Olen työskennellyt Satakunnan yhteisökeskuksessa vapaaehtoistoiminnan koordinoinnin ja kehittämisen parissa viiden vuoden ajan. Muistan elävästi, millainen hyppy tuntemattomaan tälle uralle lähteminen oli silloin viisi vuotta sitten vastavalmistuneena yhteiskuntatieteilijänä. Yhdistys- ja vapaaehtoistoiminta termeineen ja tapoineen oli vierasta ja ensimmäinen vuosi taisikin mennä pitkälti uusia kasvoja oppien ja erilaisia käsitteitä sisäistäen. Onneksi työyhteisö ja muut saman asian parissa työskentelevät ihmiset tukivat ja kannustivat alusta saakka. Heille suuri kiitos siitä. Erityisen lämmin kiitos kuuluu kuitenkin vapaaehtoisille, joiden kanssa olen saanut työskennellä. Heiltä olen oppinut oikeastaan työni kaikista tärkeimmän asian, eli vapaaehtoistoiminnan arvon ja inhimillisen merkityksen.
Näiden vuosien varrella olen oppinut, kuinka yhdistys- ja vapaaehtoistoiminnalla on Suomessa pitkät perinteet ja se koetaan edelleen tärkeäksi osallistumisen ja vaikuttamisen muodoksi. Haasteitakin toki on olemassa. Väestömme ikääntyy ja sitoutuminen yhdistys- ja vapaaehtoistoimintaan rakoilee. Lisäksi sosiaali- ja terveysalan järjestöjen toimintaedellytyksiä ollaan näillä näkymin kutistamassa merkittävästi.
Valtionavustuksilla tapahtuvan yhdistys- ja vapaaehtoistoiminnassa on totuttu siihen, että jokaisen toiminnon merkitys ja arvo tulee osoittaa. Erilaisten suoritteiden tilastointi ja raportointi on meille osa arkea ja vapaaehtoistoimintaan käytetyt tunnit ja kohtaamismäärät on kirjattava ylös huolellisesti vaikuttavuuden todistamiseksi. Kaavailtujen leikkausten myötä tuloksellisuuden osoittaminen korostuu entistäkin enemmän. Toiminnan arvo ja merkitys on muutettava helposti tulkittaviksi ja vertailtaviksi numeroiksi ja taulukoiksi tai tiivistettävä muutamaan lauseeseen. Tämä ei olekaan kovin helppoa, jos arvioidaan esimerkiksi vertaistukiryhmän tapaamisen vaikutuksia tai vaikuttavuutta kunkin osallistujan hyvinvointiin tai toipumiseen.
Yhteistyön ja kohtaamisen tärkeys
Suurten muutosten äärellä myös vapaaehtoistoimintaa koordinoivat ja kehittävät ammattilaiset tarvitsevat vertaistukea toisiltaan. Meillä Satakunnassa yhdistys- ja vapaaehtoistoiminnan kenttä on hyvin verkostoitunutta ja yhteistyötä tehdään monialaisesti. Täällä vapaaehtoistoiminnan kentällä vaikuttavat kolme alueellista Valikkoryhmää, joiden lisäksi on olemassa myös maakunnallinen Satakunnan vapaaehtoistoiminnan verkosto. Näissä ryhmissä ja verkostoissa jaetaan kokemuksia, tarjotaan apua ja luodaan yhdessä tapoja ja tekoja vapaaehtoistoiminnan virkistämiseksi. Hyviä kokemuksia olemme saaneet esimerkiksi Vapaaehtoistyö.fi-verkkopalvelusta ja niinpä toimijat ovat yhdessä lähteneet jakamaan tietoa palvelusta sekä tehtävien hakijoille että tarjoajille.
Olen itse kiertänyt Vapaaehtoistyö.fi-palvelun tiimoilta viime syksyn sekä kuluvan vuoden kevään aikana reilussa kymmenessä eri kunnassa. Erilaisia paikkoja uimahalleista kauppojen sisäänkäyntien auloihin sekä kohtaamispaikkoihin on kertynyt miltei kolmekymmentä. Kohtaamisia näissä paikoissa on ollut lähemmäs 300 kappaletta. Jotkin kohtaamiset ovat olleet lyhyitä, jotkin puolestaan ovat johtaneet pitkiinkin keskusteluihin vapaaehtoistoimintaan liittyvistä omakohtaisista kokemuksista joko tuen antajan tai tuen saajan roolissa. Olen saanut kuulla monia elämäntarinoita, joissa yhdistys- ja vapaaehtoistoiminta on näytellyt suurta roolia. Moni on kokenut, että vapaaehtoistoiminnassa syntyneet kohtaamiset ovat olleet heille jopa yksi merkittävimmistä kokemuksista elämässä.
Voiko vapaaehtoistoiminnan arvoa mitata?
Näiden viiden vapaaehtoistoiminnan parissa vietetyn työvuoden jälkeen merkityksellisen ja mielekkään tekemisen arvo on asia, joka pohdituttaa minua usein edelleen. Mikä on vapaaehtoistoiminnan arvo vapaaehtoistehtäviä tarjoavalle yhdistykselle? Kuinka arvokasta vapaaehtoistoiminta on suomalaiselle yhteiskunnalle - millaisen arvon tai hinnan vaikkapa ikäihmisten ystävätoiminnassa tehdylle vapaaehtoistoiminnalle voi asettaa? Kuinka arvokasta vapaaehtoistoiminta puolestaan on apua antavalle tai apua saavalle yksilölle?
En kuitenkaan ole vielä koskaan tavannut vapaaehtoista, jonka mielestä hänen tekemänsä vapaaehtoistoiminta olisi ollut turhaa, siis vailla arvoa. Päin vastoin. Erityisen hyvin vapaaehtoistoiminnan henkilökohtaisen arvon tiivisti eräs sairaalavapaaehtoinen: “Minulle vapaaehtoistoiminta on antanut elämän tarkoituksen”. Hänen osaltaan voidaan todeta, että arvo on ollut mittaamatonta. Ja tämä jos mikä tekee myös omasta työstäni erityisen motivoivaa ja mielekästä.
Annemari Hirsimäki
Vapaaehtoistyön asiantuntija
Satakunnan yhteisökeskus