Moi, mä olen Mikko ja seuraavassa tekstissä haluan kertoa vapaaehtoistyöstä, jota olen tehnyt jo vuodesta 2007.
Kaikki alkoi, kun olimme muuttaneet takaisin minun ja vaimoni kotikuntaan Mäntsälään. Olin siihen aikaan koti-isä tyttärellemme. Vaikka tyttäreni oli vielä pieni ja isää kotona tarvitseva, niin aloin pikku hiljaa miettiä myös omaa elämääni kodin ulkopuolella. Olin työkyvyttömyyseläkkeellä rajussa auto-onnettomuudesta saatujen vammojen takia.
Kiinnostus vapaaehtoistyöhön lähti jo vuosia aikaisemmin. Tosin jalkapallovalmentajan roolissa, mutta yhtä lailla on vapaaehtoisesta valmentaa ilman minkäänlaista korvausta.
Vuosi 2007 oli kuitenkin se vuosi, milloin löysin kutsumustyön, mitä olen tehnyt aina tähän päivään asti.
Ensi alkuun vapaaehtoistyöt oli lähinnä yhdistystoimintaa, kun Mäntsälässä oli vielä paikallinen Invalidiliiton yhdistys, ennen kuin se sulautui Järvenpäänseudun Invalidit ry:n. Vuosina 2007-2010 Invalidiliitto haki paikallisia toimijoita koulutukseen nimeltä ”Iskujoukko”. Meidän tehtävänä oli auttaa vammaisia ihmisiä, jos heillä oli vaikka ongelmaa hakemuksissa, valituksissa, tms.
Vuonna 2010 löysin paikallislehdestä ilmoituksen, että vapaaehtoisten sekä Mäntsälän kunnan nuorisopalvelun pyörittämä Yökahvila kaipaa uusia vapaaehtoisia. Yökahvila oli perjantaisin avoinna oleva nuorisotila, jossa oli 3-5:n vapaaehtoisen lisäksi vastuuhenkilö kunnan nuorisotoimesta. Yökahvila oli päihteetön vaihtoehto 13―17-vuotiaille nuorille. Monitoimitalon nuorisotiloissa on biljardipöytä, tietokoneet, liitokiekko, pingis, pleikkari, jne. + kahvia, mehua, suolaista ja makeaa tarjottavaa. Olin 7 vuotta mukana kuvioissa. Valitettavasti toiminta loppui 2017, kun vapaaehtoisia ei oikein enää ollut riittävästi.
Vuonna 2015 olin perustamassa Mäntsälän Nuorten Kummit ry -yhdistystä. Ensimmäinen tapahtuma oli samaisen vuoden päättäjäispäivystys, jonka suoritimme keskusurheilukentän liepeillä. Tarkoituksenamme oli pitää huolta, grillata juhlivalle nuorisolle makkaraa ja lettuja sekä tarjota virkistävää mehua/vettä ja seurata että kaikki menee hyvin. Tätä päivystystä jatkoimme säännöllisesti, kunnes koronapandemia tuli häiriöksi. Viimeisin päivystys oli viime vuonna 2022.
Seuraavaksi oli ”Kummilan” vuoro. Kummila toimi joka toinen lauantai ja se oli avoin nuorille, vähän samalla periaatteella kuin Yökahvila toimi. Kokeilimme toimintaa kolmessa eri paikassa. Välillä porukkaa oli paljon ja välillä taas melko hiljaista. Nuoret kyllä piti, kun oli paikka mihin sai tulla viettämään lauantai-iltaa.
Olen myös vaikuttanut vanhempainyhdistyksissä. Ollessani Kirkonkylän Koulun ala-asteen vanhempainyhdistyksessä, eräs jäsen sai idean erään nuoren artistin esiintymisestä koululla. Homma laajeni sen verran, että lopulta päädyimme järjestämään vuonna 2016 Mäntsälän Perhepäivän kuuluisalla Mäntsälän Suurlavalla.
Olen myös ollut mukana paikallisen MLL:n tapahtumissa. Suojatiepäivystys (tai #koulutienturvaajat) on ollut osana Mäntsälän kouluja vuodesta 2011-2012. Olen alusta lähtien ollut yhtenä vastaavana päivystäjänä tyttäreni entisen koulun kouluteillä. Lisäksi olen ollut vapaaehtoisena järjestäjänä ja talkoolaisena monissa muissa tapahtumissa.
Motiivina vapaaehtoistoiminnalle on avun antaminen
Minua on motivoinut vapaaehtoistyössä suuresti apu, jota kohderyhmälle annan yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa. Minua kun on autettu/autetaan, niin tiedän sen [arvon] varsin hyvin.
Parhaat hetket on ehdottomasti ne, kun näkee kuinka muutkin vanhemmat innostuvat mm. päättäjäispäivystykseen osallistumaan. Lisäksi se, että nuoret muistaa meidät vapaaehtoiset vuosienkin jälkeen.
Vapaaehtoistoiminnassa voi myös uupua
Voimat on ollut välillä loppu mm. päättäjäispäivystyksen aikana, kun kävellään pitkin keskusurheilupuistoa ja lähiseutua, niin voi olla varma että kroppa on melko loppu, kun kotia pääsee. Henkisellä puolella olen opiskellut nollaamista, mikä onkin aika hyvin onnistunut. Mutta pakko tunnustaa, että välillä jää asiat päähän ja tuon ”duunit himaan”, varsinkin, jos tapaus tuo mieleen oman nuoruuden.
Parasta antia vapaaehtoistyö antaa, kun saa tehdä jotakin tärkeää duunia. Myös ihmiskontakteja on tullut lukuisia vapaaehtoistyön kautta. Vaikka en julkisuudesta niin välitä, niin myös sydäntälämmittävä tunnustukset on vuonna 2020 ”Vuoden Mäntsäläläinen” & ”Vuoden 2020 Paras Palveluntuottaja”.
Vapaaehtoistyö on muuttanut muotoaan paljon vuodesta toiseen. Näiden 16 vuoden aikana valitettavasti yksilöllinen vapaaehtoistyö on ollut katoavaa. Onneksi kumminkin suuremmat organisaatiot (SPR & MLL, jne.) jatkavat toimintaansa, tosin koronapandemian rajoitukset näkyvät vieläkin mm. tapahtumien supistumisessa, kun vapaaehtoisia ei ole tarpeeksi. Voin kuitenkin olla tiennäyttäjänä uusille vapaaehtoisille!
Siispä kannattaa katsoa vapaaehtoistyön kortit. Voit löytää niistä aivan uuden asian, johon tykästyt!
Kuva: Mikko ja Kasper-kissa