Luckan Integrationin ammatillisen verkostoitumisen hanke Dörren on luonut tunnin mittaisia tapaamisia paikallisten ja kansainvälisten ammattilaisten välillä vuoden 2020 alusta lähtien. Dörren-tapaamisessa paikallinen ammattilainen voi laajentaa omia näkökulmia ja verkostoa samalla kun auttaa alansa kansainvälistä ammattilaista eteenpäin. Saana Kallioinen on yksi paikallinen ammattilainen, niin kutsuttu “Ovenavaaja”, joka kertoo kokemuksestaan Faces of Dörren -blogisarjassamme.

Tähän mennessä uusia kontakteja on luotu Dörrenin kautta yli 150 ja tapaamisia luodaan päivittäin toukokuun 2021 puoliväliin asti.  Suosio on iso kansainvälisten ammattilaisten keskuudessa ja erityisesti ICT-, viestintä-, markkinointi-, talous- ja kulttuurialoilla. Joten Dörren kannustaa kaikkia joita kiinnostaa tunnin avartava verkostoituminen ja vapaaehtoistyö ilmoittautumaan mukaan kun vielä ehtii!

Saana Kallioinen rekisteröityi Ovenavaajaksi, koska hän on aina ollut innokas tapaamaan uusia henkilöitä, mutta hän halusi myös auttaa muita tavalla, jota hän olisi itse tarvinnut kun muutti Suomeen kaksitoista vuotta sitten. Tänään hänellä on hyvä jalansija Suomen työmarkkinoilla ja haluaa jakaa paikallista näkökulmaa ja vinkkejä muiden alansa ammattilaisten kanssa.

Dörren-tapaamisessa keskustellaan eteenkin yhteisestä alasta ja paikallinen ammattilainen, eli Ovenavaaja, jakaa kokemuksia, vinkkejä ja mahdollisesti uusia kontakteja kansainväliselle ammattilaiselle. Näin hän saa arvokasta paikallista näkemystä ja verkostoa askeleena kohti osaamistaan vastaavaa työpaikkaa Suomessa. Ovenavaajan rooli ei siis ole tarjota kansainväliselle osallistujalle työtä.

Saana on Australiasta kotoisin mutta hänellä on myös juuria Suomessa ja on siksi vieraillut täällä muutaman kerran lapsuutensa aikana. Vuonna 2009 reppureissu toi hänet takaisin Helsinkiin vierailulle, joka piteni huomattavasti alkuperäisestä suunnitelmasta. Hän löysi ensimmäisen työn englanninkielisenä lastenhoitajana ja aloitti pian myös opinnot Helsingin yliopistossa.

Suomen työelämään kotoutuminen oli kuitenkin ajoittain haastavaa ja Saanalla oli muutamia huonoja kokemuksia prosessin aikana. Hänelle paikallinen näkemys olisi ollut arvokasta.

“On niin monta niitä asioita, joita sinun tulisi tietää, mutta joista sinulla ei ole tietoa, jos et ole syntynyt täällä. Olisin arvostanut mentoria kovasti kun muutin tänne 2009. Etsin ahkerasti tietoa netistä, mutta en löytänyt mitään tällaista silloin. Nyt haluan osallistua ja auttaa toisia minun kokemuksieni pohjalta.”

Tänään Saana on markkinoinnin ja viestinnän ammattilainen sekä yrittäjä, jolla on monta rautaa tulessa. Yrityksessään hän tarjoaa laajasti markkinoinnin, viestinnän, kääntämisen ja konsultoinnin palveluja. Samalla hän on myös osa-aikatöissä Finnish-British Society:ssä (Finnbrit) ja mukana useammassa vapaaehtoistyön projektissa. Useammassa näistä projekteista autetaan Suomessa asuvia kansainvälisiä työnhakijoita.

Saana on tähän mennessä ehtinyt pitää jo neljä Dörren-tapaamista. Kaikki nämä tapahtuivat virtuaalisesti, mikä teki osallistumisesta helppoa myös töiden ohella. Tapaamisissa hän ja hänen kanssaan yhdistetyt kansainväliset ammattilaiset ovat tutustuneet toisiinsa, mutta keskustelun pääaiheena on ollut kansainvälisen ammattilaisen kiinnostuksen kohteet ja tarpeet - mitä hän on jo kokeillut ja mitä hän ei vielä ole kokeillut.

“Minusta on todella  kiinnostavaa kuulla henkilökohtaiset kokemukset henkilöiltä, joilla on erilaisia kulttuurisia ja ammatillisia taustoja. Miksi he ovat muuttaneet tänne, mikä saa heidät innostumaan ja mitä he etsivät. Tiedän, miten vaikeaa on, jos suomi ei ole äidinkielesi. Jos minä tunnen jonkun, jota voisi hyödyntää auttamaan toista henkilöä, minä esittelen heidät toisilleen.”

Saanan kokemuksesta Ovenavaajan on hyvä olla avoin ja ajatella erilaisia vinkkejä ja näkemyksiä, joita voisi ehdottaa kansainväliselle ammattilaiselle ja jotka voisivat auttaa häntä eteenpäin. Sen ei välttämättä tarvitse olla iso määrä uusia kontakteja. Saanan Dörren-tapaamisissa hän on yrittänyt kannustaa henkilöitä kokeilemaan jotain uutta heidän mukavuusalueen ulkopuolelle sekä antaa ideoita siitä, mitä he voisivat kokeilla Suomessa.

“Kaikki minun Dörren-tapaamiset ovat olleet todella positiivisia ja olen myös pystynyt tarjoamaan jonkinlaisia oikeita mahdollisuuksia. Jos sinulla ei ole aikaa pitkäaikaiseen mentorointiin, Dörren-tapaaminen on lyhyt ja tehokas. Tunnin aikana ehdit keskustella aika monesta asiasta yksityiskohtaisesti ja sinulla on aina mahdollisuus jatkaa, jos haluat. Tämä on hyvä vaihtoehto pitkäaikaiselle ohjelmalle.”

Teksti: Elisa Häggström

Projektkoordinator / Projektikoordinaattori / Project Coordinator

Dörren by Luckan

Elokuussa 2019 Luukkosen perhe ryhtyi Lahdessa isäntäperheeksi Gabriel Suárezille, joka saapui Ecuadorista puoleksi vuodeksi vapaaehtoistyöhön paikalliseen alakouluun nuorisovaihtojärjestö Maailmanvaihdon kautta. Miten yhteiselo on sujunut? Perheenisä Markus ja Gabriel kertovat.

”Ryhdyimme isäntäperheeksi oikeastaan sattumalta. Emme tunteneet Maailmanvaihto-järjestöä lainkaan, kunnes työsähköpostiini tupsahti kysymys vapaaehtoisen majoittamisesta kotiimme puoleksi vuodeksi. Kysymys alkoi kiinnostaa saman tien, olihan meillä jo aiemmin hyvä kokemus unkarilaisesta au pairista. Samalla kuulosti kiinnostavalta mahdollisuudelta saada kotiimme englannin- ja espanjankielistä kielikylpyä – vanhin lapsemme on innokas espanjan opiskelija.

Kun sitten näimme Gabrielin hakemuksen ja pääsimme ajatustenvaihtoon sähköpostin ja Skypen välityksellä, ajatus tuntui entistä paremmalta. Vaikka Ecuador ja Suomi sijaitsevat maantieteellisesti todella etäällä toisistaan, Gabriel vaikutti kuitenkin heti mutkattomalta ja tuttavalliselta. Olimme vakuuttuneita, että hän sopeutuisi perheeseemme hyvin.

Valmistautumiseen kuului yhteydenpidon lisäksi pieniä järjestelyitä omakotitalossa. Kalustimme pienen kammarin Gabrielille ja järjestelimme muutenkin yläkertaa. Katsoin myös allakkaani sillä silmällä, että siellä on varsinkin alkuvaiheessa tilaa perehdyttämiselle ja tutustuttamiselle Lahteen ja lähiympäristöön.

Ensimmäiset kuukaudet ovat menneet nopeasti. Meillä on entuudestaan nelilapsinen perhe: vanhin lapsista käy lukiota, toinen yläkoulua, kolmas alakoulua ja nuorin on päiväkodissa. Kotona on luonnostaan aika paljon elämää. Arkipäivät täyttyvät useimmiten arkisista askarista.

Viikonloppuisin olemme tehneet matkoja muun muassa Helsinkiin sekä lapsuusseudullemme Mikkeliin. Olemme käyneet Gabrielin kanssa myös mökkireissuilla, kirjamessuilla sekä seuraamassa paikallista jalkapalloa ja jääkiekkoa. Jouluviikolla on suunnitteilla matka Lappiin.

Ehkä ulkoista tekemistäkin sisällökkäämpää ovat olleet pitkät keskustelut, joita olemme käyneet usein yhdessä nautitun päivällisen jälkeen. Kotimaamme ovat todella erilaiset niin historialtaan kuin kulttuuriltaan. Olemme katsoneet valokuvia ja kuulleet tarinoita Ecuadorin ehtymättömän värikkäästä luonnosta ja elämäntyylistä. Olemme myös nähneet uutisia Quitossa, Gabrielin kotikaupungissa puhjenneista voimakkaista mielenosoituksista. Meitä kaikkia kiinnostavat yhteiskunnalliset asiat ja olemme pohtineet, mitä voisimme oppia toistemme kulttuureista.

Nämä keskustelut ovat myös saaneet miettimään asioita, jotka Suomessa ovat todella hyvin; esimerkiksi tasa-arvoa, luottamusta yhteiskunnan instituutioihin sekä yleistä puhtautta ja toimivuutta. Samalla ne ovat panneet pohtimaan asioiden, kuten onnen suhteellisuutta. Suomalaiset, ”maailman onnellisin kansa”, eivät aina näytä kaikkein onnellisimmilta. Voisimmeko näyttää enemmän iloa? Syitä ainakin olisi.

Maailmanvaihdon yhteisessä tapaamisessa annettiin heti alkusyksystä hyvä vinkki: älkää kohdelko vapaaehtoista kuten vierasta vaan kohdelkaa häntä kuten perheenjäsentä. Siten kaikki saavat yhteiselämästä eniten irti. Tätä neuvoa olemme pyrkineet toteuttamaan. Ei kannata myöskään ottaa paineita, että kodin pitäisi olla kuin näyttelyhuone. Jos pyykkitupa näyttää räjähtäneeltä tai tiskit pääsevät erääntymään, olkoon sitten niin.

Isäntäperheenä oleminen on ollut todella hieno kokemus. Voin suositella kokemusta kaikille, jotka ovat valmiita dialogiin ja avartamaan näköalojaan. Pureskeltavaa riittää pitkäksi aikaa ja hyvältä tuntuu myös ajatus mantereiden yli syntyneestä ystävyydestä.”

Teksti: Markus Luukkonen

”Hei! Olen Gabriel, vapaaehtoistyöntekijä Ecuadorista. Työskentelen vapaaehtoisena Lahdessa alakoulussa nimeltä Harjun koulu. Asun Hollolassa, muutaman kilometrin päässä Lahden kaupungista, todennäköisesti maailman ystävällisimmässä perheessä.

Päätin ryhtyä vapaaehtoiseksi pääasiassa yhdestä syystä: olen aina ollut innokas oppimaan uusia asioita. Läpi elämäni olen ollut kiinnostunut vaihtamaan tietoa ja jakamaan kokemuksia ja voin väittää, että isäntäperheessä asuminen on ollut paras tapa tähän.

Aluksi en tiennyt, mitä odottaa uudessa perheessä asumiselta. Ajatus tuntui oudolta, tarkoittaisihan uudessa perheessä asuminen moniin uusiin asioihin sopeutumista. Ja entä jos en sopisi heidän perhedynamiikkaansa? Entä jos heillä olisi tapoja, joista en pidä, tai päinvastoin?

Oltuani häkeltynyt tuon kaltaisista kysymyksistä, päätin kokeilla. En välittänyt, vaikka kaikki menisi pieleen, koska päätin antaa tulevaisuuden yllättää minut. Tuossa ei odotuksia tai kysymyksiä tarvittu.

Ja niin tulevaisuus saapui ja matkani isäntäperheessä alkoi. Tapasin kaikki: isäntäperhevanhempani Markuksen ja Pilvin sekä isäntäperhesisarukseni Danin, Idan, Helmin ja Kaislan. Heti kun olimme tavanneet ja vaihtaneet muutaman sanan, tiesin, että olin tehnyt oikean päätöksen. Isäntäperheeni on antanut minulle parhaimmat muistoni Suomessa.

He eivät ole ainoastaan kohdelleet minua perheenjäsenenä, vaan myös opettaneet monia erilaisia asioita. Olemme viettäneet lukemattomia tunteja keskustellen maidemme kulttuureista. Tämän ansiosta olen oppinut suomalaisen kulttuurin olemuksen, sen syvimpiä ajatuksia. Tämä on vahvistanut rakkauttani tietoon.

Isäntäperheessä eläminen on opettanut minulle, että ihan vain jakamalla tarinoitaan, ajatuksiaan, mielipiteitään ja kamppailujaan, voi saada ihmiset reflektoimaan päivittäistä elämäänsä. Molemminpuolisen jakamisen kautta ymmärrän nyt, että yhteiskunnallisista ja kulttuurisista eroistamme huolimatta ihmisyytemme sitoo meitä lopulta yhteen yksikertaisimpien yksityiskohtien, kuten hymyn ja halauksen, kautta.

Tämän seurauksena ymmärrän, että unelma maailman yhdistämisestä on enemmän kuin mahdollinen. Se on silmieni edessä joka kerta, kun juttelen isäntäperheeni kanssa. En tule koskaan unohtamaan isäntäperheeni vanhempien tapaa tarkastella elämää, nauruja isäntäperhesisarusteni kanssa, kivuliaita luistelutunteja tai ensimmäistä kalastusmatkaani.

Kaikille, jotka harkitsevat isäntäperheeksi ryhtymistä tai haluavat asumaan isäntäperheeseen: olkaa avoimia kuuntelemaan, auttamaan, hyväksymään, tukemaan, kunnioittamaan ja välittämään jostakusta, joka ei ole samanlainen kuin sinä. Avain yhdessä asumiseen on empatia. Kaikki muuttuu, kun asut ympäri vuorokauden toisen henkilön kanssa – tai kuten kohdallani, kuuden henkilön kanssa. Jos toivotat jonkun tervetulleeksi kotiisi, varmista, että otat heidät mukaan perhedynamiikkaasi, muutoin suhde ei toimi. Ja jos sinut toivotetaan tervetulleeksi jonkun kotiin, ole kunnioittava, avoin ja auta, seuraa uusia sääntöjä ja hyväksy perheen tapa elää.”

Teksti: Gabriel Suárez

Käännös: Minna Räisänen, Tiedottaja, Maailmanvaihto ry – ICYE Finland

Kutsu maailma kotiisi – ryhdy isäntäperheeksi nuorelle ulkomaalaiselle vapaaehtoistyöntekijälle! Nuorisovaihtojärjestö Maailmanvaihdon kautta saapuu Suomeen vuosittain vapaaehtoistyöhön 6–12 kuukaudeksi kolmisenkymmentä nuorta eri puolilta maailmaa tavoitteenaan perehtyä paikalliseen elämään ja edistää kulttuurien välistä ymmärrystä arjen yhteistyön kautta. Isäntäperheenä pääset tutustumaan yhteen heistä. Lue lisää ja hae mukaan: maailmanvaihto.fi/isantaperheeksi

Me vapaaehtoistyö.fi-tiimissä ajattelemme, että vapaaehtoistoiminta on monella tavalla merkityksellistä ja vaikuttavaa. Tutkitusti vapaaehtoistoimintaan osallistuminen tuo vapaaehtoiselle itselleen hyvää mieltä ja tarjoaa mielekästä tekemistä. Yhteiskunnallisella tasolla se lisää osallistumisen mahdollisuuksia sekä vahvistaa yhteisöllisyyttä. Tällä on valtava merkitys paikkakunnille. Toivommekin, että mahdollisimman moni pääsisi osalliseksi vapaaehtoistoiminnan hyvinvointivaikutuksista!

Joulukuun 2020 uutiskirjeessämme kysyimme tehtäväntarjoajilta kiinnostusta Vapaaehtoistyö.fi-koulutuskiertueelle ja iloksemme koulutusta toivottiin useille eri paikkakunnille.

Tarjosimme koulutuksen sisällöiksi seuraavia aiheita, joista paikkakunnat valitsivat 1-2:

1. Vapaaehtoisten rekrytoiminen ja vapaaehtoistoiminnasta viestiminen, esimerkiksi tehtäväilmoitus

2. Vapaaehtoistoiminnan organisointi yhteistyössä ja tilastotiedon hyödyntäminen

3. Vapaaehtoistoiminnan tuottama hyvinvointi ja sen merkitys kunnassa

Kaikkiin kokonaisuuksiin sisältyy myös palvelun käyttökoulutus.

Vaikka tänä aikana koulutukset ainakin kevään osalta järjestetään webinaareina, on niissä ajatuksena koota yhteen paikalliset vapaaehtoistoimintaa organisoivat toimijat. Näin pääsemme yhteiseen tilaan keskustelemaan yllä mainituista aiheista juuri teidän paikkakuntanne näköisesti.

Koulutukset ovat kaikille tehtäväntarjoajille avoimia tilaisuuksia, tervetuloa mukaan!

Paikkakunnat ja ilmoittautumislinkki:

Heinola             26.3. klo 12:30-14:30                 http://bit.ly/heinola032021

Oulu                    22.4. klo 9-11:30                         http://bit.ly/oulu042021

Satakunta        5.5. klo 9-11:30                            http://bit.ly/satakunta052021

Kokkola 1.9. klo 9.30-11.30 http://bit.ly/kokkola092021

Turku                 15.9. klo 13-15:30                       http://bit.ly/turku092021

Lahti                   13.10. klo 13-15:30                    http://bit.ly/lahti102021

Laitila                 27.10. klo 13-15:30                    http://bit.ly/laitila102021

Seinäjoki           10.11. klo 13-15:30                    http://bit.ly/seinajoki112021

Siilinjärvi           26.11. klo 13-15:30                    http://bit.ly/siilinjarvi112021

”No moooi, sieltähän se Leenakin tupsahti mukaan, kiva nähdä sua!” huudahtaa Videoporinoiden vapaaehtoinen ryhmänohjaaja. Iloiset tervehdykset kuuluvat puolin ja toisin, kun viikoittaisen Zoom-yhteydellä tapaavan Porinaporukka-ryhmän ruudulle alkaa tupsahdella lisää kasvoja. Paljon naurua, innostunutta vilkuttelua ja viittilöintiä on käynnissä, kun kaikki eivät ole vielä muistaneet, miten sen mikin saikaan päälle. Vanhus- ja lähimmäispalveluliitto VALLI ry:n Ikäteknologiakeskuksen selvityksen mukaan ikäihmisten digiosaamista olisi hyvä kehittää tuomalla enemmän esiin digilaitteiden vetovoimatekijöitä, kuten kohtaamisia, harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. No tästä porukasta niitä vetovoimatekijöitä löytyy!

Koronapandemia nosti kohtaamisen ja yhdessäolon merkityksen ihan uuteen arvoon, kun arkiset mahdollisuudet niihin yhtäkkiä riisuttiin pois. Myös digimaailman tarjoamat elämykset ja yhteydet tulivat näkyvämmiksi – ja ne kuuluvat yhtä lailla kaiken ikäisille.

Myös espoolaisten ikäihmisten Porinaporukka-toiminnassa siirryttiin ketterästi etäyhteyksiin ja luotiin uusia vapaaehtoistoiminnan muotoja. Porinaporukka-ryhmät ovat kaikille avoimia ja maksuttomia. Mukaan voi tulla silloin kun itselle sopii. Jokainen voi myös osallistua ryhmään omalla tavallaan: vain piipahtaa, kuunnella muita tai keksiä ohjelmanumeroita – kaikki yhtä arvokasta ja tervetullutta! Ryhmät suunnittelevat toimintansa sisällön itse, ja vapaaehtoiset luotsit, hengenluojat ja vierailevat tähdet mahdollistavat jokaisen tapaamisen ja luovat osaltaan tervetulon tunnelmaa.

”Tämä jännitti kuin kuuraketin lähtölaskenta”

Etäyhteyden luominen ja porukkaan mukaan hyppääminen voi tuntua aluksi hurjalta harppaukselta, mutta onnistuttuaan palkitsevalta. Videoyhteydellä kohtaaminen on puhelinta kokonaisvaltaisempaa ja yhdessä on helpompi sekä hauskempi kehittää omia digitaitoja. Vapaaehtoiset ovat avainroolissa tsemppaavan ja kokeilevan ilmapiirin luomisessa. Digitaitojen kehittyminen avaa aivan uuden osan yhteiskuntaa ja torjuu digisyrjäytymistä. Tekniikka on myös siitä hauska juttu, että se myös ajoittain asettaa meidät samalle viivalle, silloin kun se ei suostu oikein toimimaan kenellekään – silloin näyttämölle astuu yhteisen naurun terapeuttinen taikavoima.

Ikäinstituutin ja VALLI ry:n luotsaaman Elämänote-ohjelman tuoreessa osallisuustutkimuksessa nostetaan esiin, että digitaalisuus on yksi osallisuuteen olennaisesti vaikuttavista tekijöistä. Mukaan kannustaminen ja digitaalisen maailman tiedon ja mahdollisuuksien tuominen useamman saataville raottaa taas uutta osallisuuden ovea. Tiedonjanoa ja oppimiskykyä kyllä löytyy. Yksi Porinaporukka-toiminnan videoryhmäläisistä totesikin pysäyttävästi: ”Luulin, että osa maailmaa ei kuulu minulle.” Vapaaehtoiset omalla osaamisellaan ja kannustuksellaan ovat näitä maailmoja avaamassa.

Etävapaaehtoisuuskin on parhaimmillaan iloa ja porukkaan kuulumista

Myös vapaaehtoisena toimiminen on osallisuuden ytimessä ja voi tuoda tekijälleen iloa sekä porukkaan kuulumista myös sinne omaan kotiympäristöön. ”Jo nyt muutaman viikon vapaaehtoistyön jälkeen olen todennut, että kokemuksena tästä muodostuu minulle huikea elämänoppi. Vuorovaikutus 30–40 vuotta itseäni vanhempien herrojen ja rouvien kanssa antaa laajan perspektiivin elämään ja ikääntymiseen”, kertoo Sanna, Porinaporukkatoiminnan etäryhmiä viikoittain luotsaava vapaaehtoinen. Anna-Maria Isola THL:n blogikirjoituksessaan muistuttaa tärkeästä asiasta: ”Toisen ihmisen voi kohdata inhimillisesti myös etänä. Hyvään etäkohtaamiseen pätevät samat asiat kuin lähikohtaamiseen: Ole läsnä. Näe keskustelukumppanisi. Kuuntele ja kysy. Kunnioita.” Katseella on merkitystä myös etäyhteydessä – se joko kannustaa tai lannistaa. Miten sinä katsot ruudun välityksellä?

Olemme Porinaporukka-toiminnassa huomanneet, että myös näin etänä helpottaa, kun vapaaehtoisia kutsuu mukaan, kuten ryhmäläisiäkin eli omaan tahtiin ja omalla tavalla. Joskus on tärkeää, että toimintaan saa tulla tutustumaan ja kokeilemaan ensin, miten se itselle istuu. Aloitetaan pienestä, ja omaa osaamista sekä rohkeutta saa kasvattaa pikkuhiljaa, sillä vapaaehtoiset eivät tuota hienoja ja monipuolisia digitaalisia kokemuksia vaan ensisijaisesti hyvää fiilistä, lempeää katsetta ja yhdessäoloa. Kohtaamisten mahdollistaminen ja omien digitaitojen kartuttaminen sekä jakaminen voi olla yllättävän mutkatonta ja palkitsevaa.

Videoryhmien lisäksi Porinaporukat tapaavat myös pienryhmissä puhelimitse, joten etävapaaehtoisena voi toimia myös puhelimen välityksellä! Lue lisää: www.porinaporukka.fi

Laura Annila, vapaaehtoistoiminnan koordinaattori

Porinaporukka-toiminta, Suomen Asumisen Apu ry

Partio on Suomen suurin nuorisojärjestö noin 65 000 jäsenellään. Tiesitkö, että 20 000 heistä on aikuisia? Aikuiset tekevät partiossa korvaamatonta vapaaehtoistyötä lasten ja nuorten parissa. Osa heistä on ollut partiossa lapsesta saakka, mutta osa aloittaa aikuisiällä joko oman lapsen myötä tai muuten kiinnostuu toiminnasta. Kuka tahansa voi aloittaa harrastuksen minkä ikäisenä tahansa – aiempaa osaamista tai kokemusta ei vaadita.

Kun kaksi aikuista vapaaehtoista haluaa aloittaa partioryhmän vetämisen, mukaan partioon pääsee noin 15 uutta lasta. Tämä kuvaa hyvin aikuisten tärkeää roolia harrastuksen mahdollistajina. Sitä kautta yhä useammalla suomalaisella on mielekäs harrastus ja yhteisö, johon kuulua. Partio on myös yksi edullisimmista harrastuksista ja toimiikin tärkeänä vastavoimana syrjäytymistä vastaan.

Vastapainoa arkeen

Partiossa aikuinen voi hyödyntää osaamiaan taitoja tai sitten valita jotain täysin uutta ja saada sitä kautta vastapainoa esimerkiksi työelämään. Uusia taitoja opitaan tekemällä ja vapaaehtoisille on tarjolla useita koulutuksia eri aihealueisiin liittyen. Partio-ohjelma käsittelee kattavasti erilaisia teemoja ja taitoja laidasta laitaan luonnosta ja yhdenvertaisuudesta ensiaputaitoihin ja yrittäjyyteen.

Jos viikkotoiminnan vetäminen ei sovi aikatauluihin, on mahdollista olla mukana hieman satunnaisemmin: apukäsinä leireillä, retkillä, tapahtumissa tai esimerkiksi yhdistyksen hallituksessa. Osa kokkaa retkiruokaa samalla kun toiset valmistelevat ohjelmaa. Joku pääsee silloin tällöin remontoimaan kokoontumistilaa eli partiokoloa, kun toinen kirjoittaa näppärästi kokousmuistiinpanot sihteerin roolissa. Kaikki apu on arvokasta.

Vapaaehtoisille partio antaa yhteisön, jossa pääsee tapaamaan eri-ikäisiä ja eritaustaisia ihmisiä ja oppimaan itsekin uusia taitoja. Uusi aikuinen voi myös tuoda partioon uusia ideoita ja kokeiluja oman taustansa ja taitojensa kautta – viime aikoina on perustettu esimerkiksi monikielisiä ryhmiä, sisupartioryhmiä erityistä tukea tarvitseville lapsille sekä esimerkiksi meripartio- ja ilmailupartioryhmiä.  

Miten mukaan?

Lähes jokaiselta paikkakunnalta löytyy vähintään yksi partiolippukunta eli partiotoimintaa järjestävä paikallisyhdistys, joten partioon on helppo lähteä mukaan omassa kotikunnassa. Valtakunnallisen lippukuntahaun kautta voi tutustua lippukuntiin ja löytää heidän yhteystietonsa. Mukaan voi ilmoittautua myös Vapaaehtoistyö.fi-palvelun kautta, jolloin etsimme kiinnostuneelle vapaaehtoiselle juuri sen lippukunnan, missä on parhaillaan eniten tarvetta aikuisista. Uudet aikuiset ovat kuitenkin tervetulleita mukaan ihan jokaiseen lippukuntaan!

Nina Miettinen

Kirjoittaja on Uudenmaan Partiopiirin järjestökoordinaattori, joka tukee uusia aikuisia vapaaehtoisia heidän aloittaessaan partiossa

Artikkelin pääkuva: Ossi Hokkanen

Aikuiset retkellä -kuva: Juha Nurmi

Kansalaistoiminnan tavoitteena on lisätä yhteisöllisyyttä ja edistää aktiivista kansalaisuutta. Ihmiset haluavat osallistua kansalaisyhteiskunnan toimintoihin, jotta he pääsevät vaikuttamaan yhteisiin asioihin ja luomaan yhteistä hyvää.

Kansalaistoiminta tuo monelle sisältöä elämään antamalla tekemistä, tunteen kuulua johonkin ryhmään ja mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin ja näin samalla vähentää yksinäisyyttä. Kansalaistoimintaan osallistumisen yksi muoto on vapaaehtoisena toimiminen. Vapaaehtoisuus tarjoaa ihmisille mahdollisuuden auttaa ja käyttää omaa aikaansa hyödylliseen tekemiseen, toisten hyväksi. Yksi tällaisen toiminnan mahdollistaja on Kansalaistoiminnankeskus Matara Jyväskylässä.  

Kansalaistoiminnankeskus Matara—mikä se on ja mitä siellä tehdään?

Vuonna 2012 perustettiin Kansalaistoiminnankeskus Matara, jonka tavoitteena on lisätä ihmisten hyvinvointia tarjoamalla osallisuuden ja toiminnan paikkoja sekä tiloja Jyväskylässä, vain muutaman korttelin päässä kävelykadulta. Mataran kaikille avoimeen aulaan voi tulla esimerkiksi lukemaan päivän lehdet, juomaan kahvia, asioimaan netissä tai lainaamaan lastipyörälainaamosta polkupyörän. Mataran aulassa on pöytä ennalta-arvaamattomille kohtaamisille, kun ihminen kaipaa vaikka juttukaveria. Matarassa on myös OLKA®-piste, josta voi tulla hakemaan tukea ja tietoa omaan sairauteen liittyen, mitata verenpaineen, tehdä terveystestejä tai saada tietoa eri järjestöjen palveluista ja vertaistuesta. Mataran yhteisön ja muiden tilojen käyttäjien järjestämä toiminta tarjoaa ihmisille vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksia, vertaisryhmiä, kerhoja, koulutuksia tai muita tilaisuuksia. Näin Matara siis vahvistaa kansalais- ja vapaaehtoistoimintaa sekä järjestöjen toimintaedellytyksiä.

Vapaaehtoisena Kansalaistoiminnankeskus Matarassa—mitä se sitten on käytännössä? 

Vapaaehtoisten mukanaolo on erittäin tärkeä osa toimintaa ja vapaaehtoiset mahdollistavat sen, että kaikille avointa ja maksutonta toimintaa Matarassa on. Vapaaehtoisia rekrytoidaan koko ajan ja mukaan voi tulla silloin kun itselle sopii. Muutaman kerran vuodessa järjestetään isompi, kaikille kiinnostuneille suunnattu ”Vapaaehtoiseksi Mataraan” -ilta, jossa erilaisia toimintamahdollisuuksia esitellään ja tietysti kuullaan vapaaehtoisten omia ideoita ja vinkkejä. 

Jokaisen vapaaehtoiseksi haluavan kanssa käydään läpi vapaaehtoisuuteen liittyvät periaatteet, oikeudet ja velvollisuudet. Tämän jälkeen kirjoitetaan sopimus, jossa kirjallisesti vielä sovitaan tehtävästä.

Mataran vapaaehtoisena voi toimia kertaluonteisesti tai tehtävät voivat olla säännöllisesti toistuvia. Jokaisen vapaaehtoisen kanssa räätälöidään juuri hänelle itselleen sopiva tehtävä ja aika. Se, että vapaaehtoinen saa itse vaikuttaa tehtävänsä sisältöön ja hänen siihen käyttämäänsä aikaan, koetaan saatujen palautteiden perusteella erittäin tärkeäksi ja jaksamista tukevaksi. Samalla vapaaehtoiset ovat kokeneet, että he saavat olla mukana toiminnan suunnittelussa ja heidän ajatuksensa ja ideansa huomioidaan. Vapaaehtoistehtävät voivatkin olla tapahtumien suunnittelua ja toteutusta, erilaisten ryhmien ohjaamista tai ylipäätään auttamista omien taitojen mukaan.

Mataran vapaaehtoiset ovat esimerkiksi vetäneet taidekorttityöpajoja ja ekokorupajoja, olleet apuna toteuttamassa joulukorttiaskartelua ja bingoa, huolehtineet tilaisuuksien kahvituksista, olleet tapahtuma-avustajina, ohjanneet meditaatiota Mataran työntekijöille, vetäneet filosofian keskustelupiiriä, vertaisryhmiä, liikuntatuokioita ym. ym. Eli vapaaehtoistehtäviä kyllä löytyy ja yhdessä ideoidaan ja toteutetaan lisää! 

Vapaaehtoisilta saatu palaute on ollut mukavaa, positiivista luettavaa ja sen voimin onkin aina hyvä mieli jatkaa ja kehittää toimintaa yhdessä heidän kanssaan. Vapaaehtoiset ovat kertoneet, että saavat Matarassa toimiessaan mahdollisuuden tavata erilaisia ihmisiä sekä avartaa omia käsityksiään ja ajatuksiaan, mutta myös tunteen siitä, että heidän tekemää toimintaa arvostetaan. Vapaaehtoiset nostavat tärkeäksi myös läheisen ja luottamuksellisen ilmapiirin, joka Matarassa on. Erään vapaaehtoisen sanoin: ”Saan kokemusta ja iloa siitä, että voin antaa osaamistani Matarassa”. 

Matara on tiloja, toimintaa ja tapahtumia sekä yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja iloa. 

Niina Kankare-Anttila

vapaaehtoistoiminnan kehittäjä

Kansalaistoiminnankeskus Matara Jyväskylä 

kuvat:

Kati Multanen