteisöissä, voidaan luoda uusia oppimisympäristöjä opiskelijoille.

OppiJana – Maahanmuuttajanuoret vapaaehtoistyössä – oppia opiskelijalle ja järjestölle -hankkeessa on kokeiltu, tutkittu ja kerätty kahden vuoden ajan tietoa siitä, miten vapaaehtoistyön tekeminen voitaisiin sisällyttää osaksi aikuisten perusopetuksen opintoja. Aikuisten perusopetus on tarkoitettu niille oppivelvollisuusiän ylittäneille, jotka eivät ole suorittaneet perusopetuksen oppimäärää tai joilla on tarve täydentää perusopetuksen tutkintoaan. Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman hankkeen toteuttajat ovat Humak, KSL-opintokeskus ja Helsingin aikuislukio.

Hankkeen aikana nelisenkymmentä Helsingin aikuislukion peruskoulun oppimäärää suorittavaa opiskelijaa on saanut kokeilla vapaaehtoistoimintaa osana opintojaan. Lisäksi mukana on ollut kymmeniä järjestöjä, jotka ovat vastaanottaneet nuoria vapaaehtoisia. Hankkeen aikana on kehitetty myös digitaalinen osaamismerkki ”Oppijana vapaaehtoistyössä”, jonka vapaaehtoistoimintaan osallistuneet ovat saaneet tutustumisjakson päätyttyä.

OppiJana-hankkeessa on pyritty edistämään hyvinvointia, tasa-arvoa ja kulttuurista yhdenvertaisuutta vahvistamalla ja tukemalla maahanmuuttaneiden nuorten kotoutumista, työllistymismahdollisuuksia ja aktiivista roolia suomalaisessa yhteiskunnassa. Samalla kun nuoret oppivat erilaisia taitoja vapaaehtoistoiminnan kautta, oppivat myös järjestöt moninaisilta vapaaehtoisilta erilaisia asioita ja saavat muun muassa uusia näkökulmia ja ideoita omaan työhönsä.

Vapaaehtoistyöhön tutustumisjakso VET

Hankkeessa on kehitetty vapaaehtoistyön jaksolle oma nimi ”VET”, joka kuvaa sitä, että vapaaehtoistyö on lähellä TET-harjoittelua, mutta on kuitenkin hieman erilaista. Vapaaehtoistoiminnassa voi oppia samanlaisia työelämätaitoja kuin TET-harjoittelussa, mutta vapaaehtoistoiminnasta tekee erityisen hienon se asia, että pystyy tekemään hyviä asioita ja mahdollisesti auttamaan muita. Muiden auttaminen ja hyvien asioiden tekeminen lisää ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia, mikä voi heijastua positiivisesti myös muihin elämän osa-alueisiin kuten opintojen edistymiseen tai työllistymiseen. Vapaaehtoistoiminnassa on myös etuna se, että samassa paikassa voi todennäköisesti jatkaa niin kauan kuin haluaa. Siitä voi jäädä jopa pysyvä harrastus ja elämäntapa.

Vapaaehtoistyö osana opintoja voisi olla hieno mahdollisuus myös muillekin kuin aikuisten perusopetusta suorittaville maahanmuuttaneille nuorille. Ylipäätään nuoret voisivat kokea merkitykselliseksi sen, että pääsisivät esimerkiksi peruskoulun kautta tutustumaan vapaaehtoistoimintaan aluksi hieman tuetusti. Vapaaehtoistyöhön meneminen itsenäisesti voi tuntua vieraalta, eikä välttämättä edes tiedä, minne voisi mennä, vaikka auttamishalua löytyisi. Koulun kautta tuettu vapaaehtoistoimintaan tutustuminen voisi rohkaista ja innostaa vapaaehtoistoimintaan sellaisia nuoria, jotka eivät muuten uskaltaisi mennä.

Vapaaehtoistyö kehittää empatiataitoa

Hyvien asioiden tekeminen lisää sekä onnellisuutta että kehittää empatiataitoa. On tutkittu, että nuorten aivojen hermoverkkorakenne muuttui empatiakykyisempään suuntaan heidän pelatessaan empatiataitoja harjoittavaa peliä (Stammeier 2020). Nuorilla empatiataito saattaa taantua väliaikaisesti muun muassa kehitykseen ja hormonitoimintaan liittyvistä syistä, miksi empatiataidon kehittäminen juuri nuorena on erityisen tärkeää (Kurra 2019).

Toisaalta kaikki henkilöt, jotka ovat jostain syystä heikommassa asemassa työmarkkinoilla koulupaikasta ja iästä riippumatta voisivat hyötyä vapaaehtoistyön tekemisestä ja siihen tutustumisesta tuetusti. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaiset aikuiset, joilla on heikko suomenkielen taito pääsisivät käyttämään ja kehittämään omaa kielitaitoaan tosielämän tilanteissa. Vapaaehtoistyössä on valtava potentiaali, siksi olisikin hyvä rakentaa oppilaitoksiin tilaisuuksia tutustua vapaaehtoistyöhön.

Lähteet:

Stammeier, Jenni 2020. Aivosi kiittävät, kun teet hyvää toiselle. Yle 7.11.2020. Viitattu 7.7.2022. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/11/07/aivosi-kiittavat-kun-teet-hyvaa-toiselle

Kurra, Antti 2019. Empatiakyky tippuu murrosiässä, ja se voi tehdä nuoresta kiusaajan – tähän yritetään puuttua teknologian avulla. Yle 22.6.2019. Viitattu 7.7.2022. https://yle.fi/uutiset/3-10839736

Tutustu lisää:

OppiJana-hankkeen nettisivut: https://oppijana.humak.fi/

Haluatko oppia lisää oman yhdistyksesi tai yhteisösi moninaisuudesta ja saavutettavuudesta? Ohjaajana monikulttuurisessa vapaaehtoistyössä -verkkokurssilla saat näkökulmia ja työkaluja monikulttuuriseen ohjaamiseen erityisesti vapaaehtoistyössä: https://peda.net/ksl/monikulttuurinen-vapaaehtoistyo

Hankkeen aikana kehitetty digitaalinen osaamismerkki vapaaehtoistyöhön tutustumisesta (mahdollisuus ottaa järjestöjen käyttöön): https://openbadgefactory.com/c/earnablebadge/QR99N0aLVSa21U/apply

Kirjoittaja: Jenni Hernelahti, Humak, OppiJana-hankkeen asiantuntija

Kuva: Helsingin aikuislukion nuorten ajatuksia VET-jaksolla oppimistaan asioista. Kuvaaja: Jenni Hernelahti