Mauri, 62, on toiminut tukihenkilönä vauhdikkaille veljeksille reilun kahden vuoden ajan. Parasta toiminnassa Maurin mukaan on molemminpuolisuus, sillä vapaaehtoisena saa toiminnasta vähintään yhtä paljon kuin lapsetkin. 

”Toiveena minulla oli saada tuettavaksi joku nuori jantteri, jonka kanssa käydä kalassa, mutta sitten Pelastakaa Lasten työntekijä soitti, että täällä olisikin niitä kaksi”, kertoo Mauri nauraen.  

Pelastakaa Lasten tukihenkilötoiminnalla mahdollistetaan paljon asioita, joita vanhemmat eivät pysty syystä tai toisesta omille lapsilleen tarjoamaan. Toiminta on täysin maksutonta, ja se tukee niin vanhempien, lasten kuin vapaaehtoistenkin hyvinvointia. 

”Ihmettelen kovasti, miksi miehiä ei ole enemmän mukana. Meitä miehiä on vain muutama eläkeikäinen. Tämähän on win-win -tilanne ja kaikki tässä voittaa”, kummastelee Mauri.

Monenlaisia ja monenikäisiä vapaaehtoisia tarvitaan

Vapaaehtoisia tukihenkilöitä ja tukea saavia perheitä on monenlaisia. Jotkut tukihenkilöt viettävät aikaa koko perheen kanssa, ja toiset viettävät aikaa vain lasten kanssa. Mauri käy tekemässä veljesten kanssa poikien juttuja, jotta heidän äitinsä saa tehdä omia asioitaan. Poikien äiti on nimittäin yksinhuoltaja. 

”Tehdään kaikenlaista: käydään kalassa, metsäretkellä, leffassa tai pelaamassa frisbeegolfia. Kerran pojat veivät minut HopLopiin niin, että meinas henki lähteä”, naurahtaa Mauri. 

Monenlaista tukea kaivataan

Mauri kertoo, että he tapaavat lasten kanssa pari kertaa kuussa muutaman tunnin ajan. Vapaaehtoiseksi liittyminen oli hänen mukaansa mutkatonta, kunhan vain rohkaistui ottamaan yhteyttä järjestöön.

”Ensin oli iltapäiväkaffet työntekijän kanssa, sitten täytettiin vähän lomakkeita ja tietysti tarkastettiin, että taustat ovat kunnossa”, kertoo Mauri.

Tukihenkilöitä valmennetaan mukaan toimintaan ympäri Suomea viidessä eri Pelastakaa Lasten aluetoimistossa. Valmennuksia järjestetään ympäri vuoden.

”Tämä on minun tapani kantaa vastuu tulevista sukupolvista. Ennen kaikkea tämä on mukavaa”, sanoo Mauri.

Luokassa istumalla ei opita kaikkia taitoja, joita elämässä tarvitaan. Vapaaehtoistyössä voi hyvin opetella asioita, joita kuuluu esimerkiksi peruskoulun opetussuunnitelmaan. OppiJana-hankkeessa on kehitetty sitä, miten tutustumalla vapaaehtoistoimintaan eri yhteisöissä, voidaan luoda uusia oppimisympäristöjä opiskelijoille.

OppiJana – Maahanmuuttajanuoret vapaaehtoistyössä – oppia opiskelijalle ja järjestölle -hankkeessa on kokeiltu, tutkittu ja kerätty kahden vuoden ajan tietoa siitä, miten vapaaehtoistyön tekeminen voitaisiin sisällyttää osaksi aikuisten perusopetuksen opintoja. Aikuisten perusopetus on tarkoitettu niille oppivelvollisuusiän ylittäneille, jotka eivät ole suorittaneet perusopetuksen oppimäärää tai joilla on tarve täydentää perusopetuksen tutkintoaan. Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman hankkeen toteuttajat ovat Humak, KSL-opintokeskus ja Helsingin aikuislukio.

Hankkeen aikana nelisenkymmentä Helsingin aikuislukion peruskoulun oppimäärää suorittavaa opiskelijaa on saanut kokeilla vapaaehtoistoimintaa osana opintojaan. Lisäksi mukana on ollut kymmeniä järjestöjä, jotka ovat vastaanottaneet nuoria vapaaehtoisia. Hankkeen aikana on kehitetty myös digitaalinen osaamismerkki ”Oppijana vapaaehtoistyössä”, jonka vapaaehtoistoimintaan osallistuneet ovat saaneet tutustumisjakson päätyttyä.

OppiJana-hankkeessa on pyritty edistämään hyvinvointia, tasa-arvoa ja kulttuurista yhdenvertaisuutta vahvistamalla ja tukemalla maahanmuuttaneiden nuorten kotoutumista, työllistymismahdollisuuksia ja aktiivista roolia suomalaisessa yhteiskunnassa. Samalla kun nuoret oppivat erilaisia taitoja vapaaehtoistoiminnan kautta, oppivat myös järjestöt moninaisilta vapaaehtoisilta erilaisia asioita ja saavat muun muassa uusia näkökulmia ja ideoita omaan työhönsä.

Vapaaehtoistyöhön tutustumisjakso VET

Hankkeessa on kehitetty vapaaehtoistyön jaksolle oma nimi ”VET”, joka kuvaa sitä, että vapaaehtoistyö on lähellä TET-harjoittelua, mutta on kuitenkin hieman erilaista. Vapaaehtoistoiminnassa voi oppia samanlaisia työelämätaitoja kuin TET-harjoittelussa, mutta vapaaehtoistoiminnasta tekee erityisen hienon se asia, että pystyy tekemään hyviä asioita ja mahdollisesti auttamaan muita. Muiden auttaminen ja hyvien asioiden tekeminen lisää ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia, mikä voi heijastua positiivisesti myös muihin elämän osa-alueisiin kuten opintojen edistymiseen tai työllistymiseen. Vapaaehtoistoiminnassa on myös etuna se, että samassa paikassa voi todennäköisesti jatkaa niin kauan kuin haluaa. Siitä voi jäädä jopa pysyvä harrastus ja elämäntapa.

Vapaaehtoistyö osana opintoja voisi olla hieno mahdollisuus myös muillekin kuin aikuisten perusopetusta suorittaville maahanmuuttaneille nuorille. Ylipäätään nuoret voisivat kokea merkitykselliseksi sen, että pääsisivät esimerkiksi peruskoulun kautta tutustumaan vapaaehtoistoimintaan aluksi hieman tuetusti. Vapaaehtoistyöhön meneminen itsenäisesti voi tuntua vieraalta, eikä välttämättä edes tiedä, minne voisi mennä, vaikka auttamishalua löytyisi. Koulun kautta tuettu vapaaehtoistoimintaan tutustuminen voisi rohkaista ja innostaa vapaaehtoistoimintaan sellaisia nuoria, jotka eivät muuten uskaltaisi mennä.

Vapaaehtoistyö kehittää empatiataitoa

Hyvien asioiden tekeminen lisää sekä onnellisuutta että kehittää empatiataitoa. On tutkittu, että nuorten aivojen hermoverkkorakenne muuttui empatiakykyisempään suuntaan heidän pelatessaan empatiataitoja harjoittavaa peliä (Stammeier 2020). Nuorilla empatiataito saattaa taantua väliaikaisesti muun muassa kehitykseen ja hormonitoimintaan liittyvistä syistä, miksi empatiataidon kehittäminen juuri nuorena on erityisen tärkeää (Kurra 2019).

Toisaalta kaikki henkilöt, jotka ovat jostain syystä heikommassa asemassa työmarkkinoilla koulupaikasta ja iästä riippumatta voisivat hyötyä vapaaehtoistyön tekemisestä ja siihen tutustumisesta tuetusti. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaiset aikuiset, joilla on heikko suomenkielen taito pääsisivät käyttämään ja kehittämään omaa kielitaitoaan tosielämän tilanteissa. Vapaaehtoistyössä on valtava potentiaali, siksi olisikin hyvä rakentaa oppilaitoksiin tilaisuuksia tutustua vapaaehtoistyöhön.

Lähteet:

Stammeier, Jenni 2020. Aivosi kiittävät, kun teet hyvää toiselle. Yle 7.11.2020. Viitattu 7.7.2022. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/11/07/aivosi-kiittavat-kun-teet-hyvaa-toiselle

Kurra, Antti 2019. Empatiakyky tippuu murrosiässä, ja se voi tehdä nuoresta kiusaajan – tähän yritetään puuttua teknologian avulla. Yle 22.6.2019. Viitattu 7.7.2022. https://yle.fi/uutiset/3-10839736

Tutustu lisää:

OppiJana-hankkeen nettisivut: https://oppijana.humak.fi/

Haluatko oppia lisää oman yhdistyksesi tai yhteisösi moninaisuudesta ja saavutettavuudesta? Ohjaajana monikulttuurisessa vapaaehtoistyössä -verkkokurssilla saat näkökulmia ja työkaluja monikulttuuriseen ohjaamiseen erityisesti vapaaehtoistyössä: https://peda.net/ksl/monikulttuurinen-vapaaehtoistyo

Hankkeen aikana kehitetty digitaalinen osaamismerkki vapaaehtoistyöhön tutustumisesta (mahdollisuus ottaa järjestöjen käyttöön): https://openbadgefactory.com/c/earnablebadge/QR99N0aLVSa21U/apply

Kirjoittaja: Jenni Hernelahti, Humak, OppiJana-hankkeen asiantuntija

Kuva: Helsingin aikuislukion nuorten ajatuksia VET-jaksolla oppimistaan asioista. Kuvaaja: Jenni Hernelahti

Kaisa toimii Vahvikelinjan vapaaehtoisena. ”Vahvikelinjan vapaaehtoistyö on helppo toteuttaa. Saa valita, paljonko tekee ja tekeminen tapahtuu kotoa käsin.” Kaisalle on tärkeää, että vapaaehtoistoiminnalla on mahdollista tavoittaa ikäihmisiä ympäri Suomen niin kaupungissa kuin haja-asutusalueellakin, joissa asuu paljon ikäihmisiä, mutta iäkkäiden tekemistä ja tapahtumia on melko vähän. ”Puheluissa jokainen saa yksilöllisesti juuri sitä, mitä kaipaa ja haluaa. On se sitten keskustelua, jumppaa, aivojumppaa, muistelua tai mitä tahansa virkistävää ikääntyvälle merkityksellistä.” Kaisalle on myös tärkeää olla mukana toiminnassa, jolla ehkäistään iäkkäiden yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. ”Pieni hetki omaa aikaa, jonka antaa muille, tuo moninkertaisesti hyvän mielen itselle”, hän toteaa.

Vahvikelinjan vapaaehtoiseksi ryhdytään käymällä verkkokoulutus. Kaisan mielestä koulutus oli selkeä ja se antoi tukea vapaaehtoistoiminnan aloittamiseen. ”Oli hyvä, että koulutus oli kahdessa osassa. Ensimmäisen koulutusillan ja materiaaleihin perehtymisen jälkeen oli helppo vielä palata mieltä askarruttaviin kysymyksiin.”

Organisoivan tahon tuesta Kaisa kertoo, että säännölliset sähköpostiviestit, tapaamiset verkossa sekä yhteiset koulutusluennot tukevat tekemistä ja tuovat turvallisen olon. ”Matalalla kynnyksellä uskaltaa ottaa yhteyttä ja varmistaa asioita.” Vahvikelinjan vapaaehtoistoimintaa tehdään yksin kotoa käsin puhelimen välityksellä. ”On tärkeää, että taustalla on aktiivinen ja herkästi toimiva taho, jolta saa apua ja neuvoa”, Kaisa toteaa. Hänelle on tärkeää, ettei mielen päälle ei jää asioita painamaan.

Kaisan mukaan välitön palaute puheluissa on ollut aina hyvää. Vapaaehtoinen voi kokea onnistuneensa, kun puheluissa kuulee vaikkapa arjen aktiivisuuden lisääntyneen puheluissa annettujen vinkkien avulla. Iäkkään ihmisen päiviin on löytynyt jotakin uutta ja mukavaa sisältöä elämänlaatua lisäämään.

Piia aloitti Vahvikelinjan vapaaehtoisena koronasyksynä 2020. ”Kun luin Vahvikelinjasta, innostuin välittömästi. Vahvikelinjan konsepti on mielestäni äärimmäisen hyvä! Ei pelkkää keskustelua, vaan toimintakykyä ylläpitävää toimintaa soittajan kiinnostuksen mukaisesti.” Vapaaehtoistoiminta täytti myös muut Piian kriteerit: kohderyhmänä on ikääntyneet ja toimintaa tehdään kotoa käsin. Piia kertoo saaneensa vapaaehtoistoiminnan kautta kartutettua myös opintopisteitä.

”Vapaaehtoistoiminta tuottaa minulle iloa ja hyvää mieltä.” Piiasta on merkityksellistä tuoda omalla toiminnalla tuoda piristystä toisen ihmisen elämään. ”Vapaaehtoistoiminta konkretisoi sen, miten pienellä oman ajan ja läsnäolon antamisella, voi olla toiselle ihmiselle todella iso merkitys.” Joskus soittajan kanssa löytyy molempia erityisesti kiinnostava aihe esimerkiksi lukeminen. ”Olen saanutkin soittajilta vinkkejä kiinnostavista kirjoista.”  ”Yhteys toiseen ihmiseen energisoi myös itseäni”, Piia kertoo.

Myös Piian mielestä verkkokoulutus antoi hyvät ja riittävät perusvalmiudet Vahvikelinjalla päivystämiseen. ”Oli mukava kuulla koulutuksessa jo vapaaehtoisena toimivan puheenvuoro. Se muistutti siitä, että vapaaehtoisena toimitaan ihan tavallisina ihmisinä, eikä siinä tarvita mitään erityistaitoja.” Piian mielestä hyvä organisointi viestii siitä, että vapaaehtoisia arvostetaan.

Piian näkemyksen mukaan osa soittajista on yksinäisiä. Heille Vahvikelinja voi olla ainoa paikka, jossa joku kysyy, että ”mitä sinulle kuuluu”. Osalle taas Vahvikelinja voi olla mukava lisä muiden sosiaalisten kontaktien lisäksi. ”Olipa kyse kummasta tahansa, pidän Vahvikelinjaa tärkeä palveluna.” Osalla soittajista on haasteita muistin kanssa ja heille esimerkiksi yhdessä tehty visailu voi tarjota tarpeellisia onnistumisen kokemuksia. Piia kertoo, miten monen soittajan kanssa puhelun aikana myös nauretaan yhdessä – iloa ja hyvän mielen hetkiä tuskin kenelläkään on liikaa. Piian kokemuksen mukaan osa soittajista kaipaa nimenomaan kuuntelijaa, joka on siinä hetkessä soittajaa varten.

Vahvikelinjan videon pääset katsomaan linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=4twZoOPzhQ8

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Vanhustyö-lehdessä 3/2022.

Kuva: Terhi Valkonen Törsleff

”Muistan huterasti millaista oli olla parikymppinen. Se on usein hankalaa aikaa, koska identiteetti on vasta muotoutumassa, ja vastuun ottaminen omasta elämästä vie kaistaa, vaikka se on samaan aikaan huumaavaa.

Mentorointi on hienolta kalskahtava termi, mutta käytännössä oma tekemiseni oli ihan vain puhumista ja kuuntelemista, järkevänä aikuisena olemista. Kävimme kävelyllä, puistossa ja teatterissa.

Päädyin mentoriksi, kun etsin verkosta jotain matalan kynnyksen vapaaehtoistyötä, jossa voisin olla tekemisissä nuorten kanssa. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että suomalaisten lasten parhaita lapsuudenmuistoja oli tv:n katsominen yhdessä vanhempien kanssa. Ei tarvitse tehdä sirkustemppuja tai keksiä erikoisuuksia – tavallinen riittää”, kertoo Anna Perho.

Ajan ja osaamisen riittäminen, mentoroinnin tuki

Amigo-mentoroinnissa parit tapaavat keskimäärin kerran kuukaudessa, jotkut halutessaan useamminkin. Monet mentorit ovat työelämässä ja myös Anna pohti riittääkö aika nuoren tukemiseen ja kehottaa myös muita samaan:

”Mietin etukäteen oman ajan riittävyyttä, koska kalenterini on aina täynnä. Aika riitti vuoden mittaan hyvin, koska vuoden aikana mentoroitavallakin oli paljon menoja ja tekemistä. Olen ymmärtänyt, että tässä on paljon vaihtelua nuoren tarpeiden mukaan. Kannattaa miettiä mitkä ajankohdat kalenterista voi varata mentorointitapaamisille.”

Anna on kahden varhaisaikuisen äiti, joten nuorten ajatusmaailma oli tuttu. Vaikka hän valmentaa ihmisiä työkseen, hän ei kokenut tarvinneensa mitään erityisosaamista mentorina, vaan kokee että tavallinen yhdessäolo riittää:

”Olen oppinut ajattelemaan, että tehtäväni on nähdä mahdollisuuksia siellä, missä toinen ei vielä uskalla tai osaa niitä nähdä. Pyrin pohtimaan mentoroitavan ajatuksia ja huolia kuten tekisin ystävän kohdalla: sanon mitä mieltä olen, mutta kunnioitan toisen asiantuntijuutta oman elämän suhteen. Emme koskaan voi tietää missä toinen ihminen sisäisesti on, joten liiallinen viisastelu ei toimi.”

Anna kertoo, ettei kaivannut mentorointiin erityistä tukea tai apua: ”Tiedän, että olisin saanut sitä tarvittaessa. Projektin puolesta mentorina on turvallista olla, yhteydenottoja oli tiuhaan ja koulutuksia oli jatkuvasti tarjolla.”

”Pohdin kokeeko mentoroitava suhteemme hyödylliseksi”

Mentorointi voi herättää erilaisia kysymyksiä. Myös Anna kertoo pohtineensa osaako hän tarjota sellaista tukea, mitä nuori kokee pohjimmiltaan tarvitsevansa. Amigoon ohjautuvien nuorten lähtötilanteet ovat moninaisia, joku tarvitsee rinnalleen nimenomaan ihmistä, jolle voi jutella, joku taas kokee merkitykselliseksi sen, että kerrankin voi olla ilman diagnoosia, taustaa ja leimoja, kolmas rytmiä arkeen ja rohkeutta kodin ulkopuolella toimimiseen. Puhtaalta pöydältä aloittaminen tarjoaakin monelle nuorelle mahdollisuuden vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaitojen harjoitteluun sekä kokemuksen luottamuksellisesta ihmissuhteesta.

”Koska mentorointisuhde ei ole valmennus- tai terapiasuhde, ajattelin, että en voi udella liikoja nuoren elämästä. Ajattelin, että olen mukana siinä mitä hän haluaa vapaaehtoisesti kertoa, enkä pyri liikaa päsmäröimään. Toisaalta ajattelen, että hankkeessa mukana olleilla nuorilla on keskimääräistä enemmän kuormaa, jolloin on ehkä helpottavaakin, että on aikuiskontakteja, joissa ei käsitellä vain ongelmia.”

”Sain arvokasta kertausta sen suhteen miten tärkeää toisen kuunteleminen on”

Mentorointi tuottaa usein oivalluksia niin nuorten maailmasta kuin omastakin tavasta toimia ja ajatella. Vaikka Amigo-mentorointi on nuorten syrjäytymistä ehkäisevää toimintaa, tarjoaa se mentoreille mielekkään tekemisen lisäksi mahdollisuuksia oppimiseen ja ymmärryksen lisäämiseen.

”Mentoroitavani on innokas teatterin harrastaja, ja pääsin sitä kautta seuraamaan myös teatteria vähän enemmän kulissien takaa. Se oli kiinnostavaa. Koin usein iloa hänen kuulumisistaan ­- ja ylpeyttä siitä, että saan olla mukana hänen tarinassaan”, Anna muistelee. Hän pohtii myös kuuntelemisen merkitystä: ”Sain arvokasta kertausta sen suhteen miten tärkeää toisen kuunteleminen on. Luottamus ei tule puhumalla, se tulee olemalla aktiivisesti hiljaa. Se on minulle luontaisesti vaikeaa, ja sain tässä suhteessa hyvää oppia.”

Havaintoja nuoren maailmasta ja omasta nuoruudesta

Anna kertoo seuraavansa nuorten aikuisten maailmaa lastensa kautta, myös oma nuoruus tuli mieleen: ”Mietin vuoden aikana paljonkin omaa parikymppisyyttä. Se oli vaikeaa aikaa, vaikka minulla oli kotiasiat kunnossa eikä esim. oppimisongelmia tai sen sellaista. Identiteetin löytyminen ja tietynlainen levottomuus, pelko siitä pääseekö maailmaan kiinni haluamallaan tavalla, olivat isoja juttuja. Silloin tuntui erityisen tärkeältä saada puhua omia asioita muiden aikuisten kuin omien vanhempien kanssa.”

Anna toivoo kyenneensä viestimään nuorelle riittävästi hänessä näkemäänsä potentiaalia ja muuta hyvää: ”Mentoroitavallani oli selkeää taiteellista lahjakkuutta ja alalla vaadittavaa herkkyyttä ja ilmaisukykyä. Hänellä oli aina tavatessamme kangaskassi, jossa luki ”Öisin olen vapaa.” Vaikka teksti viittasi eläinsuojeluun, se symboloi mielestäni osuvasti myös mentoroitavan omaa persoonaa; osittain piilossa olevaa potentiaalia, joka jo silloin tällöin – vaikkapa teatterin lavalla – näkyi hänestä.”

”Haluan maksaa vapaaehtoistyöllä tällaista iloista velkaa jeesimällä muita”

Annan mielestä nuoren mentorointi sopii kenelle tahansa täysjärkiselle aikuiselle: ”Ajattelen mentoroinnin olevan aikuiskaveruutta – emme me ystäviltämmekään odota täydellisyyttä, vaan uteliasta läsnäoloa silloin kun tavataan. Se riittää.

Yksi elämän tarkoituksista on yrittää jättää maailma omalta kohdalta millin paremmaksi. Olen kiitollinen siitä, että minulla on ollut hyvä ja tasapainoinen lapsuus, ja koen myös, että minua on autettu tiukoissa paikoissa aikuisenakin. Haluan maksaa vapaaehtoistyöllä tällaista iloista velkaa jeesimällä muita.”

Haastattelu ja teksti: Malla Tirkkonen. Hän on Amigo-mentoroinnin projektipäällikkö.

Kuva: Jouni Harala

Anna Apua ry kaataa Ukrainan pakolaisten kohtaamaa kielimuuria yhdessä kielitaitoisten vapaaehtoisten kanssa. Tässä blogissa kerron millaista yhdistyksen tarjoama kielituki käytännössä on, kuinka se auttaa Ukrainan pakolaisia ja mitä vapaaehtoistyö antaa tekijälleen. Lopussa on tietoa siitä, kuinka voit itse hakeutua vapaaehtoiseksi.

Suomeen on saapunut kymmeniä tuhansia Ukrainan pakolaisia helmikuun jälkeen.  Ukrainan pakolaiset kohtaavat erilaisia haasteita ennen Suomeen tuloa ja maahan tultuaan. 

Turvalliseen maahan pääseminen on tärkeintä, mutta pakolaisen avuntarve jatkuu pitkään Suomessa: kieli ja toimintatavat ovat vieraita ukrainalaisille. Viranomaiset, järjestöt ja kansalaisryhmät tekevät parhaansa, jotta pakolaiset saisivat hoidettua pakolliset ja myös arkiset asiat Suomessa. 

Yksi suurimpia haasteita suomalaisten ja ukrainalaisten kesken on yhteisen kielen puute: vain murto-osa Suomeen saapuvista ukrainalaisista osaa sujuvaa englantia, koska se on Ukrainan 2. vieras kieli. He osaavat parhaiten ukrainaa ja venäjää. Suomalaiset puolestaan osaavat englantia, mutta vain harvat venäjää tai ukrainaa.

Tulkkausapua tarjotaan eri lakien perusteella viranomaisasiointiin, mutta tulkkaus on tarpeellista usein myös arkisissa tilanteissa: työpaikkaa, asuntoa tai päivähoitopaikkaa hakiessa, ilmoittautuessa kouluun sekä pankissa, apteekissa tai kaupassa asioidessa. 

Anna Apua ry tarjoaa Ukrainan pakolaisille kielitukea 

Anna Apua on voittoa tavoittelematon yhdistys, joka yhdistää kielitukea tarvitsevia Ukrainan pakolaisia sekä suomea ja ukrainaa tai venäjää osaavia vapaaehtoisia. 

Jo lyhyt puhelinkeskustelu voi auttaa saamaan elintärkeitä lääkkeitä apteekista, löytämään asunnon tai työpaikan. Pankissa ja lääkärissä vapaaehtoinen kutsutaan paikalle, koska puhelinkeskustelua ei sallita näissä tilanteissa.

Maaliskuussa 2022 perustettu yhdistys on ehtinyt tarjota apua kymmenille ihmisille. Pakolaisvirta jatkuu, joten avunpyyntöjen määräkin kasvaa - vapaaehtoistenkin tarve siis kasvaa kaiken aikaa.

Vapaaehtoistoiminta antaa paljon myös vapaaehtoisille 

Erityisesti suuret katastrofit kuten sodat herättävät ihmisten auttamishalun ja yhdistyksiin hakeutuu tavanomaista enemmän vapaaehtoisia. Motiivit vapaaehtoisuuteen vaihtelevat. Samoin siitä saatavat hyödyt vaihtelevat, mutta yhteistä on kokemus siitä, että vapaaehtoistyö on merkityksellistä ja tärkeää. 

Anna Apua ry:n toiminnassa on mukana kymmeniä vapaaehtoisia, mutta monet heistä käyvät töissä ja heillä on myös perhe. Vapaaehtoisia tarvitaan lisää, jotta yhdistys voi vastata avunpyyntöihin aiempaa nopeammin ja kohdennetummin. Vapaaehtoisia tulisi olla  tavoitettavissa aamusta iltaan ja vapaaehtoisen osaaminen tulisi sopia avunpyyntöön. 

“Haluamme antaa ukrainalaisille uskoa ja toivoa ihmisyyteen”, summaa yhdistyksen perustaja  Anna Suutarinen. 

Vapaaehtoiset ovat avainasemassa uskon ja toivon luomisessa. Yhdistys kouluttaa ja tukee heitä, mutta lopulta vapaaehtoinen tekee suurimman työn antaen oman osaamisensa pakolaisten hyväksi. 

Yhdistyksen vapaaehtoinen Elena kertoo, että vapaaehtoisena toimiminen on antanut paljon enemmän kuin hän osasi edes odottaa. 

“Olen tavannut upeita ihmisiä ja saanut jopa uusia ystävyyssuhteita. Olen oppinut paljon Ukrainasta ja ukrainalaisista. Ukraina on kaunis maa ja kansa on ihanaa. Jokainen on tietysti erilainen, mutta kaikki ovat erittäin kiitollisia avusta.”

Vapaaehtoistyössä kertyy myös monenlaisia taitoja, jopa täysin uudenlaisia. Nuorelle, jolla ei ole työkokemusta, saattaa vapaaehtoisena kertyvä työkokemus olla ponnahduslauta työelämään. 

“Kehitän viestintätaitoja ja uusien sosiaalisten verkostojen hallitsemista. Nämä ovat tärkeitä taitoja nykymaailmassa.” Näin kertoo omasta oppimisestaan Elena. 

“Elena on todellinen lahja minun perheelleni. Hän ratkaisi meidän kaikki kysymykset ja ongelmat.” Näin kuvailee Elenalta saamaansa apua Olena, joka saapui maaliskuussa Ukrainan Poltavasta Suomeen. 

Tule mukaan kaatamaan kielimuuria 

Ukrainan ja venäjän kieltä osaaville vapaaehtoisille on eniten tarvetta, mutta yhdistys tarjoaa myös muita vapaaehtoistehtäviä esimerkiksi avustajina, koordinaattoreina sekä markkinoinnin ja viestinnän asiantuntijoina. Hyvin monenlaiselle osaamiselle on tarvetta, joten eri alojen asiantuntijat ovat tervetulleita mukaan toimintaan.  

Yhdistyksen tavoitteena on laajentaa vapaaehtoistoimintaa kaikille paikkakunnille, joissa on vastaanottokeskuksia sekä järjestää kielikoulutusta. Vapaaehtoisille järjestetään säännöllisesti koulutuksia ja vertaistukea.

Rekisteröidy Anna Apua-yhdistyksen vapaaehtoiseksi yhdistyksen verkkosivuilla: https://www.annaapua.org/

Anna ukrainalaisille uskoa ja toivoa ihmisyyteen! 

Anne Markus, palvelumuotoilukoulutuksen työharjoittelija 

Onko termi tuettu vapaaehtoistoiminta sinulle jo tuttu?

On tavallista, että organisoidussa ja laadukkaasti toteutetussa vapaaehtoistyössä tarjotaan tehtävissä toimijoille tukea. Tuki on useimmiten tehtävään annettavaa koulutusta ja perehdytystä tai esimerkiksi työnohjausta. Tuetulla vapaaehtoistoiminnalla tarkoitetaan toimintaa, joka on saavutettavaa entistä useammalle ihmiselle.

Joskus vapaaehtoistoimintaan mukaan pääsyä voi hankaloittaa esimerkiksi sairaudesta, vammasta tai vaikka elämäntilanteesta johtuva alentunut toimintakyky. Tuetun vapaaehtoistoiminnan on tarkoitus olla saavutettavampaa myös heille, joille vapaaehtoistoimijan rooli on uutta.

Tuettu vapaaehtoisuus voi olla suunnattu erityisesti jollekin tietylle kohderyhmälle, joka tarvitsee vahvempaa väylää vapaaehtoiseksi ryhtymiseen. Tuetussa vapaaehtoistoiminnassa saavutettavuuteen liittyviä asioita on pohdittu tavallista enemmän. Tuettu vapaaehtoisuus on siis perinteisestä tuetumpaa vapaaehtoistoimintaa.

Vapaaehtoistoiminnan hyödyt tekijöilleen ovat kiistattomat! Onkin suotavaa, että yhä useampi meistä pääsee osaksi merkityksellisyyden ja osallisuuden kokemuksia. Joskus voi olla vallan voimaannuttavaa siirtyä vapaaehtoistoimintojen kohderyhmästä itse toimijaksi ja olla yhdenvertaisesti mukana tekemässä yhteistä hyvää. Monimuotoisen yhteisön jäsenenä toimiminen rikastuttaa ja palkitsee varmasti meistä jokaista!

Kehitysvammaisten Tukiliitolla on yli vuosikymmenen kokemus tuetumman vapaaehtoistoiminnan järjestämisestä. Meillä vapaaehtoiset, joilla on kehitysvamma tai vastaavaa tuen tarve, toimivat samoissa tehtävissä kuin muutkin. Yhdenvertaisen kaveritoiminnan digi- ja livekaveritoiminnassa vapaaehtoistehtävänä on antaa toiselle aikaa, pitää yhteyttä ja tutustua uuteen ihmiseen – eli toimia kaverina. Vaparitoiminnassamme vapaaehtoistehtävinä ovat esimerkiksi tapahtumien suunnitteluun, markkinointiin ja toteutuksiin liittyvät tehtävät. Kuten vapaaehtoistoiminnassa yleensäkin, kaikki tehtävät eivät aina sovi kaikille. Oikealla asenteella usein kuitenkin löytyy jokin antoisa tehtävä jokaiselle.

”Hyvältä toiminnassa on tuntunut se, että voi kuunnella toista. Ja kysyä niitä hänenkin kuulumisia.”          

Vapaaehtoinen digikaveri

Haluatko tietää, mitä yhdenvertaisena kaverina toimiminen on antanut vapaaehtoisillemme? Tutustu vapaaehtoistemme mietteisiin vaikka Yhdenvertaisen kaveritoiminnan Instagramissa.

Livekaveritoimintamme on jälleen käynnistynyt pitkän koronatauon jälkeen.  Livekaveriksi voit hakea, jos asut Jyväskylän tai Tampereen seuduilla. Digikaveriksi voit hakea mistä vain! Tee yhdenvertaisuusteko, lähde vapaaehtoiseksi ja anna kaveruuden yllättää!

Yhdenvertaisen kaveritoiminnan sivut löydät osoitteesta: www.kaveritoiminta.fi

Pia Björkman, koordinaattori, Kehitysvammaisten Tukiliitto