Med at hjälpa varandra gör vi Finland en bättre plats för alla.

I tjänsten kan du hitta och anmäla frivilliguppdrag.

Volunteer

Sök frivilliguppdrag

Var?

Kommun eller stad

När?

Datum i formatet 01.02.2020

Välj tema

Välj teman. Vem vill du hjälpa och vad är du intresserad av?

Församlingar

Also for English speakers

Lämplig för under 18 år

Understödd frivilligverksamhet

Multikulturalism och invandrare

Distansarbete via telefon eller internet

Föreningar

Miljö, naturvård och djur

Personer med funktionshinder och andra grupper med särskilda behov

Evenemang och talko

Äldre

Byar och kvarter

Idrott, motion och utomhusaktiviteter

Vänskap och kamratskap

Missbruk och psykisk hälsa

Barn, ungdomar och familjer

Corona

Jourarbete, första hjälpen, räddning och krisarbete

Musik, konst och hantverk

Erfarenheter

Kaverin kanssa tuntuu lomalta - OmaKamu ry kouluttaa vapaaehtoisia Kamuja experience image
11.7.2021

Kaverin kanssa tuntuu lomalta - OmaKamu ry kouluttaa vapaaehtoisia Kamuja

Joel on ollut PikkuKamuni reilut puolitoista vuotta. Tapaamme noin kerran viikossa tai kahdessa ja yleensä puolikkaan päivän kerrallaan.

Olemme tehneet mielettömästi erilaisia asioita, jotka ovat kummallekin kivoja. Teemme joka kerta jotain uutta tai ainakin vaihtelemme paikkaa. Itsestäni on kiva päästä tekemään ja liikkumaan. Ideat lähtevät paljon Joelin toiveista. Olemme käyneet mm. leffassa, telttailemassa, kalastamassa, kävelyllä koirien kanssa, uimassa, luistelemassa sekä pelaamassa sulkapalloa ja minigolfia. Suuri osa yhteisistä tekemisistä ei ole vaatinut lainkaan rahaa. Leikkipuistoissa yritän lähes kaksimetrisenä mahtua kaikista samoista putkista kuin hänkin ja laskemme yhdessä liukumäkiä. Yhteisiä kokemuksia on mukavaa muistella jälkeenpäin.

Joelin kanssa meitä yhdistää samanlainen huumori ja meille onkin muodostunut omia sisäpiirijuttuja. Olemme avoimia toisillemme ja uskallamme sanoa, mitä haluamme ja ajattelemme. On ollut hienoa huomata, että hän on oppinut minulta joitakin asioita, kuten heittämään virvelillä ja mailaotteen minigolfissa. Nyt kun tunnemme, Joel myös soittaa kertoakseen kuulumisiaan tai esimerkiksi toivottaakseen hyvää juhannusta.

Joelin palautteen näkee hymystä ja innostuneesta olemuksesta. Kun tulen hakemaan häntä, hän usein odottaa ikkunassa kuin joulupukkia ja vilkuttaa iloisesti. OmaKamun kesäleirille mentäessä Joel kertoi kyydissä olleille, että olen hänen paras kaverinsa.

OmaKamu-toiminta antaa minullekin paljon. Tapaamisissa huomaan, että olen täysillä mukana ja rentoutunut. Niiden jälkeen ei ole tunne, että oli raskasta, vaan että oli kiva hetki. Olen mielelläni tässä roolissa pitkään. Minulla on itselläni viisi aikuista lasta ja kolme ihanaa lastenlasta, ja vielä riittää hyvin virtaa PikkuKamullekin.

Kannustan ryhtymään Kamuksi. Lapsen kanssa pääsee kokemaan uusia asioita aikuisena. Yhdessäolo ei tunnu siltä, että se veisi aikaa tai resurssia vaan se antaa itselle. Yhteinen tekeminen on myös hengähdystauko työelämään, vähän kuin lomalla olisi sen hetken. Kamuna saa kivan kontaktin omaan PikkuKamuun ja hänen kanssaan muodostuu kaverisuhde. Ja kavereita aina tarvitaan!

Kirjoittaja: Tapio Helle, Kamu vuodesta 2019

Info: Matka aikuiskaveriksi eli Kamuksi lapselle tai nuorelle alkaa OmaKamu-koulutuksella. Ilmaisen koulutuksen aikana saa tietoa toiminnasta ja pääsee yhdessä pohtimaan valmiuksiaan Kamuna toimimiseen. Seuraavat OmaKamu-koulutukset järjestetään Helsingissä, Espoossa, Lahdessa ja Hämeenlinnassa vuoden 2021 aikana.

Lisätietoa toiminnasta ja seuraavista koulutuksista : https://www.omakamu.fi/koulutukset

OmaKamu ry

Saa enemmän kuin antaa experience image
6.6.2021

Saa enemmän kuin antaa

"Vapaaehtoistyö antaa paljon omaan avioliittoon. Vaikka työ on haastavaa, silti itsekin tulee hoidetuksi."

Parempi avioliitto ry on Suomen suurin omalla alallaan, eli vapaaehtoiseen vertaistukeen perustuvassa parisuhdetyössä. Vapaaehtoisemme ovat aina olleet hyvin sitoutuneita ja laittaneet itsensä likoon tässä hyviä ihmissuhdetaitoja vaativassa toiminnassa. Tänä keväänä kartoitimme ensimmäistä kertaa heidän hyvinvointiaan. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Sosped Keskus Oy:n kanssa. Sähköiseen kyselylomakkeeseen vastasi 126 henkilöä noin 650 vapaaehtoisesta. Tuloksia syvennettiin neljän pariskunnan videohaastattelulla. Vapaaehtoisemme työskentelevät pääasiallisesti pariskunnittain. 

Tuloksista ilmenee, että monet vapaaehtoiset toimivat useassa eri tehtävässä ja merkittävä osa heistä tukee yhdistystä myös lahjoituksin. Toiminnan ytimessä ovat parisuhdetapahtumat, joita järjestettiin ennen koronaa toistakymmentä vuosittain. Koronan myötä tapahtumat ovat pääosin siirtyneet verkkoon ja niiden mukana myös vapaaehtoisemme.

Vertaisryhmätapaamiset ovat monelle tapahtumien merkittävin osa. Myös verkkotapahtumissa ryhmiä luotsaavat koulutetut ryhmänohjaajaparit. Tukiparit taas ovat erilaisia kriisejä läpikäyvien parien tukena arjessa. Vapaaehtoisia työskentelee myös esimerkiksi luennoitsijoina, some-tiimissä, bloggaajina, rukoilijoina ja tapahtumien musiikissa.

Kyselyyn vastanneet ovat innostuneita ja sitoutuneita toimintaan. Yli puolet vastanneista on toiminut yhdistyksessä yli 10 vuotta ja heistä iso osa jopa pidempään kuin 20 vuotta. Selkeä enemmistö, yli kolme neljäsosaa, aikoo jatkaa vapaaehtoisena yhtä aktiivisesti kuin aiemmin. Eniten vastaajia motivoi mahdollisuus toimia vapaaehtoisena yhdessä puolison kanssa. Seuraavaksi tärkeimpiä tekijöitä olivat halu auttaa, halu olla mukana kristillisessä toiminnassa sekä halu tehdä jotain hyödyllistä. Isolle osalle myös yhteisöllisyys on tärkeä arvo. Vastaajista kaksi kolmannesta arvioi yhteisöllisyyden kehittämisellä olevan paljon tai erittäin paljon merkitystä.

Vastaajilta kysyttiin myös, mitä mieltä he ovat yhdistyksen tarjoamasta koulutuksesta ja tuesta, sekä pyydettiin niihin liittyviä kehittämisehdotuksia. Parhaimmat arviot väittämistä saivat ”minulle on kerrottu, mitkä ovat vapaaehtoisena toimivan vastuut” ja ”saamani koulutus on antanut hyvät valmiudet toimia vapaaehtoisena”.

Kyselyn perusteella vapaaehtoisemme kokevat, että heidän toimintaansa arvostetaan. Eniten samaa mieltä vastaajat olivat väitteistä liittyen omaan asemaan vapaaehtoisena: ”koen, että toimintaani vapaaehtoisena arvostetaan” ja ”koen, että yhdistyksen työntekijät ovat suhtautuneet hyvin toimintaani vapaaehtoisena” sekä ”vapaaehtoisena toimiminen on ollut mielekästä” ja ”vapaaehtoisena toimiminen on vaikuttanut myönteisesti omaan elämääni”.

Raportti osoittaa, että vapaaehtoistoiminta yhdistyksessä koetaan antoisana, mutta toisinaan myös voimia vievänä. Vapaaehtoiset kohtaavat pariskuntia todella haastavissa tilanteissa. Voi olla, että parisuhteen vaikeuksista ei ole osattu puhua ja niitä sanoitetaan ensimmäistä kertaa vapaaehtoiselle tukiparille tai ryhmänohjaajalle. Vaikeuksissa olevien pariskuntien tukeminen ei aina ole helppoa. Vastaajista kaksi viidesosaa on joskus väsynyt tai uupunut liikaa. Apua haastavissa tilanteissa oli saatu työnohjauksesta ja vertaistuesta kokeneemmilta vapaaehtoisilta. Palautumiseen toivottiin avuksi esimerkiksi mahdollisuuksia virkistymiseen muiden vapaaehtoisten kanssa.   

Moni vastaajista kokee, että antamalla tukea toisille saa paljon itselleenkin. Monen mielestä vapaaehtoistyö avioparityön parissa tukee myös omaa parisuhdetta. Onkin hienoa, että meillä on paljon sitoutuneita vapaaehtoisia. Haluamme pitää heistä entistä parempaa huolta, tästä on hyvä jatkaa. 

 

Parempi avioliitto ry

Parempi avioliitto ry on Suomen suurin vapaaehtoiseen vertaistukeen perustuva parisuhdejärjestö. Toiminta on valtakunnallista ja siinä on mukana noin 700 vapaaehtoista. Yhdistys järjestää parisuhdetapahtumia sekä tarjoaa apua tukiparitoiminnan kautta pareille, joilla on haasteita. Yhdistyksen tavoitteena on edistää perheiden hyvinvointia puolisoiden välistä suhdetta ja yksilöllistä kasvua tukemalla. Tapahtumissa tarjotaan taitoja ja työkaluja parisuhteensa kehittämisestä kiinnostuneille.

Elina Holappa, Parempi avioliitto ry

Tunnin Dörren tapaaminen on antoisa ja tehokas experience image
5.4.2021

Tunnin Dörren tapaaminen on antoisa ja tehokas

Luckan Integrationin ammatillisen verkostoitumisen hanke Dörren on luonut tunnin mittaisia tapaamisia paikallisten ja kansainvälisten ammattilaisten välillä vuoden 2020 alusta lähtien. Dörren-tapaamisessa paikallinen ammattilainen voi laajentaa omia näkökulmia ja verkostoa samalla kun auttaa alansa kansainvälistä ammattilaista eteenpäin. Saana Kallioinen on yksi paikallinen ammattilainen, niin kutsuttu “Ovenavaaja”, joka kertoo kokemuksestaan Faces of Dörren -blogisarjassamme.

 

Tähän mennessä uusia kontakteja on luotu Dörrenin kautta yli 150 ja tapaamisia luodaan päivittäin toukokuun 2021 puoliväliin asti.  Suosio on iso kansainvälisten ammattilaisten keskuudessa ja erityisesti ICT-, viestintä-, markkinointi-, talous- ja kulttuurialoilla. Joten Dörren kannustaa kaikkia joita kiinnostaa tunnin avartava verkostoituminen ja vapaaehtoistyö ilmoittautumaan mukaan kun vielä ehtii!

 

Saana Kallioinen rekisteröityi Ovenavaajaksi, koska hän on aina ollut innokas tapaamaan uusia henkilöitä, mutta hän halusi myös auttaa muita tavalla, jota hän olisi itse tarvinnut kun muutti Suomeen kaksitoista vuotta sitten. Tänään hänellä on hyvä jalansija Suomen työmarkkinoilla ja haluaa jakaa paikallista näkökulmaa ja vinkkejä muiden alansa ammattilaisten kanssa.

 

Dörren-tapaamisessa keskustellaan eteenkin yhteisestä alasta ja paikallinen ammattilainen, eli Ovenavaaja, jakaa kokemuksia, vinkkejä ja mahdollisesti uusia kontakteja kansainväliselle ammattilaiselle. Näin hän saa arvokasta paikallista näkemystä ja verkostoa askeleena kohti osaamistaan vastaavaa työpaikkaa Suomessa. Ovenavaajan rooli ei siis ole tarjota kansainväliselle osallistujalle työtä.

 

Saana on Australiasta kotoisin mutta hänellä on myös juuria Suomessa ja on siksi vieraillut täällä muutaman kerran lapsuutensa aikana. Vuonna 2009 reppureissu toi hänet takaisin Helsinkiin vierailulle, joka piteni huomattavasti alkuperäisestä suunnitelmasta. Hän löysi ensimmäisen työn englanninkielisenä lastenhoitajana ja aloitti pian myös opinnot Helsingin yliopistossa.

 

Suomen työelämään kotoutuminen oli kuitenkin ajoittain haastavaa ja Saanalla oli muutamia huonoja kokemuksia prosessin aikana. Hänelle paikallinen näkemys olisi ollut arvokasta.

 

“On niin monta niitä asioita, joita sinun tulisi tietää, mutta joista sinulla ei ole tietoa, jos et ole syntynyt täällä. Olisin arvostanut mentoria kovasti kun muutin tänne 2009. Etsin ahkerasti tietoa netistä, mutta en löytänyt mitään tällaista silloin. Nyt haluan osallistua ja auttaa toisia minun kokemuksieni pohjalta.”

 

Tänään Saana on markkinoinnin ja viestinnän ammattilainen sekä yrittäjä, jolla on monta rautaa tulessa. Yrityksessään hän tarjoaa laajasti markkinoinnin, viestinnän, kääntämisen ja konsultoinnin palveluja. Samalla hän on myös osa-aikatöissä Finnish-British Society:ssä (Finnbrit) ja mukana useammassa vapaaehtoistyön projektissa. Useammassa näistä projekteista autetaan Suomessa asuvia kansainvälisiä työnhakijoita.

 

Saana on tähän mennessä ehtinyt pitää jo neljä Dörren-tapaamista. Kaikki nämä tapahtuivat virtuaalisesti, mikä teki osallistumisesta helppoa myös töiden ohella. Tapaamisissa hän ja hänen kanssaan yhdistetyt kansainväliset ammattilaiset ovat tutustuneet toisiinsa, mutta keskustelun pääaiheena on ollut kansainvälisen ammattilaisen kiinnostuksen kohteet ja tarpeet - mitä hän on jo kokeillut ja mitä hän ei vielä ole kokeillut.

 

“Minusta on todella  kiinnostavaa kuulla henkilökohtaiset kokemukset henkilöiltä, joilla on erilaisia kulttuurisia ja ammatillisia taustoja. Miksi he ovat muuttaneet tänne, mikä saa heidät innostumaan ja mitä he etsivät. Tiedän, miten vaikeaa on, jos suomi ei ole äidinkielesi. Jos minä tunnen jonkun, jota voisi hyödyntää auttamaan toista henkilöä, minä esittelen heidät toisilleen.”

 

Saanan kokemuksesta Ovenavaajan on hyvä olla avoin ja ajatella erilaisia vinkkejä ja näkemyksiä, joita voisi ehdottaa kansainväliselle ammattilaiselle ja jotka voisivat auttaa häntä eteenpäin. Sen ei välttämättä tarvitse olla iso määrä uusia kontakteja. Saanan Dörren-tapaamisissa hän on yrittänyt kannustaa henkilöitä kokeilemaan jotain uutta heidän mukavuusalueen ulkopuolelle sekä antaa ideoita siitä, mitä he voisivat kokeilla Suomessa.

 

“Kaikki minun Dörren-tapaamiset ovat olleet todella positiivisia ja olen myös pystynyt tarjoamaan jonkinlaisia oikeita mahdollisuuksia. Jos sinulla ei ole aikaa pitkäaikaiseen mentorointiin, Dörren-tapaaminen on lyhyt ja tehokas. Tunnin aikana ehdit keskustella aika monesta asiasta yksityiskohtaisesti ja sinulla on aina mahdollisuus jatkaa, jos haluat. Tämä on hyvä vaihtoehto pitkäaikaiselle ohjelmalle.”

 

Teksti: Elisa Häggström

Projektkoordinator / Projektikoordinaattori / Project Coordinator

Dörren by Luckan

Elisa Häggström, Dörren by Luckan

Avartavaa yhteiseloa isäntäperheessä experience image
21.3.2021

Avartavaa yhteiseloa isäntäperheessä

Elokuussa 2019 Luukkosen perhe ryhtyi Lahdessa isäntäperheeksi Gabriel Suárezille, joka saapui Ecuadorista puoleksi vuodeksi vapaaehtoistyöhön paikalliseen alakouluun nuorisovaihtojärjestö Maailmanvaihdon kautta. Miten yhteiselo on sujunut? Perheenisä Markus ja Gabriel kertovat.

”Ryhdyimme isäntäperheeksi oikeastaan sattumalta. Emme tunteneet Maailmanvaihto-järjestöä lainkaan, kunnes työsähköpostiini tupsahti kysymys vapaaehtoisen majoittamisesta kotiimme puoleksi vuodeksi. Kysymys alkoi kiinnostaa saman tien, olihan meillä jo aiemmin hyvä kokemus unkarilaisesta au pairista. Samalla kuulosti kiinnostavalta mahdollisuudelta saada kotiimme englannin- ja espanjankielistä kielikylpyä – vanhin lapsemme on innokas espanjan opiskelija.

Kun sitten näimme Gabrielin hakemuksen ja pääsimme ajatustenvaihtoon sähköpostin ja Skypen välityksellä, ajatus tuntui entistä paremmalta. Vaikka Ecuador ja Suomi sijaitsevat maantieteellisesti todella etäällä toisistaan, Gabriel vaikutti kuitenkin heti mutkattomalta ja tuttavalliselta. Olimme vakuuttuneita, että hän sopeutuisi perheeseemme hyvin.

Valmistautumiseen kuului yhteydenpidon lisäksi pieniä järjestelyitä omakotitalossa. Kalustimme pienen kammarin Gabrielille ja järjestelimme muutenkin yläkertaa. Katsoin myös allakkaani sillä silmällä, että siellä on varsinkin alkuvaiheessa tilaa perehdyttämiselle ja tutustuttamiselle Lahteen ja lähiympäristöön.

Ensimmäiset kuukaudet ovat menneet nopeasti. Meillä on entuudestaan nelilapsinen perhe: vanhin lapsista käy lukiota, toinen yläkoulua, kolmas alakoulua ja nuorin on päiväkodissa. Kotona on luonnostaan aika paljon elämää. Arkipäivät täyttyvät useimmiten arkisista askarista.

Viikonloppuisin olemme tehneet matkoja muun muassa Helsinkiin sekä lapsuusseudullemme Mikkeliin. Olemme käyneet Gabrielin kanssa myös mökkireissuilla, kirjamessuilla sekä seuraamassa paikallista jalkapalloa ja jääkiekkoa. Jouluviikolla on suunnitteilla matka Lappiin.

Ehkä ulkoista tekemistäkin sisällökkäämpää ovat olleet pitkät keskustelut, joita olemme käyneet usein yhdessä nautitun päivällisen jälkeen. Kotimaamme ovat todella erilaiset niin historialtaan kuin kulttuuriltaan. Olemme katsoneet valokuvia ja kuulleet tarinoita Ecuadorin ehtymättömän värikkäästä luonnosta ja elämäntyylistä. Olemme myös nähneet uutisia Quitossa, Gabrielin kotikaupungissa puhjenneista voimakkaista mielenosoituksista. Meitä kaikkia kiinnostavat yhteiskunnalliset asiat ja olemme pohtineet, mitä voisimme oppia toistemme kulttuureista.

Nämä keskustelut ovat myös saaneet miettimään asioita, jotka Suomessa ovat todella hyvin; esimerkiksi tasa-arvoa, luottamusta yhteiskunnan instituutioihin sekä yleistä puhtautta ja toimivuutta. Samalla ne ovat panneet pohtimaan asioiden, kuten onnen suhteellisuutta. Suomalaiset, ”maailman onnellisin kansa”, eivät aina näytä kaikkein onnellisimmilta. Voisimmeko näyttää enemmän iloa? Syitä ainakin olisi.

Maailmanvaihdon yhteisessä tapaamisessa annettiin heti alkusyksystä hyvä vinkki: älkää kohdelko vapaaehtoista kuten vierasta vaan kohdelkaa häntä kuten perheenjäsentä. Siten kaikki saavat yhteiselämästä eniten irti. Tätä neuvoa olemme pyrkineet toteuttamaan. Ei kannata myöskään ottaa paineita, että kodin pitäisi olla kuin näyttelyhuone. Jos pyykkitupa näyttää räjähtäneeltä tai tiskit pääsevät erääntymään, olkoon sitten niin.

Isäntäperheenä oleminen on ollut todella hieno kokemus. Voin suositella kokemusta kaikille, jotka ovat valmiita dialogiin ja avartamaan näköalojaan. Pureskeltavaa riittää pitkäksi aikaa ja hyvältä tuntuu myös ajatus mantereiden yli syntyneestä ystävyydestä.”

Teksti: Markus Luukkonen

”Hei! Olen Gabriel, vapaaehtoistyöntekijä Ecuadorista. Työskentelen vapaaehtoisena Lahdessa alakoulussa nimeltä Harjun koulu. Asun Hollolassa, muutaman kilometrin päässä Lahden kaupungista, todennäköisesti maailman ystävällisimmässä perheessä.

Päätin ryhtyä vapaaehtoiseksi pääasiassa yhdestä syystä: olen aina ollut innokas oppimaan uusia asioita. Läpi elämäni olen ollut kiinnostunut vaihtamaan tietoa ja jakamaan kokemuksia ja voin väittää, että isäntäperheessä asuminen on ollut paras tapa tähän.

Aluksi en tiennyt, mitä odottaa uudessa perheessä asumiselta. Ajatus tuntui oudolta, tarkoittaisihan uudessa perheessä asuminen moniin uusiin asioihin sopeutumista. Ja entä jos en sopisi heidän perhedynamiikkaansa? Entä jos heillä olisi tapoja, joista en pidä, tai päinvastoin?

Oltuani häkeltynyt tuon kaltaisista kysymyksistä, päätin kokeilla. En välittänyt, vaikka kaikki menisi pieleen, koska päätin antaa tulevaisuuden yllättää minut. Tuossa ei odotuksia tai kysymyksiä tarvittu.

Ja niin tulevaisuus saapui ja matkani isäntäperheessä alkoi. Tapasin kaikki: isäntäperhevanhempani Markuksen ja Pilvin sekä isäntäperhesisarukseni Danin, Idan, Helmin ja Kaislan. Heti kun olimme tavanneet ja vaihtaneet muutaman sanan, tiesin, että olin tehnyt oikean päätöksen. Isäntäperheeni on antanut minulle parhaimmat muistoni Suomessa.

He eivät ole ainoastaan kohdelleet minua perheenjäsenenä, vaan myös opettaneet monia erilaisia asioita. Olemme viettäneet lukemattomia tunteja keskustellen maidemme kulttuureista. Tämän ansiosta olen oppinut suomalaisen kulttuurin olemuksen, sen syvimpiä ajatuksia. Tämä on vahvistanut rakkauttani tietoon.

Isäntäperheessä eläminen on opettanut minulle, että ihan vain jakamalla tarinoitaan, ajatuksiaan, mielipiteitään ja kamppailujaan, voi saada ihmiset reflektoimaan päivittäistä elämäänsä. Molemminpuolisen jakamisen kautta ymmärrän nyt, että yhteiskunnallisista ja kulttuurisista eroistamme huolimatta ihmisyytemme sitoo meitä lopulta yhteen yksikertaisimpien yksityiskohtien, kuten hymyn ja halauksen, kautta.

Tämän seurauksena ymmärrän, että unelma maailman yhdistämisestä on enemmän kuin mahdollinen. Se on silmieni edessä joka kerta, kun juttelen isäntäperheeni kanssa. En tule koskaan unohtamaan isäntäperheeni vanhempien tapaa tarkastella elämää, nauruja isäntäperhesisarusteni kanssa, kivuliaita luistelutunteja tai ensimmäistä kalastusmatkaani.

Kaikille, jotka harkitsevat isäntäperheeksi ryhtymistä tai haluavat asumaan isäntäperheeseen: olkaa avoimia kuuntelemaan, auttamaan, hyväksymään, tukemaan, kunnioittamaan ja välittämään jostakusta, joka ei ole samanlainen kuin sinä. Avain yhdessä asumiseen on empatia. Kaikki muuttuu, kun asut ympäri vuorokauden toisen henkilön kanssa – tai kuten kohdallani, kuuden henkilön kanssa. Jos toivotat jonkun tervetulleeksi kotiisi, varmista, että otat heidät mukaan perhedynamiikkaasi, muutoin suhde ei toimi. Ja jos sinut toivotetaan tervetulleeksi jonkun kotiin, ole kunnioittava, avoin ja auta, seuraa uusia sääntöjä ja hyväksy perheen tapa elää.”

Teksti: Gabriel Suárez

Käännös: Minna Räisänen, Tiedottaja, Maailmanvaihto ry – ICYE Finland

Kutsu maailma kotiisi – ryhdy isäntäperheeksi nuorelle ulkomaalaiselle vapaaehtoistyöntekijälle! Nuorisovaihtojärjestö Maailmanvaihdon kautta saapuu Suomeen vuosittain vapaaehtoistyöhön 6–12 kuukaudeksi kolmisenkymmentä nuorta eri puolilta maailmaa tavoitteenaan perehtyä paikalliseen elämään ja edistää kulttuurien välistä ymmärrystä arjen yhteistyön kautta. Isäntäperheenä pääset tutustumaan yhteen heistä. Lue lisää ja hae mukaan: maailmanvaihto.fi/isantaperheeksi

Maailmanvaihto ry – ICYE Finland

Onnistumisen iloa vapaaehtoistoimintaasi - Vapaaehtoistyö.fi-koulutuskiertue 2021 experience image
15.3.2021

Onnistumisen iloa vapaaehtoistoimintaasi - Vapaaehtoistyö.fi-koulutuskiertue 2021

Me vapaaehtoistyö.fi-tiimissä ajattelemme, että vapaaehtoistoiminta on monella tavalla merkityksellistä ja vaikuttavaa. Tutkitusti vapaaehtoistoimintaan osallistuminen tuo vapaaehtoiselle itselleen hyvää mieltä ja tarjoaa mielekästä tekemistä. Yhteiskunnallisella tasolla se lisää osallistumisen mahdollisuuksia sekä vahvistaa yhteisöllisyyttä. Tällä on valtava merkitys paikkakunnille. Toivommekin, että mahdollisimman moni pääsisi osalliseksi vapaaehtoistoiminnan hyvinvointivaikutuksista!

Joulukuun 2020 uutiskirjeessämme kysyimme tehtäväntarjoajilta kiinnostusta Vapaaehtoistyö.fi-koulutuskiertueelle ja iloksemme koulutusta toivottiin useille eri paikkakunnille.

Tarjosimme koulutuksen sisällöiksi seuraavia aiheita, joista paikkakunnat valitsivat 1-2:

1. Vapaaehtoisten rekrytoiminen ja vapaaehtoistoiminnasta viestiminen, esimerkiksi tehtäväilmoitus

2. Vapaaehtoistoiminnan organisointi yhteistyössä ja tilastotiedon hyödyntäminen

3. Vapaaehtoistoiminnan tuottama hyvinvointi ja sen merkitys kunnassa

Kaikkiin kokonaisuuksiin sisältyy myös palvelun käyttökoulutus.

Vaikka tänä aikana koulutukset ainakin kevään osalta järjestetään webinaareina, on niissä ajatuksena koota yhteen paikalliset vapaaehtoistoimintaa organisoivat toimijat. Näin pääsemme yhteiseen tilaan keskustelemaan yllä mainituista aiheista juuri teidän paikkakuntanne näköisesti.

Koulutukset ovat kaikille tehtäväntarjoajille avoimia tilaisuuksia, tervetuloa mukaan!

Paikkakunnat ja ilmoittautumislinkki:

Heinola             26.3. klo 12:30-14:30                 http://bit.ly/heinola032021

Oulu                    22.4. klo 9-11:30                         http://bit.ly/oulu042021

Satakunta        5.5. klo 9-11:30                            http://bit.ly/satakunta052021

Kokkola 1.9. klo 9.30-11.30 http://bit.ly/kokkola092021

Turku                 15.9. klo 13-15:30                       http://bit.ly/turku092021

Lahti                   13.10. klo 13-15:30                    http://bit.ly/lahti102021

Laitila                 27.10. klo 13-15:30                    http://bit.ly/laitila102021

Seinäjoki           10.11. klo 13-15:30                    http://bit.ly/seinajoki112021

Siilinjärvi           26.11. klo 13-15:30                    http://bit.ly/siilinjarvi112021

Elisa Huuhka, Vapaaehtoistyö.fi

Etätoiminta kiinnostaa ikäihmisiä, kunhan mukaan kannustetaan taidoista riippumatta experience image
28.2.2021

Etätoiminta kiinnostaa ikäihmisiä, kunhan mukaan kannustetaan taidoista riippumatta

”No moooi, sieltähän se Leenakin tupsahti mukaan, kiva nähdä sua!” huudahtaa Videoporinoiden vapaaehtoinen ryhmänohjaaja. Iloiset tervehdykset kuuluvat puolin ja toisin, kun viikoittaisen Zoom-yhteydellä tapaavan Porinaporukka-ryhmän ruudulle alkaa tupsahdella lisää kasvoja. Paljon naurua, innostunutta vilkuttelua ja viittilöintiä on käynnissä, kun kaikki eivät ole vielä muistaneet, miten sen mikin saikaan päälle. Vanhus- ja lähimmäispalveluliitto VALLI ry:n Ikäteknologiakeskuksen selvityksen mukaan ikäihmisten digiosaamista olisi hyvä kehittää tuomalla enemmän esiin digilaitteiden vetovoimatekijöitä, kuten kohtaamisia, harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. No tästä porukasta niitä vetovoimatekijöitä löytyy!

Koronapandemia nosti kohtaamisen ja yhdessäolon merkityksen ihan uuteen arvoon, kun arkiset mahdollisuudet niihin yhtäkkiä riisuttiin pois. Myös digimaailman tarjoamat elämykset ja yhteydet tulivat näkyvämmiksi – ja ne kuuluvat yhtä lailla kaiken ikäisille.

Myös espoolaisten ikäihmisten Porinaporukka-toiminnassa siirryttiin ketterästi etäyhteyksiin ja luotiin uusia vapaaehtoistoiminnan muotoja. Porinaporukka-ryhmät ovat kaikille avoimia ja maksuttomia. Mukaan voi tulla silloin kun itselle sopii. Jokainen voi myös osallistua ryhmään omalla tavallaan: vain piipahtaa, kuunnella muita tai keksiä ohjelmanumeroita – kaikki yhtä arvokasta ja tervetullutta! Ryhmät suunnittelevat toimintansa sisällön itse, ja vapaaehtoiset luotsit, hengenluojat ja vierailevat tähdet mahdollistavat jokaisen tapaamisen ja luovat osaltaan tervetulon tunnelmaa.

”Tämä jännitti kuin kuuraketin lähtölaskenta”

Etäyhteyden luominen ja porukkaan mukaan hyppääminen voi tuntua aluksi hurjalta harppaukselta, mutta onnistuttuaan palkitsevalta. Videoyhteydellä kohtaaminen on puhelinta kokonaisvaltaisempaa ja yhdessä on helpompi sekä hauskempi kehittää omia digitaitoja. Vapaaehtoiset ovat avainroolissa tsemppaavan ja kokeilevan ilmapiirin luomisessa. Digitaitojen kehittyminen avaa aivan uuden osan yhteiskuntaa ja torjuu digisyrjäytymistä. Tekniikka on myös siitä hauska juttu, että se myös ajoittain asettaa meidät samalle viivalle, silloin kun se ei suostu oikein toimimaan kenellekään – silloin näyttämölle astuu yhteisen naurun terapeuttinen taikavoima.

Ikäinstituutin ja VALLI ry:n luotsaaman Elämänote-ohjelman tuoreessa osallisuustutkimuksessa nostetaan esiin, että digitaalisuus on yksi osallisuuteen olennaisesti vaikuttavista tekijöistä. Mukaan kannustaminen ja digitaalisen maailman tiedon ja mahdollisuuksien tuominen useamman saataville raottaa taas uutta osallisuuden ovea. Tiedonjanoa ja oppimiskykyä kyllä löytyy. Yksi Porinaporukka-toiminnan videoryhmäläisistä totesikin pysäyttävästi: ”Luulin, että osa maailmaa ei kuulu minulle.” Vapaaehtoiset omalla osaamisellaan ja kannustuksellaan ovat näitä maailmoja avaamassa.

Etävapaaehtoisuuskin on parhaimmillaan iloa ja porukkaan kuulumista

Myös vapaaehtoisena toimiminen on osallisuuden ytimessä ja voi tuoda tekijälleen iloa sekä porukkaan kuulumista myös sinne omaan kotiympäristöön. ”Jo nyt muutaman viikon vapaaehtoistyön jälkeen olen todennut, että kokemuksena tästä muodostuu minulle huikea elämänoppi. Vuorovaikutus 30–40 vuotta itseäni vanhempien herrojen ja rouvien kanssa antaa laajan perspektiivin elämään ja ikääntymiseen”, kertoo Sanna, Porinaporukkatoiminnan etäryhmiä viikoittain luotsaava vapaaehtoinen. Anna-Maria Isola THL:n blogikirjoituksessaan muistuttaa tärkeästä asiasta: ”Toisen ihmisen voi kohdata inhimillisesti myös etänä. Hyvään etäkohtaamiseen pätevät samat asiat kuin lähikohtaamiseen: Ole läsnä. Näe keskustelukumppanisi. Kuuntele ja kysy. Kunnioita.” Katseella on merkitystä myös etäyhteydessä – se joko kannustaa tai lannistaa. Miten sinä katsot ruudun välityksellä?

Olemme Porinaporukka-toiminnassa huomanneet, että myös näin etänä helpottaa, kun vapaaehtoisia kutsuu mukaan, kuten ryhmäläisiäkin eli omaan tahtiin ja omalla tavalla. Joskus on tärkeää, että toimintaan saa tulla tutustumaan ja kokeilemaan ensin, miten se itselle istuu. Aloitetaan pienestä, ja omaa osaamista sekä rohkeutta saa kasvattaa pikkuhiljaa, sillä vapaaehtoiset eivät tuota hienoja ja monipuolisia digitaalisia kokemuksia vaan ensisijaisesti hyvää fiilistä, lempeää katsetta ja yhdessäoloa. Kohtaamisten mahdollistaminen ja omien digitaitojen kartuttaminen sekä jakaminen voi olla yllättävän mutkatonta ja palkitsevaa.

Videoryhmien lisäksi Porinaporukat tapaavat myös pienryhmissä puhelimitse, joten etävapaaehtoisena voi toimia myös puhelimen välityksellä! Lue lisää: www.porinaporukka.fi

Laura Annila, vapaaehtoistoiminnan koordinaattori

Porinaporukka-toiminta, Suomen Asumisen Apu ry

Laura Annila